Kuvittele saapuvasi kutsuvieraana upouuteen näyttelyyn. Ennen sitä olet täyttänyt yksinkertaisen kaavakkeen, johon olet antanut sähköpostiosoitteesi. Näyttelyn seinällä on valkotaulu, jossa huomaat olevan yksityiskohtaista tietoa sinun ja muiden vieraiden elämästä. Tarjolla on onneksi valkotaulupyyhin. Yrität pyyhkiä tietojasi pois siinä onnistumatta. Tiedot on kirjoitettu kestotussilla. Olet saapunut Arda Awaisin ja Savena Suranan ensimmäiseen interaktiiviseen näyttelyyn, jossa he tutkivat vieraiden kanssa tietoturvaa nokkelalla tavalla.
Esimerkkinä käytetty valkotaulu on vertauskuva kaikesta, mitä laitamme itsestämme Internetiin. Vuonna 2018 EU sääti GDPR:nä tunnetun tietoturva-asetuksen tarkoituksenaan suojella kansalaisten henkilötietoja. EU-kansalaisella on sen seurauksena oikeus poistaa tietonsa Internet-palveluista. Toisaalta kuka vain voi kopioida tietoja netistä, minkä vuoksi kestotussin jäljen poistaminen on helpompaa. Asetus on vastaus teknologiajättien pääasialliseen keinoon tehdä rahaa, eli tietojemme myymiseen suurimmalle tarjoajalle.
Palvelut kuten Facebook ja Google pyrkivät pitämään käyttäjänsä alustoillaan mahdollisimman pitkään todistaakseen arvonsa mainostajilleen. Jätit tallentavat kaiken, mitä käyttäjä sivustoilla tekee, ja lajittelee heitä tavoilla, joita käyttäjä itse ei voi hallita. Näissä palveluissa käyttäjä on tuote, asiakas on mainostaja tai jopa valtio. Silti moni käyttää palveluita oletusasetuksilla. Arda vertaa tilannetta oman asunnon lukitsemiseen. Olisitko huolestunut, jos kotiisi asennettaisiin valvontakamerat voidaksesi käyttää sitä? Internetissä emme usein lukitse kuvaannollista ovea lainkaan ja annamme auliisti datamme teknologiajäteille.
Keväällä 2020 julkaistussa digitaalisessa näyttelyssä CTRL+U oli nykyisiä laajoja kielimalleja yksinkertaisempi totuuden kertova keskustelubotti. Botti antoi käyttäjälle valinnaksi esimerkiksi tilata ruokaa tai tehdä liikuntasuoritus. Tämän jälkeen botti alkoi pikkuhiljaa paljastaa valintaan liittyviä aikaisempia tietoja käyttäjästä. Jos käyttäjä asetti ajastimen muistuttamaan tulevasta liikuntasuorituksesta, se saattoi huomauttaa käyttäjän asentaneen herätyksensä entistä aikaisemmaksi. Tästä botti saattoi päättellä hänen vaihtaneen työpaikkaa ja ehdottaa esimerkiksi ostamaan ruokaa työyhteisölle heidän viihtyvyytensä parantamiseksi. Botti meni siis kiusallisen intiimiksi turhan nopeasti ennustaen tekoälyn kielimallien luomia mahdollisuuksia hyvin “henkilökohtaiseen” keskusteluun. Aiheeseen tutustumattomille kokemus oli aikanaan puistattava. Tietoturvasta tietoiset pitivät bottia hulvattomana.
Datallasi tehdään tappajarobotteja
Autonomisten aseiden kieltoa ajavan kansalaisjärjestöjen Stop Killer Robots -verkoston kanssa yhteistyössä tehdyssä Automated by design -näyttelyssä tietoturvaa tuntevillakin hymy saattoi hyytyä. Näyttely käsitteli sitä, miten jokapäiväinen teknologia haittaa elämäämme jo nyt. Esimerkiksi Britanniassa on käytetty opetuksessa tekoälyä arvosanojen antamiseen. Emme aina tiedä, miten tekoäly päätyy lopputulokseensa, mutta tässä tapauksessa opiskelijat saivat arvosanansa pelkän postinumeron perusteella. Tekoäly luokitteli köyhät opiskelijat automaattisesti varakkaita huonommiksi.
Näyttely esitteli myös kasvojentunnistusteknologiaa ja sen rajoitteita. Esimerkiksi niiden kouluttamiseen käytettävät tietoaineistot koostuvat lähinnä valkoihoisista ihmisistä, jolloin ne eivät kykene erottamaan tummaihoisia toisistaan. Tutustuttuaan mm. koulutuksessa ja terveydenhuollossa käytetyn automaation ongelmiin vierailijalle paljastui mihin virheille altista tekniikkaa pahimmillaan käytetään: tappajarobotteihin.
