Rauhanpuolustajat aloittaa uuden Rauha, konfliktit & turvallisuuspolitiikka -julkaisusarjan. Siinä julkaistaan vähän syvällisemmin/akateemisemmin pieniä ja vähän laajempia selvityksiä.
Ensimmäisinä julkaisuina ovat Kari Paasosen tekemä selvitys Israelin ja Suomen välisestä asekaupasta ja sotilaallisesta yhteistyöstä sekä Eero Lehdon raportti F35-hävittäjäpommikoneiden esitetyistä epäuskottavista käyttökustannuksista. Julkaisuista otetaan pienet painokset, mutta niiden tärkein jakelukanava on verkkosivumme.
Syksy Räsänen luki Kari Paasosen selvityksen. Alla hänen kommenttinsa.

Asekauppa on aina poliittista. Erityisen selvää tämä on silloin kun tekee kauppaa sotaakäyvän maan kanssa, jolloin tulee osalliseksi sen sotatoimiin.

Kansainvälisessä oikeudessa ongelma on yleisesti tunnustettu aseviennin osalta. Suomi oli yksi seitsemästä aloitteentekijämaasta asekauppasopimuksessa ATT, jonka mukaan valtio ei saa myöntää asevientilupaa, jos se tietää, että aseita käytettäisiin rikoksiin ihmisyyttä vastaan, sotarikoksiin tai hyökkäyksiin siviilejä kohtaan.[1] Lisäksi vientilupa pitää evätä, jos on olemassa merkittävä riski, että aseet vaarantaisivat rauhan ja turvallisuuden tai niitä käytettäisiin ihmisoikeusloukkauksiin. EU:n sitova aseviennin yhteinen kanta on kielloissaan vähintään yhtä vahva.[2]

Nämä kieltoperusteet pätevät asevientiin Israeliin. Israelin armeija syyllistyy ihmisoikeusloukkauksiin päivittäin osana miehityksen ylläpitämistä. Tämä ei ole vahinko, vaan järjestelmällistä. Israelin merkittävimmän ihmisoikeusjärjestön B’Tselemin mukaan maan valtiollisen väkivallan tarkoituksena on vahvistaa yhden ryhmän (juutalaisten) ylivaltaa suhteessa palestiinalaisiin, eli ylläpitää apartheidia.[3] Myös Human Rights Watch on todennut Israelin järjestelmän täyttävän apartheidin tunnusmerkit.[4] Apartheid on sotarikos, rikos ihmisyyttä vastaan, ja yksi vakavimmista Kansainvälisen rikostuomioistuimen tunnistamista rikoksista.

Kuten tässä raportissa tuodaan esille, Suomi alkoi Juha Sipilän hallituskaudella silti jälleen myöntää asevientilupia Israeliin. Vaikka Antti Rinteen ja Sanna Marinin hallitusten ohjelmassa lukee yksikäsitteisesti, että Suomi ”ei vie puolustusmateriaalia sotaa käyviin tai ihmisoikeuksia polkeviin maihin”, ne ovat jatkaneet tällaista vientiä.

Asetuonti Israelista on kuitenkin vientiä merkittävämpää: raportin mukaan sen arvo on yli 400 kertaa vientiä isompi. Asetuonti ei ole yhtä säädeltyä kuin asevienti, vaikka senkin kautta joutuu osalliseksi sotaan ja ihmisoikeusloukkauksiin. Israelilaiset aseyritykset tekevät läheistä yhteistyötä armeijan kanssa, ja yritysten myyntivalttina on se, että aseita on testattu tositilanteessa – usein hyökkäyksillä palestiinalaisia siviilejä kohtaan.[5] On irvokasta, että vaikka koe-eläinten käyttöä on säädelty lailla, Suomi hankkii aseita, joita on testattu ihmisiin. Lisäksi Israelin –kuten muidenkin maiden– kansallisen asetuotannon tarkoitus on varustaa oman maan asevoimia, asehankinnat Israelista tukevat välillisesti Israelin armeijaa. Moraalisen ja käytännöllisen argumentin lisäksi asiassa on myös oikeudellinen puoli.

Haagin Kansainvälinen tuomioistuin, YK:n korkein oikeudellinen elin, totesi vuonna 2004, että Israelin miehitetyille alueille rakentama erottelumuuri on laiton, eivätkä valtiot saa auttaa sen luoman tilanteen ylläpitämisessä.[6] Lisäksi vuonna 1980 YK:n turvallisuusneuvosto päätti, että valtiot eivät saa antaa mitään siirtokuntiin liittyvää apua Israelille.[7] Muurin vahvistaman erottelupolitiikan ja siirtokuntien ylläpitäminen ja laajentaminen on Israelin armeijan keskeinen toimenkuva, ja se on mahdollista vain aseita käyttämällä.

Suomen viennillä ja tuonnilla on tuhoisia seurauksia todellisille ihmisille. Kuten Gazan suuren paluumarssin alullepanija Ahmed Abu Artema on todennut, asehankinnoissa suomalaisten veronmaksajien eurot muuttuvat aseiksi Palestiinassa, mikä tarkoittaa lisää laittomia siirtokuntia ja lisää miehitystä.[8] Onko tämä se, mitä haluamme?

Syksy Räsänen
ICAHD Finlandin puheenjohtaja

[1] Asekauppasopimus. 10.4.2014. https://finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/2014/20140033

[2] Neuvoston yhteinen kanta 2008/944/YUTP. 8.12.2008. https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/?uri=CELEX%3A32008E0944

[3] B’Tselem: Juutalaisten ylivaltajärjestelmä Jordanilta Välimerelle: Tätä on apartheid. 2021. https://vanha.rauhanpuolustajat.org/juutalaisten-ylivaltajarjestelma-jordanilta-valimerelle-tata-on-apartheid/

[4] Human Rights Watch: A Threshold Crossed. Israeli Authorities and the Crimes of Apartheid and Persecution. 2021. https://www.hrw.org/report/2021/04/27/threshold-crossed/israeli-authorities-and-crimes-apartheid-and-persecution

[5] Bruno Jäntti and Jimmy Johnson: Finland shopping for ”battle-tested” Israeli weaponry. 18.11.2011. https://electronicintifada.net/content/finland-shopping-battle-tested-israeli-weaponry/9847

Bruno Jäntti: Despite opposition, Finland proceeds with Israel arms deal. 20.7.2011. https://electronicintifada.net/content/despite-opposition-finland-proceeds-israel-arms-deal/10196

[6] International Court of Justice: Legal Consequences of the Construction of a Wall in the Occupied Palestinian Territory. Advisory Opinion, 9.7.2004. https://www.icj-cij.org/en/case/131

[7] YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselma 465. 1.3.1980. https://unispal.un.org/UNISPAL.NSF/0/5AA254A1C8F8B1CB852560E50075D7D5

[8] Ahmed Abu Arteman haastattelu. 21.1.2020. https://vimeo.com/495500010