Joulukuussa 2019, kaksi kuukautta sen jälkeen kun Turkki oli aloittanut uuden hyökkäyksen Koillis-Syyrian autonomiselle alueelle (Rojava), syntyi Suomessakin Turkki boikottiin -kampanja. Kampanja kehottaa boikotoimaan ensisijaisesti tekstiiliteollisuutta, matkailua ja asekauppaa, jotka ovat taloudellisesti merkittävimpiä Suomen ja Turkin välisessä kaupassa.
Kun Turkin joukot hyökkäsivät Koillis-Syyriaan lokakuussa 2019, laittoi Suomi välittömästi seuraavana iltana jäihin kaikki uudet asevientiluvat. Kuitenkin jo aiemmin päätetyt 20 lisenssiä ovat vielä useiden vuosien ajan voimassa. Toisin sanoen sotateknologian vienti jatkuu yhä keskeytyksettä, vaikka Suomen hallituksen linjauksen mukaan Suomi ei myy aseita sotaa käyviin eikä ihmisoikeuksia polkeviin maihin.
Suomen asevienti Turkkiin on kasvanut eksponentiaalisesti 2010-luvulla Recep Tayyip Erdoganin tiukennettua otettaan vallasta ja aloitettua useita sotia kurdeja vastaan niin Turkin rajojen sisä- kuin ulkopuolellakin. Vienti on kasvanut niin voimakkaasti, että Turkista on tullut toiseksi tärkein kohdemaa suomalaisille asevalmistajille. Tärkein vientituote on ollut raahelaisen Miilux Oy:n valmistama suojausteräs, jota myydään turkkilaisyhtiöille, kuten BMC Otomotiville, Otokarille, Nurolille ja Katmercilerille. Ne käyttävät suojausterästä panssaroitujen ajoneuvojen ja tankkien valmistukseen, esimerkiksi Turkin armeijan käyttämiin BMC:n Kirpi-ajoneuvoihin, joita on käytetty laittomassa miehityssodassa Koillis-Syyriassa Rojavassa. Suojausteräksen lisäksi Turkkiin viedään ammuksia sekä kehittyneempää teknologiaa kuten tutka-, mittaus-, tähtäys- ja drone-järjestelmiä ja niiden osia.
Iso osa suomalaisten kotimaisina pitämistä tekstiilialan brändeistä valmistaa tuotteitaan Turkissa. Esimerkiksi Marimekon, Vallilan ja Makian tekstiileistä osa tulee Turkista – Finlaysonin (66 prosenttia) ja Nanson (72 prosenttia) tuotannosta jopa valtaosa. Tämä siitä huolimatta, että Turkki on listattu työntekijöiden oikeuksien kannalta maailman kymmenen huonoimman maan joukkoon. Lisäksi Turkissa tuotetusta puuvillasta 54 prosenttia viljellään maan kaakkoisosissa Pohjois-Kurdistanissa (Bakur). Viimeiset viisi vuotta alueella on ollut voimassa poikkeustilalaki.
Kolmas boikotin kohde eli matkailu on ollut Turkin valtiolle keskeinen tulonlähde jo vuosien ajan: vuonna 2018 ala toi maahan 29,5 miljardin dollarin tulot. Maa on ollut yksi suomalaistenkin suosituimmista lomakohteista: vuonna 2018 Turkkiin matkusti lähes 130 000 suomalaista. Vuosina 2015–2016 käyty Turkin sisällissota on tosin laskenut matkustusintoa huippuvuosista. Koronapandemian aikana matkailu ei kuitenkaan ole suurin Turkki boikottiin -kampanjan huolista.
30 VUOTTA TURKIN VASTAISTA BOIKOTTIA
Suomessa on boikotoitu Turkkia aikaisemminkin ja vieläpä samoihin asioihin liittyen kuin nyt. Rauhanpuolustajat oli tuolloin 1990-luvun puolivälissä mukana Turkin vastaisessa boikottikampanjassa. Kipinän sille antoi Pohjois-Kurdistanin alue Bakur, kertoo Rauhanpuolustajien toiminnanjohtaja Teemu Matinpuro: ”Tavoitteenamme oli kertoa suomalaisille alueen äärimmäisen huolestuttavasta tilanteesta.”
Bakurin kurdeja koetteli 1990-luvulla raskas sorto. Se ei suinkaan ollut mitään uutta: aina Turkin kansallisvaltion luomisesta 1923 lähtien kurdit ovat olleet valtion sorron kohteena. Turkin sekulaariin nationalismiin on lähtökohtaisesti kuulunut kaikkien Turkin valtion alueella asuvien ihmisten ”turkkilaistaminen”, mikä käytännössä on tarkoittanut muun muassa kurdi-identiteetin olemassaolon kieltämistä.
Turkin vastainen boikotti keskittyi 1990-luvulla maan turismin ja asekaupan kritisointiin. Suomalaisjärjestöt tarkkailivat maan ihmisoikeustilannetta hyvin tarkkaan. ”Ihmisoikeustarkkailijoita lähetettiin Kaakkois-Syyriaan etenkin Newrozin eli kurdien uudenvuoden vieton aikoihin, koska yleensä silloin repressiokoneisto aktivoitui”, muistelee Matinpuro.
