Pääministeri Petteri Orpon hallituksen ja presidentti Alexander Stubbin läpi viemä hanke Suomen ydinaseita koskevan lainsäädännön muuttamisesta tekee Suomesta välineen vaaralliseen peliin. Suomesta tehdään nyt ainakin teoreettisesti laukaisualusta ja kohde aseille, joiden vaikutuksia ei kukaan voi hallita.
Eduskunta päätti kesäkuun puolivälissä äänin 125–61 (poissa 13) pyyhkiä Suomen laista yli kohdat, jotka aiemmin kielsivät ydinaseiden tuomisen, kuljettamisen, toimittamisen ja hallussapidon Suomessa. Edellytyksenä on, että tämä perustuu Suomen puolustamiseen osana sotilasliitto Natoa tai Naton yhteiseen, käytännössä siis myös muiden maiden kuin Suomen, puolustamiseen.
Lisäksi perusteena on tavanomainen puolustusyhteistyö. Se voi periaatteessa tarkoittaa lähes mitä tahansa maiden välistä sotilasalan kanssakäymistä.
Natolla ei kuitenkaan ole omia ydinaseita, sillä sen toiminta tällä alalla perustuu tosiasiassa Yhdysvaltojen pelotteeseen. Myös Isolla-Britannialla on oma, Naton piirissä oleva ydinase, joka on Atlantin takaisiin serkkuihin verrattuna kuitenkin vaatimaton. Ranska ei sitä vastoin ole asettanut omia atomipommejaan liittokunnan käyttöön.
Vaikka hallitus lakiesityksessään korostaa, että Natossa päätökset ydinaseoperaatioista tehdään konsensuksella, jää todellinen päätösvalta lopulta aina Yhdysvaltojen presidentille – ja pienemmässä määrin Ison-Britannian pääministerille. Mielenkiintoista on, että Suomi on pian ydinaseisiin liittyvien lakimuutosten jälkeen julistanut ryhtyvänsä yhteistyöhön myös Ranskan kanssa. Sen sijaan Ison-Britannian ydinsateenvarjon erillinen laajentaminen Suomen ylle osoittautui Iltalehden uutisankaksi.
Mitä tästä seuraa ja mitkä ovat seuraavat konkreettiset askeleet Suomen uudella ydinaseiden aikakaudella?
Vaiettuja perusteita
Petteri Orpon (kok.) hallitus tai presidentti Alexander Stubb eivät ole perustelleet konkreettisen asioiden kautta, miksi Suomen lainsäädäntöä piti muuttaa juuri nyt, vasta kolme vuotta Nato-jäsenyyden alun jälkeen.
Jo Suomen sotilasliittoon vienyt pääministeri Sanna Marin (sd.) linjasi, ettei jäsenyydelle aseteta etukäteen mitään ehtoja tai rajoitteita. Samalla eduskunta totesi, ettei Naton kanssa käydyissä neuvotteluissa tullut esiin mitään, mikä pakottaisi muuttamaan Suomen lainsäädäntöä suhteessa ydinaseisiin.
Nyt Orpon hallituksen lakiesitys ja siitä tehty eduskunnan puolustusvaliokunnan mietintö viittaavat siihen, että Suomen osallistuminen Naton ydinasesuunnitteluryhmän (NPG) työhön sekä ”Naton toimintaympäristön muutos” osoittivat tarvetta ”harkita uudelleen” ydinasekieltoa.
Sitä ei kerrota, mitä konkreettisia seikkoja ydinsuunnitteluryhmässä on tullut esiin, tai miten toimintaympäristö on muuttunut, jotta Suomi ottaa erityisesti tämän askeleen.
”Painostamista, kiristämistä ja uhkailua”
Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittinen johto on toistaiseksi ollut haluton erittelemään sitä, mitä uudesta lainsäädännöstä nyt seuraa.
Puolustusministeri Antti Häkkänen (kok.) katsoo, ettei kyse ole vain aseiden käytöstä.
