70 hellepäivää vetää synkäksi. Vähän pelottaa, kuinka jyrkkä pudotus on tulossa, kun syksy tästä etenee ja pääse oikein päälle. Toisaalta suomalainen on tottunut vaihteleviinkin säihin ja pakkohan se on kestää – kevät tulee taas talven jälkeen.
Syksy tuonee yllätyksiä työehtosopimusrintamalla. Odotetaan aikamoista myllerrystä ideologisen ilmastonmuutoksen seurauksena, kun työlainsäädäntöä on murennettu. Mielenilmauksilla heikomman tukemisen kieltämistä vastaan on vaikutuksensa neuvottelurealiteetteihin sopimusrintamalla.
Ihmisen turvaksi joskus rakennettu ajatus heikomman suojelun periaatteesta sammaloituu. Sen sijasta laeilla pyritään vahvistamaan omapäistä sanelua. Suuri osa ihmisistä, jotka näistä päätöksistä eniten kärsivät, on hiljaa. Tämä hiljaisten joukko saatetaan mieluusti vaaliuurnille ensi keväänä kunta- ja aluevaaleihin äänestämään. Katsokaapa vain, kuinka puheet kaunistuvat ja perustelut tehdyille heikennyksille koristuvat kukkasin ja makeisin. Pannaan suu makeaksi niin mieli on myötäinen! Tervetuloa tupaan huhtikuun kolmastoista päivä!
Tällä eduskuntakaudella yleiseksi vallitsevaksi linjaksi on muodostunut lainanoton lisääminen ja leikkaaminen niistä budjetin kohdista, joilla on suurin merkitys elämälle ja hyvinvoinnille. Kokemus tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta on kolhiintunut. Rehti ja reilu eivät kulu tässä ajassa. Rahavirta kuohuaa kohti voimankäytön vahvistamista ja häviää nopeasti vanhentuvaan tekniikkaan. Tieltä pois ja hiljentykää muut – täältä tulee voima ja menestys.
Pullistelu on saanut puheissa valtaa ja tiedotusvälineissä tilaa. Ilmatilaa ei ole tarvinnut raivata, vaan se on annettu vapaaseen käyttöön. Ihan täytyy itse kehuskella, ja kuinka tässä nyt näytellään todellisuutta isommalta. Kaiussa maailman toreilta ollaan silti pikku vikinää. Emme tarvitse enää inhimillisyyttä tainnuttavaa, repivää ja eriarvoistavaa politiikkaa. Reissu-Lassen tyylillä maailma ei pelastu.
Kirjoittaja on Työpaikkojen rauhantoimikunnan varapuheenjohtaja.