Elämänmyönteistä tekniikkaa edistävä Tekniikka elämää palvelemaan ry. on nostanut esiin uudelleen kiihtyneen militarisoitumisen aiheuttamat vaarat oheisessa 9.3.2021 julkaistussa julkilausumassaan, jonka tekstin on laatinut yhdistyksen hallituksen jäsen, professori Antero Honkasalo.

Tekoälyn soveltaminen laajamittaisesti kaikkeen aseteknologiaan tekee aseiden takomisesta auroiksi yhä tärkeämmän päämäärän. Autonomiset asejärjestelmät ovat tätä päivää, ja tekoälyn soveltaminen aseteknologiaan etenee aina käsiaseista ydinpommeihin. Uusi vaarallinen asevarustelun kierre on alkamassa.

Aseet eivät tuo turvallisuutta

Teknologian kehitys ruokkii asevarustelua. Aseiden uskotaan tuovan valtaa. Aseistautuminen on vallan hankkimista jo rauhan aikana. Vallan tavoittelu suurelta osin selittää sen, miksi köyhätkin valtiot pyrkivät hankkimaan nykyaikaisia aseita niiden kalleudesta huolimatta ja miksi asekauppa on niin tuottavaa.

Varustautuminen kuitenkin usein heikentää valtion turvallisuutta, koska sen kilpailijat ovat pakotettuja hankkimaan vastaavia tai parempia aseita itselleen. Jokainen uusi tappoase, jonka jokin valtio on ottanut käyttöön, johtaa muissa pelkoon siitä, että vastustaja saa sotilaallisen ja teknologisen yliotteen ja tarpeeseen kiriä etumatkaa umpeen ja jopa mennä ohitse. Asevarustelu toimii näin kuin yksinkertainen automaatti, joka koko ajan lisää tuhoamisen teknologiaa.

Usko aseisiin vallan välineinä selittää siten ylivarustelun, eli miksi monet valtiot hankkivat enemmän aseita kuin olisi järkevää niiden oman turvallisuuden kannalta.
 Kylmän sodan aikanahan suurvallat hankkivat ydinaseita niin paljon, että olisivat kyenneet hävittämään koko maailman väestön moneen kertaan.

Teknologian evoluutiossa monet aseet ovat perusrakenteeltaan melko vanhoja keksintöjä. Niitä on ajan myötä kehitetty ja parannettu ja tarkkuutta sekä tehokkuutta lisätty. Vanhojen asevarastojen päälle on lisätty uusia aseita ja ammuksia.

Kaikki teknologiset keksinnöt kelpaavat aseiden valmistajille

Tekniikan kehityksellä on alusta alkaen ollut Janus-kasvot. Samaa tekniikkaa voidaan käyttää ihmisten elinolosuhteiden parantamiseen ja tappamiseen. Kivikirveellä voidaan yhtä hyvin halkaista kookospähkinä kuin ihmiskallo. Polttomoottoreilla voidaan kyntää peltoja ja ajaa panssarivaunuilla, lentokoneilla kuljettaa matkustajia ja rahtia sekä pudottaa pommeja.

Ydinteknologia lahjoitti meille ydinpommin, kemian teollisuus kemialliset aseet, biologia geeniteknologian sekä biologiset aseet ja elektroniikka tekoälyn sekä autonomiset asejärjestelmät. Nanoteknologian uskotaan tekevän asevoimien käytössä olevat robotit niin pieniksi, ettei niitä pystytä lainkaan havaitsemaan ennen kuin ne ovat levinneet hyökkäyksen kohteeseen.

Nikola Tesla yritti viime vuosisadan alussa kehittää kuoleman sädettä, joka olisi hävitysvoimaltaan niin hirvittävä, että se lopettaisi kaikki sodat. Hän ei onnistunut, mutta vain muutama vuosi hänen kuolemansa jälkeen pudotettiin ensimmäinen atomipommi, eikä se lopettanut sotia, vaikka muuttikin niiden luonnetta.

Mikä on seuraava läpimurto massatuhoaseiden kehittelyssä? Ydinohjus joka lentää niin nopeasti, ettei sitä pystytä torjumaan, tai puolustusjärjestelmä, jota ei pystytä läpäisemään? Tai ohjus, jonka nanopinnoitus saa sen täysin näkymättömäksi tutkassa? Toteutuvatko kaikkein pahimmat riskiskenaariot? Tai esiin nousee musta joutsen, jota emme vielä ole edes pystyneet havaitsemaan tai josta on jo näkyvissä heikkoja signaaleita, joita emme ole huomanneet tai pystyneet tulkitsemaan?

Sotilasorganisaatiot pyrkivät aina saamaan käyttöönsä aseita, joilla voi yllättää vihollisen. Siksi kehitys voi olla hyvinkin arvaamatonta. Joka tapauksessa on selvää, ettei ole sellaista tekniikan alaa, jonka ratkaisuja ei tultaisi soveltamaan aseteollisuuteen, jos siitä vain katsotaan olevan hyötyä.

Aseteollisuus kehittää aseita ja markkinoi niitä tehokkaasti. Se omalta osaltaan pitää yllä asevarustelua. Avoimet sodat tarjoavat valtioille mahdollisuuden päästä eroon vanhoista aseista ja hankkia uusia. Mitä enemmän syntyy rauta- ja elektroniikkaromua, sitä parempi aseteollisuudelle. Sodissa myös samalla kokeillaan sen uusia tuotteita. Sen ei tarvitse itse markkinoida ja testata uusia asejärjestelmiä; valtiot ja aseelliset ryhmät tekevät sen ilmaiseksi teollisuuden puolesta.

Suomen ei pidä osallistua asevarusteluun

Tätä taustaa vasten on hämmästyttävää, kuinka vähän julkisuudessa keskustellaan tekniikan etiikasta, vaikka nyt jos koskaan sitä tarvittaisiin. Ja ennen kaikkea kuinka huolettomasti suhtaudutaan asevarusteluun. Väkivaltaan liittyvä tekniikka syö joka vuosi yli kymmenen prosenttia maailman bruttokansantuotteesta; varoja, joita kipeästi tarvittaisiin ilmastonmuutoksen torjuntaan ja köyhyyden poistamiseen.

Suomessa hävittäjähankintoja pidetään lähes itsestäänselvyytenä ja välttämättömänä. Mutta turvallisuutta ei voi aseilla ostaa. Siihen tarvitaan aktiivista rauhanpolitiikkaa. Tässä Suomi on lipsunut aikaisemmasta aloitteellisesta roolistaan. Ydinaseiden kieltosopimusta ei ole allekirjoitettu, vaan myötäillään suurvaltojen kielteistä suhtautumista. Autonomisten asejärjestelmien kieltoa ei aktiivisesti ajeta, vaikka hallitusohjelma ja turvallisuusselonteko pitävät sitä tärkeänä tavoitteena.

Tekniikan kehitys ei kuitenkaan vain luo uusia uhkia vaan myös keinoja ratkaista ongelmia. Tekoälyn avulla voidaan tehokkaasti valvoa aseistariisunnan sopimuksia.

Ihmiset tekevät itse oman historiansa. Ihmiset ovat aseteknologian saaneet aikaan, he voivat nämä järjestelmät myös purkaa. Nopeastikin, jos löytyy riittävästi poliittista tahtoa.

Kuva: pexels