”Ydinasepolitiikka on painostamista, kiristämistä ja uhkailua, jotta saadaan toinen osapuoli noudattamaan toisen osapuolen tahtoa. Tässä on Suomella paljon opittavaa”, Häkkänen sanoi Ulkomaantoimittajien yhdistyksen tilaisuudessa syyskuun puolivälissä. Hänestä Naton uskottava ja vahva ydinasesuoja on kriittisen tärkeä Venäjän potentiaalisen mielivaltaisia aggressioita tai sotilaallista painostusta ja hyökkäystä vastaan.
Suomen uudet F-35-hävittäjät voidaan varustaa myös kantamaan taktisia ydinräjähteitä. Hankituissa koneissa tällaista kykyä ei kuitenkaan ole. Teknisesti muutos on helppo tehdä. Lentäjien kouluttaminen sitä vastoin on paljon pidempi ja vaikeampi prosessi. Puolustusministeriöstä tai ilmavoimista ei kuitenkaan irtoa kommenttia siitä, mikä uusien hävittäjien rooli voisi olla lakimuutosten jälkeen.
Suomesta ensi-iskun kohde?
Naton ydinasevallat – saati Suomi niiden pienenä apurina – eivät voi puuhailla ydinaseita koskevien rajoitusten purkua tai räjähteiden liikuttelua, sijoittamista ja suojausoperaatioita ilman vastapuolen – eli Venäjän – reaktioita.
Reaktioilla tarkoitetaan Venäjän ydinaseiden uudelleen maalittamista sekä erityisesti reagointiaikojen huomioimista. Jos Suomen maaperälle, ilmatilaan tai merialueille tulee muiden maiden ydinaseita, laskevat naapurin asevoimat, kuinka pitkään niiden matka Venäjälle kestää. Sama toimii toki päinvastoin.
Mahdollisessa ydinkonfliktissa valtio pyrkii tuhoamaan vihollisen ydinaseet ennen kuin tämä ehtii käyttää niitä. Tällöin Suomen alueella olevat toisten maiden ydinaseet – jopa pelkkä epäilys niistä – olisivat ilman muuta kohteita Venäjän ensi-iskulle, mikäli näin vaarallisille vesille joku päivä ajelehditaan.
Pelote on toisen uhka ja päinvastoin
Siksi myös Suomessa olisi edes hyvä tuntea Venäjän nykyinen ydinaseoppi eli doktriini.
Ydinaseet ovat olemassa aina suhteessa vastapuoleen. Tästä ei kuitenkaan ole mainintoja hallituksen lakiesityksessä, eduskunnan valiokuntien papereissa tai johtavien poliitikkojen kannanotoissa.
Venäjän ydinasedoktriinin mukaan se voi turvautua ydinaseiskuun useissa eri skenaarioissa.
Ensimmäisenä on mainittu luotettava tieto siitä, että vihollisen ballistisilla ohjuksilla tapahtuva ensi-isku on jo matkalla kohti Venäjää tai sen liittolaisia. Tilanne on sama myös lentokoneilla, ohjuksilla ja muilla ilma-aluksilla tehtävässä hyökkäyksessä sen valtioaluetta vastaan.
Vaihtoehdoista vakavin on tilanne, jossa Venäjää vastaan on jo hyökätty ydinasein tai muilla joukkotuhoaseilla. Sama koskee aggressiota sen sotilaallista infrastruktuuria tai ulkomailla olevia joukkoja vastaan.
Venäjä on tiukentanut ydinaseoppiaan
Ydinaseiskun arvoiseksi Venäjä katsoo myös vihollisen toiminnan, jossa sen valtiollista tai sotilaallista infraa tuhotaan lamauttaen maan ydinasejoukot.
Myös tavanomaisin asein tapahtuva hyökkäys Venäjää tai sen kanssa valtioliitossa olevaa Valko-Venäjää vastaan voi johtaa vastaukseen ydinasein, mikäli sen katsotaan luovan ”kriittisen uhan” maiden itsemääräämisoikeutta ja alueellista koskemattomuutta kohtaan. Kynnystä on madallettu, sillä aiemmin ehtona oli, että hyökkäys olisi uhannut koko valtion olemassaoloa.
