Tottelemattomuusakatemian ensimmäinen erä lähestyy loppuaan. Lukuvuoden mittainen seikkailu on tuonut yhteen noin 25 nuorta aktivistia. Vaikka matkan päättyminen aiheuttaa haikeutta, on hienoa tietää, että akatemia jatkaa toimintaansa. Syitä hakeutua mukaan seuraavalle kaudelle voisi keksiä loputtomasti.

Maailmantuskaa on raskasta potea yksin. Onneksi sitä helpottaa toiminta ja muut ihmiset. Monille yhteisöllisyys on ollut voimaannuttava kokemus. Jokainen akatemialainen on tavalla tai toisella kiinnostunut kansalaisvaikuttamisesta, mutta mukaan tullaan yksilöinä.

Itse ainakin rakastan yhteisöllisyyttä ja yhteenkuuluvuutta. Mun mielestä on super ihanaa, et jokainen on ja saa olla erilainen.

Yksilöllisyys näkyy myös sisällössä. ”Akatemiaa” ei kannata terminä säikähtää. Kyse ei ole koulusta, vaan ennen kaikkea yhteisestä tekemisestä. Kuukausittain järjestetyillä tapaamisilla aiheet ovat liikkuneet taloudesta taiteeseen.

Oppii uutta, syventää tietojaan ja saa uusia näkökulmia.

Omien vahvuuksien voimistamisen lisäksi tarjoutuu mahdollisuus haastaa osaamistaan. Olemme kirjoittaneet, kuvanneet, järjestäneet juhlat ja taiteilleet. Jokaiselle halukkaalle tarjoutuu tilaa ideoida ja toteuttaa.

Siistiä kasvattaa työkokemusta ihan konkreettisestikin julkaistujen teksti- ja kuvausjuttujen kautta.

Teksti: Liisa Ilkka

Artikkeli on tuotettu osana ensimmäistä Tottelemattomuusakatemiaa.