Musiikkitoimittaja Susanna Vainiola on työskennellyt Yleisradiossa yli kolmekymmentä vuotta. Hän soittaa usein ohjelmissaan jonkin rauhanlaulun kommenttina maailman tapahtumiin. Hänestä maailma ympärillämme on pitkään ollut hullu, ja erityisesti Ukrainan sota korostaa sitä: ”Kun teen musiikkiohjelmaa, ajattelen, että se voi olla kuuntelijalle sellainen hetki, jolloin hän voi ajatella jotain muuta.”

Susanna Vainiolan mielestä musiikki kommentoi omaa aikaansa. Musiikin välityksellä on aina esitetty pohdintoja olemassa olevasta tilanteesta. Joskus se on ilmennyt myös aktivismina, jolla on pyritty parantamaan maailmaa. Maailman tapahtumat ovat saaneet Vainiolan tutustumaan uusien kulttuureiden musiikkiin, viimeksi Ukrainan.

Vainiolan lapsuudenperheessä harrastettiin liikuntaa ja urheilua, ja kodista löytyi myös levyhylly. ”Sieltä kaivelin levyjä ja tutkin levynkansien kuvia. Siinä minulle tuli lapsena jollain lailla käsitys siitä, että musiikki on yksi tapa hahmottaa maailmaa, vaikka en sanoja aina ymmärtänytkään.”

Yksi LP-levy jäi erityisesti hänen mieleensä: englantilaisen laulajan Shirley Basseyn And I Love You So.
”Siinä on mahtava kansi, jossa Shirley Basseylla on upea kampaus ja hienot helmet kaulassa. Se teki vaikutuksen, ja laulu tietysti.”

”Kuuntelin lapsena musiikkiohjelmia kuten Rockradiota. Opettelin äänittämään kasettisoittimella levyjä ja tein spiikkejä väliin. En kuitenkaan koskaan kuvitellut, että alkaisin itse soittamaan. Ajattelin varmaan alitajuisesti, että toisten tekemän musiikin soittaminen levyiltä on minulle oikea keino tulla osaksi musiikkimaailmaa.”

Musiikin voima

Esimerkkinä musiikin merkityksestä ja voimasta Susanna Vainiola mainitsee Viron laulavan vallankumouksen. ”Mieleeni tulee lisäksi Chilen sotilasvallankaappauksesta Victor Jaran kohtalo. Hänen sormensa katkottiin, ettei hän pystyisi soittamaan enää omia laulujaan. Laulun ja musiikin merkitys nousee esiin myös mustien kansalaisoikeusliikkeessä. Siihen osallistuivat monet mustat ja valkoiset muusikot, heidän joukossaan Joan Baez ja Nina Simone. USA:n kansalaisoikeusliike jatkaa edelleen Martin Luther Kingin työtä. Black Lives Mather -liike on osa sitä. Nämä ovat rauhanomaisen vastustamisen keinoja. Huomaan, että minua liikuttaa aina Veikko Lavin ’Evakon laulu’. Siinä sotaa katsotaan lapsen näkökulmasta. Se on tällä hetkellä hyvin ajankohtainen laulu teemansa takia.”

Vainiola mainitsee myös, kuinka Suomessa Sibeliuksen Finlandia-hymninä tunnettu melodia sai USA:ssa vuonna 1934 Lloyd Stonen kirjoittamat sanat. Laulu tunnetaan siellä nimellä ”A Song of Peace”. Stonen sanoituksessa kerrotaan rakkaudesta omaan maahan, mutta myös siitä, että muualla on yhtä hienoja maita ja ihmisiä, jotka niitä rakastavat. Siihen on rakennettu sisään rauhan ajatus ja antiteesi viholliskuvalle. Joan Baezin tulkinta laulusta on kuuluisa.

Musiikin vaikutuksesta aivoihin on uutta tutkimustietoa. Musiikki pystyy vaikuttamaan ihmisaivojen sellaisiin alueisiin, jotka muuten aktivoituvat vain hätätilanteissa, esimerkiksi kuolemanvaarassa. Näihin aivoalueisiin ei sanoilla pääse käsiksi. Musiikilla ja laululla on myös lohdutusta tuova vaikutus. Sen tiedämme jo itkuvirsiperinteestä.

Taide auttaa ihmistä

”Esimerkiksi kirjallisuus on oiva tarinallinen keino tutustua toisten ihmisten kokemuksiin. Samoin elokuva on hyvä vahvan tarinan kertomisen väline. Runous on sellaista, että se tulee jostain runoilijan syvästä paikasta ja menee johonkin vastaanottajan syvään paikkaan. Laulun sanoista ja runoista haetaan myös turvaa omiin ajatuksiin – joku muukin on ajatellut tällä tavalla kuin minä.”

Lopuksi Susanna Vainiola toteaa: ”Minulle musiikki on aina ollut ihme ja ihmettelyn aihe. Miten joku osaa pakata asiat tällaiseen muotoon! Aikuisiällä olen alkanut kiinnostua klassisesta musiikista erityisesti livenä.”

Teksti: Erkki Kupari
Kuva: Essi Rajamäki

Susanna Vainiola tekee Ylen Radio Suomeen ja Ylen Ykköseen Kissankehtoa, Muistojen bulevardia ja Pekka Laineen kanssa Susanna ja Pekka puhuvat pop-musiikista -ohjelmaa.

Laulun ja tanssin merkitys ihmisen kehityksessä nykyihmiseksi

Historioitsijat J. R. McNeill ja William H. McNeill kuvaavat kirjassaan Verkottunut ihmiskunta (Vastapaino 2006) ihmisen varhaista kehitystä: ”Yksi tärkeä pyykki kielen kehityksessä oli laulun ja tanssin keksiminen. Kun joukko ihmisiä käyttelee suuria lihaksiaan samassa tahdissa ja liikkuu ja ääntelee rytmikkäästi, heidän keskuudessaan herää emotionaalinen solidaarisuus, joka edistää yhteistyötä ja keskinäistä tukea vaaratilanteissa. Tämän seurauksena laulusta ja tanssista tuli ihmisyhteisössä yleismaailmallista käyttäytymistä. Ne ovat lajillemme yhtä ominaisia kuin puhe. Tärkein etu oli se, että suuret ryhmät saattoivat pitää yhtä, ratkaista riitojaan ja puolustaa aluettaan paljon tehokkaammin, sillä osallistuminen lauluun ja tanssiin juhlatilaisuuksissa sai ihmisten väliset kahnaukset ja kilpailuasetelmat katoamaan.”