Turkissa oli vellonut vuonna 1984 käynnistynyt raaka sisällissota Kurdistanin työväenpuolueen PKK:n aloitettua aseellisen taistelun valtion assimilaatiopolitiikkaa vastaan. Sodan aikana Turkki pyyhkäisi kartalta 4 500 kurdikylää ja lähemmäs 400 000 ihmistä joutui pakkosiirretyiksi. Suurin osa sodan aikana kuolleista 40 000 ihmisestä kuoli juuri 1990-luvulla. PKK nauttii edelleen Bakurissa laajaa kannatusta.
Solidaarisuusliikehdintä ja Turkin boikotointikampanja hiipui Suomessa 2000-luvun alkuun tultaessa osittain resurssipulan, mutta myös Turkin muuttuneen poliittisen tilanteen seurauksena.
”TURVAVYÖHYKE” MIEHITTÄMÄLLÄ
Vuoden 2001 talouskriisin jälkeen Turkissa valtaan nousi islamistinen ja uusliberalismia ajava Oikeus- ja kehityspuolue AKP. Aluksi puolue onnistui vakauttamaan Turkin taloutta, joka lähti voimakkaaseen kasvuun. Vuonna 2010 AKP uudisti perustuslakia tavalla, joka näyttäytyi ”demokratiaa vahvistavana” ja muutti Turkkia EU-kelpoisemmaksi. Myös kurdien kanssa aloitettiin eräänlainen rauhanprosessi, joka jäi kuitenkin vain sanahelinäksi. Jälkeenpäin on kuitenkin arvioitu, että perustuslakiuudistuksen perimmäisenä tarkoituksena oli suitsia sekularistisuutta kannattanutta armeijaa ja vahvistaa parlamentin sekä presidentin valtaa suhteessa oikeuslaitokseen – toisin sanoen, siirtää valtaa enemmän AKP:n ja sen johtajan Recep Tayyip Erdoganin omiin käsiin. Sekularistisesta nationalismista on AKP:n myötä pudonnut sekularistisuus pois, mutta tilalle on tullut valloitushaluinen ottomaanien imperiumin aikojen ihannointi.
Turkin politiikka, joka ei kunnioita sananvapautta eikä ihmisoikeuksia, ja Bakurin alueella viimeiset viisi vuotta voimassa ollut sotatilalaki olisivat riittäviä syitä boikottikampanjalle. Suomessa joulukuussa 2019 aloitetun uuden kampanjan kimmokkeena ovat kuitenkin olleet eritoten Turkin toimet maan rajojen ulkopuolella Koillis-Syyriassa. Vuonna 2012, Syyrian sisällissodan alkuvaiheessa, Koillis-Syyrian alueelle perustettiin autonomisen hallinnon alue. Monet tuntevat sen nimellä Rojava, joka tarkoittaa Länsi-Kurdistania. Koillis-Syyrian itsehallintoalueessa ei kuitenkaan ole kyse vain kurdeista, sillä alueella asuu useisiin eri etnisiin ryhmiin ja uskontokuntiin kuuluvia ihmisiä (arabeja, assyrialaisia, jesidejä, armenialaisia ja muita ihmisryhmiä). Asukkaita Rojavan alueella on yli kaksi miljoonaa.
Turkki miehitti laittomasti Afrinin, yhden Koillis-Syyrian autonomisen alueen kantoneista, jo ennen lokakuussa 2019 alkanutta laajempaa miehityssotaa. Sodissa on noudatettu samanlaista kaavaa: ensin väitetään kurdeja ja heidän itsepuolustusjoukkojaan terroristeiksi, minkä jälkeen sotatoimiin viitataan turvallisuustoimina. Rajavyöhykkeen miehitys on toteutettu suurvaltojen hyväksyvän katseen alla. Saadakseen EU:lta tuen laittomalle hyökkäykselleen Turkki on ilmaissut tavoitteekseen 30 kilometriä syvän ja 500 kilometriä leveän ”turvavyöhykkeen” luomisen Syyrian puolelle rajaa. Vyöhykkeellä toteutettaisiin äärioikeistolaiselta kalskahtava ”väestönvaihdos”, jossa alueen asukkaat korvattaisiin suurelta osin Turkkiin muualta Syyriasta pakolaisina tulleilla ihmisillä sekä Turkin rinnalla miehityssotaan osallistuvien jihadistiryhmien jäsenillä ja heidän perheillään.
