Outi Hänninen on teologi ja seurakunnan tiedotussihteeri ja Kirsti Honkasalo eläkkeellä oleva toimittaja. He tutustuivat toisiinsa Suomen Lähetysseuran matkalla Palestiinan maratonille kolme vuotta sitten. Maaliskuussa 2019 he olivat neljännen kerran samalla reissulla.
Matkan jälkeen Outi Hänninen huomasi, että seurakunnassa on vaikea puhua Palestiinasta. Israelista puhuttaisiin kyllä mielellään. Mutta entä Palestiina, Israelin miehittämä maa?

Maaliskuussa Outi Hänninen ja Kirsti Honkasalo yöpyivät ennen juoksua Hebronissa Länsirannan suurimmassa kaupungissa. Honkasalo varasi majapaikan etukäteen Airbnb:stä.

Hänninen kertoo: ”Kävimme kaupungissa kaksi vuotta sitten. Oppaanamme oli Breaking the Silence -järjestön perustaja Jehuda Shaul, entinen Israelin armeijan sotilas. Hän kertoi Israelin armeijan systemaattisesta väkivallasta Hebronissa ja koko Länsirannalla.”

”Halusin nyt nähdä, miten ihmiset selviävät elossa jatkuvan kärsimyksen keskellä. Hebron on aivan absurdi paikka. Kaupungin keskustassa ihmiset asuvat häkeissä, kun ulko-ovet on hitsattu kiinni. He kulkevat ikkunoista kadulle. Onko tämä tosiaan totta?”

Etukäteen oli sovittu, että majoituksen yhteyshenkilö tulee heitä vastaan. Missä hän on? Tapaamispaikan edessä kadulla on näkymätön raja, muutaman metrin sotilasalue, jota Palestiinan arabit eivät saa ylittää. Suomalaiset äkkäsivät, että tuo henkilö odottaa heitä ja kävelivät hänen luokseen.

Majapaikka Hebron Peace Center on kansalaistoimintahanke. Järjestöllä on jo terveyskeskus. Toimintaa laajennetaan koulutukseen ja radioasema on perusteilla. Vapaaehtoisia rakentajia tulee hiljakseen kaikkialta maailmasta, mutta lisääkin saisi tulla.
Hebron on entinen vilkas kauppa- ja teollisuuskaupunki, mutta nyt se on huonossa jamassa.

JUHLAT ITÄ-JERUSALEMISSA

Jerusalemissa Hänninen ja Honkasalo majoittuivat israelilaisen aktivistin Micaelan luona. Kirsti Honkasalo oli tutustunut häneen viime syksynä ollessaan israelilaisten aktivistien kanssa lammaspaimenessa Länsirannan niityillä. Micaela oli kutsuttu samana iltana iltajuhliin Itä-Jerusalemiin Palestiinan puolelle lähelle Ramallahia, joka on Palestiinan pääkaupunki. Hän otti Hännisen ja Honkasalon mukaansa.

Kolmikko matkusti Micaelan autolla juhlapaikalle, joka oli asunto kerrostalossa. Juhlat osoittautuivat kansainvälisiksi bileiksi. Paikalla oli muun muassa espanjalainen flamencolaulaja, palestiinalainen napatanssija ja muusikkoja kuten luutun soittaja ja lyömäsoittajia eri maista. Ruoan lisäksi tarjolla oli viiniä, olutta ja ouzoa.
Kun kolmikko poistui paikalta, Micaela sanoi, että ei hänkään ollut ennen ollut tuollaisissa juhlissa.

CROSS-FIT-YHTEISÖJÄ JA MIELENOSOITUKSIA

Outi Hänninen harrastaa crossfitiä. Se on kuntoilumuoto, jossa tavoitteena on kehittää tasaisesti eri fyysisiä ominaisuuksia. Hän on käynyt matkoilla salilla treenaamassa sekä Ramallahissa että Länsi-Jerusalemissa Israelissa.

”Kun otimme Ramallahissa treenin jälkeen yhteiskuvan Instagramiin, ei Palestiinan lipun haluttu näkyvän taustalla”, Hänninen kertoo. ”Yhteisö rakentuu yhdessä tekemisen ympärille ja tässä yhteydessä kansallinen tunnus osoitettiin toisarvoiseksi.”

Hänninen kysyi uteliaan epäsopivasti Jerusalemin juutalaisessa crossfit-yhteisössä konfliktista. Hän kuuli, että yhteisössä ei tunneta vihaa palestiinalaisia kohtaan.

Kirsti Honkasalo ehti keväällä myös Betlehemin luonnonhistoriallisen museon puutarhaa kitkemään. Siellä hän tapasi israelilaisen juutalaisnaisen samassa puuhassa. Tämä tunsi israelilaisia rauhanaktivisteja ja naiset lähtivät yhdessä mielenosoitukseen Tel Aviviin.

Mielenosoitukseen Gazan pommituksia vastaan osallistui noin kolmesataa ihmistä. Poliisi ei sitä häirinnyt. Joku ohikulkija huusi: ”Olette naiiveja tyyppejä. Jos menette Palestiinaan, teidät ammutaan heti.”
Sieltä nämä tulivat, toinen oli juutalainen ja toinen suomalainen, ei ammuttu.
He kävivät myös buddhalaisten nunnien ja munkkien kanssa lähellä Gazan rajaa rauhanomaisessa solidaarisuusaktissa.

MIKÄ SINNE VETÄÄ

Kirsti Honkasalo vastaa: ”Olin Etelä-Afrikassa apartheidin aikaan, Chilessä vallankaappauksen jälkeen, El Salvadorissa sisällissodan aikana ja nyt sitten Palestiinassa.”

Outi Hänninen palaa miettimään viime reissua: ”Menin kimppataksilla Betlehemistä Ramallahiin. Autoon tuotiin kahdeksan kiloa painava täytekakku, joka piti toimittaa pikkupojan juhliin. Kun auton takapaksissa oli ankka, joka olisi syönyt kakun, niin otin kakun syliini. Se oli painava matka. Minua, ulkopuolista, tarvittiin kakun kuljetukseen, aivan välttämättä.”

Teksti Erkki Kupari