Itä-Suomen yliopiston kulttuurintutkimuksen professori Tuija Saresma kiinnostui ensin verkossa julkaistuista blogeista, ja alkoi sitten seurata, miten miesasia-aktivistit puhuivat omissa foorumeissaan naisista. Siellä oli paljon naisvihamielisiä ja rasistisia kirjoituksia. Tämä johti siihen, että hän kiinnostui laajemmin sosiaalisen median eri alustoista kuten Facebookista, Twitteristä ja muista.
Saresmalle oli yllätys, että naisviha ja rasismi kietoutuivat toisiinsa myös varhaisessa suomalaisessa somekeskustelussa. ”Tutkimme 2010-luvun puolivälissä populistista retoriikkaa ja toivoin, että olisimme jo silloin etsineet materiaalia myös somesta. Muut tutkimusryhmässä eivät siitä innostuneet, ja siksi aineistoa kerättiin printtilehdistä.” Tämä asenne kuvastaa samalla myöhäistä mediatutkimuksen muutosta Suomessa.
Hänen mukaansa samaan aikaan perussuomalaisten kannatus alkoi nousta. ”Minulle oli heti selvää, että se tapahtui somen avulla. Silloin jo vuonna 2005 Jussi Halla-aho alkoi julkaista blogia Scripta – kirjoituksia Uppoavasta lännestä, jonka vieraskirjasta syntyi Hommaforum. Tuolloin moni ei tajunnut, miten merkittävä asia some oli. Vuonna 2011 tuli jytky ja 2017 tapahtui perussuomalaisen puolueen jakautuminen nettisiipeen ja vennamolais-soinilaiseen siipeen, jotka olivat hyvin kaukana toisistaan.”
”Somepuheet ja tietoisuus niistä ovat tulleet hämmästyttävän myöhään julkisuuteen Suomessa.” Riikka Purran nimimerkillä kirjoittamista ja Halla-ahon ja maahanmuuttajiin kohdistuvista väkivaltafantasioista keskusteltiin mediassa laajasti vasta Orpon hallituksen perustamisen yhteydessä. ”Toimittaja Pekka Mykkäsen kirja Likainen somesota (Otava 2025) on tärkeä teos, jossa käydään läpi somen merkitystä perussuomalaisille.”
Saresma on tutkinut Halla-ahon Scripta-blogin kirjoituksia. Niiden kautta oli jo nähtävissä somen merkitys yleisöön vaikuttajana ja esimerkkiä otettiin ulkomaisista laitaoikeistolaisista puolueiden ja porukoiden aktiivisuudesta sosiaalisessa mediassa. Suomessa tehtiin sitten perässä, mitä muualla oli tehty jo aikaisemmin. Ministerit Wille Rydman ja Mari Rantanen julistivat tänä syksynä perussuomalaisten tuttua maahanmuuttolinjaa lippiksillään, joissa luki englanniksi Send Them Back – lähettäkää heidät takaisin. Mediajulkisuus oli varma.
Algoritmit jakavat oikeistolaista sisältöä
Sosiaalisen median yhteydessä puhutaan koukuttavista algoritmeista. Algoritmit tunnistavat, minkälaisesta sisällöstä somen käyttäjä on kiinnostunut. Sen jälkeen somealusta tarjoaa pyytämättä uutta vastaavanlaista sisältöä palvelun käyttäjälle. Saresma kertoo Sitran julkaisemasta Algoritmit ja demokratia -selvityksestä (Sitra 2026), jonka mukaan algoritmit suosittelevat nuorille huomattavan paljon oikeistolaista sisältöä.
”Olen itsekin kokenut saman. Kun olen Youtubessa katsonut jonkin laitaoikeistolaisen videonpätkän, alkaa Youtube heti suositella samanlaisia lisää. Sama toimii Tiktokissa. Radikaali sisältö houkuttelee katsojan syvemmälle joihinkin ehkä äärioikeistolaisiin liikkeisiin, jos puhutaan poliittisesta koukuttamisesta.”
Mikä saa sitten somen seuraajan takertumaan johonkin tiettyyn sisältöön? ”Monen on vaikea irrottautua kamalastakaan sisällöstä. He kertovat usein, että jäävät vain tuijottamaan vaikkapa kissavideoita, tai sitten äärioikeistolaisia sisältöjä, ja irrottautuminen on hankalaa, todellisuuteen on vaikea palata.”
Tutkimuksissa on todettu, että myös voimakkaasti tunteellinen sisältö saa elimistön tuottamaan dopamiinia aivoihin. ”Jos tuntee olevansa epäonnistunut, niin videot saattavat ohjata selittämään ja syyttämään jotain isompaa asiaa omasta huonosta olosta”, Saresma toteaa. Videot voivat tarjota tekijöidensä selityksiä, mielipiteitä ja helppoja ratkaisuja erilaisista yhteiskuntaa puhuttavista asioista.
Saresma toteaa, että somen väkivaltavideot ovat ilmiönä järkyttäviä. Hän kertoo, että yhden hänen tutkimuksensa tutkimusavustajalle tuli paha olo vastaan tulleen rasistisen aineiston näkemisestä, sisältö oli niin hirveää!
Nuoret tekevät väkivaltaa, kuvaavat sen ja jakavat vielä sen. Mitä on tapahtunut? ”Moraali näyttää hävinneen täysin. Videoita katsovat eivät ymmärrä, että tämä on tapahtunut jollekin oikeassa elämässä. Some tarjoaa väkivallalle ennennäkemättömän suuren areenan. Siihen liittyy huomiotalous, jolle on arvokasta, että on paljon katsojia. Mitä hirveämpi sisältö, sitä enemmän seuraajia. Se on kauheaa!”
Somea voi siivota myös kotimaassa
Nuorten somekiellosta kysyttäessä Saresma huokaisee syvään: ”Some varmasti aiheuttaa hankaluuksia nuorille, mutta se on niin oleellinen osa elämää, että kategorisesta kiellosta nuoret voisivat kärsiä tosi paljon. Somessa hoidetaan ystävyyssuhteita, ja jos nuori asuu kauempana kavereista, hän jää kokonaan eristyksiin. Totaalikelto olisi huono ajatus. Miksi me aikuiset rankaisemme nuoria, jos olemme itse luoneet tällaisen hirviön.”
Saresman mukaan somejäteillä olisi kaikki keinot siistiä omia sisältöjään, mutta ansaintalogiikka perustuu siihen, että seuraajia on paljon ja että he käyttävät paljon aikaa alustoilla. Se ei kannusta tekemään rajoituksia. USA:ssa Meta joutuu oikeuden päätöksellä maksamaan korvauksia siitä, että he eivät ole suojelleet lapsia vahingolliselta sisällöltä. ”Ehkä nyt saadaan alustoja vähän enemmän vastuuseen sisältöjen nuorille aiheuttamista erilaisista ongelmista.”
”Oli erityisen hyvä, että päätös oli amerikkalainen, koska siellä korostetaan sananvapautta eri lailla kuin esimerkiksi Euroopan unionissa. EU:ssa ymmärretään, että somea koskevat rajoitukset eivät tarkoita sananvapauden rajoitusta, vaan ajatellaan todettuja sosiaalisia ja terveydellisiä haittoja. EU:ssa voidaan kyllä myös kansallisella tasolla tehdä somen käytön ja sisällön rajoituksia. Näin on tehty Britanniassa.”



