Flow-festivaaleilla Helsingissä pääsi musiikin lisäksi kokemaan muitakin taide-elämyksiä.
Elokuisten Flow-festivaalien tarjonnassa oli musiikin ohella panostettu taiteeseen. Esitystaiteesta ja installaatiosta saattoi nauttia Pink Space -tilassa, jonka Taika Mannila ja Fanni Suvila olivat toteuttaneet festivaalialueelle. Sen lisäksi, että tila oli rakennettu paikaksi tulla kokemaan tunteita (kuten sitä esittelytekstissä kuvataan), se on toiminut myös alustana ja inspiraationa taiteilijoiden toimeentuloa käsittelevälle keskustelulle.
Pink Spaceen valuu ihmisiä sisään ja sieltä ulos, ja liike on osa tilan pehmeän pinkkiä mutta vähän levotonta tunnelmaa. Flow-lauantain iltapäivässä tilassa pyörivä Magical Healing Pony II -teos syleilee festivaalin kärventämää sielua.
Pink Space oli luotu tunnelmallisen pehmeäksi vaaleanpunaisine loisteputkineen, kukkineen, peileineen ja pehmeine pinkkeine sohvineen. Tila oli suunniteltu sekä sinne tehtyjen esitysten katsomista että istuskelua ja jäätelön syömistä varten. Lauantaina päivällä, edellisen festivaalipäivän jälkeen itseään keräillessä ja tilassa aikaa viettäessä kiinnittää huomiota siihen, että tila on jatkuvassa liikkeessä. Seinillä olevat peilit, valot ja kukat kutsuvat ihmisiä kuvaamaan itseään osana tilaa, ja tästä liikkeestä ja koreografiasta tulee osa installaatiota itseään. Tämä itsensä kuvaamisen performanssi kiinnittää ihmisiä sekä tapahtumaan että sen virtuaaliseen ilmenemiseen sosiaalisen median alustoilla ja muodostaa eräänlaisen luokkakokemuksen ja kollektiivisen maun tunnustuksen.
Flow’ssa oli myös Sun Effects Alley, Flow’n valosuunnittelusta vastaavan Sun Effectsin kuratoima installaatiokokonaisuus, jossa festivaalikävijät saivat kokea valotaidetta erilaisissa installaatiomuodoissa. Erityisesti mieleen jäi Sofia Ivarssonin teos Timegazing, jossa valon luonne esitettiin jatkuvasti muuttuvana ja materiaaleissa elävänä. Teos oli sijoitettu huoneeseen, jonne katsoja pystyi pakenemaan hetkellisesti festivaalin hälinää. Pieni ja suljettu tila luo intiimin tunnelman teoksen äärellä olemiselle: hetken aikaa festivaaleilla voi todella olla taiteen äärellä niin, että mukana ei ole elementtiä, jossa kokee kutsua kuvata itseään teoksen äärellä, vaan voi katsojana rentoutua taiteen kokijuuden syliin.
KESKUSTELUA TAITEILIJOIDEN KORVAUKSISTA
Pink Space -tila herätti ennen Flow’ta keskustelua siitä, miten taiteilijoiden palkitseminen valtavassa tapahtumassa toteutetaan. Tilaan oli valittu 15 performanssia tai videoesitystä, jotka Mannila ja Suvila olivat kutsuneet toteutettavaksi installaatiossaan. Ennen festivaaleja heräsi pienehkö kohu siitä, että jokaiselle esitykselle oli varattu suhteellisen pieni korvaus. Tapaus herätti pohtimaan sekä esiintyjien saamia korvauksia että esitysten monimuotoisuutta: miten paljon voidaan olettaa esiintyjien voivan tulla vastaan palkkioissaan siitä ilosta, että pääsevät esiintymään paljon huomiota saavaan konseptiin? Keskustelu näkyvyydestä on tuttua taiteessa jo monen vuoden takaa. On toivottavaa, että keskustelusta siirrytään lähitulevaisuudessa siihen, että taiteilijalle maksetaan työstä asiallinen korvaus. Tämä voi tarkoittaa sitä, että taiteilijoita on esillä vähemmän. Kiinnostavaa Pink Spacen esityskorvauksista käydyssä keskustelussa oli myös se, että festivaali viestitti olevansa kiinnostunut selvittämään taidealan liitoilta esiintyjille sopivia minimikorvauksia.
Teksti Maria Hukkamäki