Viimeisin yritys saada EU:n tuki toimille oli Turkin ilmoitus helmikuussa 2020 lakata noudattamasta sen ja EU:n välistä turvapaikanhakijoita koskevaa sopimusta. Avaamalla rajansa Kreikkaan maa halusi tehdä ”turvavyöhykkeestä” houkuttelevamman vaihtoehdon. Suomessa presidentti Sauli Niinistö tuntui asettuvan kannattamaan ajatusta: ”Niinistön mukaan EU voisi ottaa Turkin kanssa puheeksi Turkin eteläpuolisen alueen, jonka Turkki loppusyksystä tyhjensi. Maa nimitti sitä turva-alueeksi. – Sinne aikanaan kaavailtiin jonkinnäköistä leiriä. Nyt olisi tilaa sellaista tehdä. Mutta aivan varmasti EU joutuu keskustelemaan tästä Turkin kanssa.” (Yle 2.3.2020).
VESI POIKKI KORONAN AIKAAN
Sodan humanitaariset seuraukset ovat olleet valtavat. Sadat tuhannet ovat joutuneet pakolaisiksi, sodassa on käytetty kemiallisia aseita kuten valkoista fosforia ja esimerkiksi naisia on teloitettu julmalla tavalla. Sota täyttää tarkoituksellisen etnisen puhdistuksen tunnusmerkit, ja miehityshallinnon toimet muistuttavat Isisin kalifaatin ajoista. Maaliskuussa 2020 Gire Spin kaupungissa naisille julistettiin huntupakko, eivätkä he saa liikkua kotinsa ulkopuolella ilman miesseuraa. Kaupunki ja sen ympäristö on pitkälti Turkin tukeman Ahrar al-Sharqiyan jihadistimilitian hallinnassa.
Koronapandemian aikana Turkki on lisännyt likaisiin keinoihin vedentulon estämisen Koillis-Syyrian eri alueille. Esimerkiksi Heseken alueelta vedentulo on katkaistu neljä kertaa kuukauden sisällä. Toimet koskettavat lähes puolta miljoonaa ihmistä, kuten myös alueella sijaitsevia, korona-ensiapuklinikoiksi muunnettuja sairaaloita sekä yli 10 000 sisäisen pakolaisen asuttamaa Waşokanîn leiriä. Ilman vettä ovat jääneet myös Isisin taistelijoiden ja perheenjäsenten leirit ja vankilat, mukaan lukien al-Holin leiri, jonne on sijoitettu 65 000 vankia.
”Jos ’turvavyöhyke’ on sellainen, jossa naiset ovat pakotettuja käyttämään huntua eivätkä saa poistua yksin kodeistaan ja jossa vesi katkaistaan sadoilta tuhansilta ihmisiltä, niin pakko on kysyä, kenelle Erdoganin suunnittelema ’turvavyöhyke’ on turvallinen”, kommentoi Leena Mäkinen Turkki boikottiin -kampanjasta. Mäkisen mukaan Turkki on luisunut kohti hyvin konservatiivista diktatuuria, jossa sananvapaudella, ihmisoikeuksilla tai vähemmistöjen ja naisten oikeuksilla ei ole jalansijaa.
”Suomalaiset tekstiilifirmat ovat perustelleet tuotantonsa pitämistä Turkissa sillä, että se tuo nimenomaan naisille työpaikkoja. Jos haluaa tukea naisten työllistymistä, eikö tuotanto kannattaisi ennemmin toteuttaa paikoissa, joissa naisten oikeuksia kunnioitetaan? Erdoganin AKP-puolueen kannatus on osittain perustunut juuri siihen, että se on onnistunut houkuttelemaan Turkkiin ulkomaista pääomaa. Tällaisten valtarakenteiden tukeminen ei missään tapauksessa ole hyväksyttävää”, Mäkinen kritisoi.
”Ja asevienti Erdoganin Turkkiin se vasta kammoksuttavaa onkin”, Mäkinen vielä puuskahtaa.
VALLANKUMOUS PUUN JA KUOREN VÄLISSÄ
Rojava-solidaarisuusliikkeessä ei ole kyse pelkästään sodan vastustamisesta. Monet ihmiset ympäri maailmaa ovat inspiroituneet Rojavan ainutlaatuisesta yhteiskuntakokeilusta, joka pyrkii osallistamaan kaikki yhteiskunnan ihmisryhmät ja osa-alueet elämän rakentamiseen. Yhteiskunnan perusyksikkönä on kommuuni, joka tarkoittaa asukastiheydestä riippuen esimerkiksi katua tai kylää. Alueella ei siis harjoiteta parlamentaarista, edustuksellista demokratiaa, vaan ruohonjuuritasolta rakentuvaa demokratian muotoa. Sen kolme peruspilaria ovat naisten vapautus, suora demokratia ja ekologia. Rojavassa mahdollistetaan eri etnisten ja uskonnollisten yhteisöjen vuoropuhelua ja yhteiseloa uudella tavalla, joka voisi toimia esimerkkinä koko konflikteista kärsivällä Lähi-idän alueella. Tämä yhteiskunta voitti yhdessä Isisin, ja se tulee taistelemaan muitakin vapaata elämää uhkaavia voimia vastaan. Kuten kurdiksi sanotaan: berxwedan jiyane, vastarinta on elämä.
Teksti: Lauri Korpela