Venäjä tiukensi doktriiniaan useilta osilta marraskuussa 2024 presidentti Vladimir Putinin ukaasilla. Ehkä eniten huomiota herättänyt lisäys on ydinaseettoman maan hyökkäys, johon osallistuu tai jota tukee ydinasevaltio. Se katsottaisiin niiden yhteiseksi hyökkäykseksi. Tämä oli suora seuraus Ukrainan elokuussa 2024 käynnistämästä maahyökkäysoperaatiosta Kurskin suunnalla. Sitä tukivat paitsi aseellisesti, erityisesti myös tiedustelutiedoin Yhdysvallat, Iso-Britannia ja Ranska.
Pelote on lopulta bluffia
Vastapuolen pelottelulla tapahtuva tasapainoilu on kuolemanvakavaa puuhaa.
Ydinasevaltiot ymmärtävät, että tuomiopäivän pommien käyttö voi viime kädessä johtaa niiden omaan tuhoon. Ydinasemaiden apuriksi pyrkivässä pienessä mutta sisukkaassa pikkuvaltiossa ymmärrys on vielä heikkoa.
Jos ydinaseita ei ole valmiutta käyttää, ei pelotetta lopulta ole.
Kysymys kuuluukin, miksi suurvallat uhrautuisivat pienen Suomen takia. Miten ne edes toimisivat?
Tätä ei ulko- ja turvallisuuspoliittinen johto ole pohtinut lainkaan, ainakaan julkisesti – tai tavalla, joka tekisi sen ymmärrettäväksi Suomen kansalle. Jos Venäjä hyökkäisi tavanomaisen asein Suomeen – kuten Ukrainassa tapahtui – olisivatko Naton ydinasevallat valmiita ydinaseiden ensi-iskuun Venäjälle pysäyttääkseen hyökkäyksen?
Tuskin olisivat, sillä tämä tarkoittaisi Venäjän vastaiskua joko ydinaseita varastoiviin ydinaseettomiin Nato-maihin tai isäntämaihin itseensä. Miksi Washington, Lontoo tai Pariisi tällöin ottaisivat vain Suomen takia riskin mahdollisesti miljoonien omien kansalaistensa kuolemasta ja suurkaupunkiensa tuhosta?
Entä jos Venäjä hyökkäisi Suomeen tekemällä ensi-iskun ydinasein? Vastaisivatko Yhdysvallat, Iso-Britannia ja Ranska tällöin Suomen vuoksi samalla mitalla? Eivät, sillä mukana olisi sama riski, jossa ne joutuvat itse Venäjän ydinvasaran alle.
Entäpä Naton tai Nato-maiden hyökkäys Venäjälle, ydinasein tai ilman? Tämä voitaneen sulkea pois, sillä Suomen ulkopolitiikan nykyisten opinkappaleiden mukaan Nato on puolustusliitto. Ja vaikka näin kävisi, edessä olisi sama varmuus Venäjän vastaiskuista.
Mikään ei osoita, että Suomen ulkopoliittinen johto – alkaen presidentti Stubbista – olisi oikeasti miettinyt perustavaa laatua olevia kysymyksiä.
Venäjän nykyinen ydinaseoppi eli doktriini:
www.mid.ru/en/foreign_policy/international_safety/1434131/
Kuva: Majuri King Kong (Slim Pickens) ratsastaa pommin selässä sen kohteeseen Stanley Kubrickin elokuvassa Tohtori Outolempi: kuinka lakkasin olemasta huolissani ja opin rakastamaan pommia.
Ydinräjähdys romahduttaisi koko yhteiskunnan
Hyväksyessään porttien avaamisen uudelle ydinaseiden aikakaudelle Suomen hallitus ei ole pohtinut lainkaan – etenkään julkisesti – mitä ydinaseiden käytöstä voi seurata. Ydinpelotteen oleellinen osa on valmius käyttää niitä.