Näyttelyt päättyvät aina toiveikkaaseen viestiin. Näyttelyn lopussa esitellään eri videoilla aktivisteja, jotka tekevät kaikkensa estääkseen synkimmät tulevaisuuskuvat. Aivan viimeiseksi vieras pääsee allekirjoittamaan vetoomuksen tappajarobottien kieltämiseksi. Parhaaksi keinoksi vastata tappajarobottien uhkaan Arda ja Savena näkevät kontrollin. Valtioiden on saatava aikaan sopimus, joka kieltää autonomiset aseet. Kansainväliset sopimukset ovat onnistuneet mallikkaasti ehkäisemään joukkotuhoaseiden käyttöä. Emme ole vielä nähneet konfliktia, jossa käytettäisiin laajamittaisesti kiellettyjä biologisia ja kemiallisia aseita.
Teknologia tappajaroboteille on jo olemassa. Osittain autonomisia aseita on käytetty Ukrainassa ja Gazassa. Arda ja Savena eivät ole vielä kohdanneet henkilöä, joka oikeastaan haluaisi tappajarobotteja. Jos tarpeeksi moni tunnistaa uhan, yritykset ovat varovaisempia tekemään aseteknologiaa armeijoille. Myös insinöörit voivat markkinoiden sisältä estää työnsä käytön tuhoamiseen kasaamalla painetta työnantajiaan kohtaan. Ongelma ei ole tekniikka itsessään, vaan se, että sitä käytetään väärin.
Valtiot yrittävät kilpaa jalkauttaa siviilikäyttöön kehitettyä tekoälyä sodankäyntiin. Pahimmassa tapauksessa lopputulema muistuttaa kylmän sodan asetelmaa, missä jännitetään, kuka painaa nappia ensimmäisenä. Aseiden tilaajat ja tekijät perustelevat tappajarobotteja sillä, että omia sotilaita ei tarvitse lähettää taistelukentälle. Perustelu jo itsessään kielii sodan kynnyksen madaltumisesta ja pyrkii antamaan kuvan roboteista taistelemassa keskenään. Kuitenkaan autonomisten aseiden hyödyntämää kasvojentunnistusteknologiaa ei ole tehty tunnistamaan toisia koneita. Eikä se osaa erottaa siviilejä taistelijoista.
Tekoälyä voi käyttää järkevästi
Arda ja Savena eivät ole innoissaan tavasta, jolla laajat tekoälyn mahdollistamat kielimallit tuotiin markkinoille. Yritykset hyppäsivät trendiin mukaan survoen tekoälyä kaikkialle. ”Internet on huonontunut tekoälyn tultua. Emme tarvitse tekoälyä Google-hakuun tai Whatsappiin. Se on tarpeetonta”, he toteavat yhteen ääneen. ”Pahimmassa tapauksessa tekoäly antaa ruoanlaittoon täysin järjettömiä reseptejä, joita seuraavat saattavat myrkyttää itsensä. Kahjot reseptit ovat myös päätyneet maksullisiin e-kirjoihin”, lisää Savena.
Tekoälyn heikkouksista huolimatta Arda ja Savena näkevät sen käytön joissain tilanteissa hyvänä asiana. Tosin ollakseen hyödyksi kielimallien tulisi olla tarkkoja ja totuudenmukaisia, mitkä ovat tunnetusti niiden heikoimmat ominaisuudet. Tekoälyn hyvästä käytöstä he antavat esimerkiksi droonit, jotka valjastettiin laskemaan puissa piileskeleviä koalakarhuja. Yksinkertainen tekoäly koulutettiin tunnistamaan koalat ja tekemään lämpökarttoja niiden olinpaikoista. Näin koalapopulaatioita pystyttiin suojelemaan paremmin. Tekoäly on myös valjastettu yhteisölähtöisiin projekteihin, joissa sille on opetettu katoavia kieliä säilymään jälkipolville. Arda tarjoaa tekoälyn hyödystä esimerkin kuurosta opiskelijasta, joka kehitteli itselleen suoran tekstityksen luennoille.
Seuraava Ardan ja Savenan projekti yhdistelee kaikkea, mitä he ovat tähän mennessä oppineet. He tekevät yhdessä järjestöjen kanssa työkalupakettia, joka käsittelee eettistä tekoälyä. Toinen projekti käsittelee digitaalista perintöämme, eli mitä tapahtuu tiedoillemme Internetissä kun kuolemme. Hankkeet ovat vielä tutkimusvaiheessa, joten hekään eivät tiedä, miltä ne lopulta tulevat näyttämään. Entä tulemmeko näkemään Ardan ja Savenan näyttelyitä Suomessa? ”Olisi mahtavaa tulla uudestaan Suomeen!”, kuuluu vastaus.
Kirjoittaja käyttää tekoälyä koodaamiseen, mutta ei koe siitä hyödylliseksi tuottaessaan tekstiä.
...meillä on pieni toivomus. Rauhanpuolustajat julkaisee aineistonsa verkossa kaikkien luettavaksi ilmaiseksi. Toimintamme rahoitus perustuu jäsenmaksuihin ja jäsentemme maksamiin tukimaksuihin. Liity sinäkin tukijoukkoihimme! Jäsenmaksun suuruus on 25 €. Maksamalla saat myös Rauhanpuolustaja-lehden kotiisi 4–5 kertaa vuodessa, ja loppuvuodesta postitamme aina seuraavan vuoden Solidaarisuuskalenterin lehden mukana.
Jäseneksi liittyminen onnistuu helposti täällä.