Jo yksi taktisen tason ydinaseen räjäytys esimerkiksi Helsingissä johtaisi käytännössä yhteiskunnan romahdukseen.
Ensimmäisenä hirvittävä, kirkas välähdys sokaisisi ihmiset kilometrien etäisyydellä.
Räjähdyksen keskipisteessä lämpötila on hetken korkeampi kuin auringon ytimessä. Äärimmäisen kuumuuden vaikutuksesta kaikki materia, ihmiset, talot, liikennevälineet ja luonto haihtuisivat ilmaan useiden kilometrien säteellä. Mitään ei jäisi jäljelle suunnilleen Helsingin keskustasta ainakin Pasilaan ulottuvalla alueella.
Tästä ulommalla kehällä tuhansien asteiden lämpö polttaisi karrelle kaiken eteen tulevan.
Palovaikutusta seuraava paineaalto repisi kappaleiksi käytännössä kaiken rakennetun infrastruktuurin useiden kilometrien säteellä. Räjähdyksen keskipisteeseen syntyisi pian alipaine, jonka seurauksena olisi massiivinen takaisin keskukseen kulkeva uusi paineaalto. Se murskaisi loputkin rakennelmat ja tuottaisi tulipaloista uuden tulimyrskyn.
Välittömien kuolonuhrien määrä voitaisiin laskea kymmenissä, mahdollisesti sadoissa tuhansissa.
Tuho olisi niin täydellinen, että pelastus- ja sairaanhoitopalvelut olisivat pyyhkiytyneet pois. Totaalisen hävityksen takia muualta maasta tulevien sairaanhoitopalveluiden olisi käytännössä mahdoton päästä tuhoalueelle tai hakea ihmisiä hoitoon. Lisäksi ydinräjähdys johtaisi joka paikkaan ulottuvaan saastumiseen, jossa radioaktiivinen säteily tarttuisi pölyyn ja pienhiukkasiin ja kulkeutuisi näin ihmisten hengityselimiin ja vatsaan.
Poliittinen päätöksenteko ja tiedonvälitys yhteiskunnassa lamaantuisivat.
Yhteiskunnan romahdus olisi lähes täydellinen. Eikä puhe ole edes ydinsodasta vaan yhdestä ainoasta pommista. Jopa taktisen tason ydinohjuksen räjäytys olisi kuin hurrikaani, maanjäristys, neliökilometrien laajuinen tulipalo ja moninkertainen Tšernobylin ydinonnettomuus yhtä aikaa, mutta paljon pahempana.
Hiroshiman atomipommi oli voimakkuudeltaan 15 kilotonnia. Se surmasi välittömästi noin 70 000–80 000 ihmistä. Nykyiset taktiset ydinaseet, joita voidaan asentaa esimerkiksi amerikkalaisiin F-35-hävittäjiin tai venäläisiin Suhoi-koneisiin, ovat tyypillisesti monta kertaa Hiroshimaa voimakkaampia.
Kyse ei ole siitä, että edellä maalattu ydinholokausti uhkaisi Suomea.
Kyse on siitä, että hallitus uskoo tällaista tuhoa tuottavien aseiden pääsyn Suomeen tuovan meille turvaa sellaista maata vastaan, jolla on vastaavia aseita aivan rajojemme tuntumassa.
...meillä on pieni toivomus. Rauhanpuolustajat julkaisee aineistonsa verkossa kaikkien luettavaksi ilmaiseksi. Toimintamme rahoitus perustuu jäsenmaksuihin ja jäsentemme maksamiin tukimaksuihin. Liity sinäkin tukijoukkoihimme! Jäsenmaksun suuruus on 25 €. Maksamalla saat myös Rauhanpuolustaja-lehden kotiisi 4–5 kertaa vuodessa, ja loppuvuodesta postitamme aina seuraavan vuoden Solidaarisuuskalenterin lehden mukana.
Jäseneksi liittyminen onnistuu helposti täällä.
