Ranskalainen toimittaja ja kommentaattori Arnaud Bertrand kiinnittää X:ssä jakamassaan kommentissa huomion siihen, miten Kansainvälisen rikostuomioistuimen (ICC) ranskalainen tuomari Nicolas Guillou kuvaa Le Monde -lehden haastattelussa helvetillistä elämäänsä Yhdysvaltojen hänelle määräämien pakotteiden vuoksi. Pakotteilla rangaistaan häntä siitä, että hän hyväksyi pidätysmääräykset Gazassa tehdyistä sotarikoksista Israelin pääministeri Benjamin Netanjahusta ja entisestä puolustusministeri Yoav Gallantista.

Guilloun päivittäinen elämä on muuttunut kafkamaiseksi painajaiseksi. Hän ei voi muun muassa: avata tai ylläpitää tilejä Googlen, Amazonin, Applen tai minkään yhdysvaltalaisen yrityksen kanssa; varata hotelleja (Expedia perui hänen varauksensa Ranskassa muutamaa tuntia varauksen teon jälkeen); käyttää mitään tunnetuimmista luottokorteista (Visa, Mastercard ja Amex ovat kaikki yhdysvaltalaisia); käyttää normaaleja pankkipalveluja, edes ei-amerikkalaisten pankkien kanssa, sillä pankit ympäri maailmaa sulkevat pakotelistattuja tilejä.

Hän kuvailee olevansa ”taloudellisesti hyllytetty suurimmassa osassa maailmaa”, mukaan lukien omassa maassaan Ranskassa sekä työskentelymaassaan Alankomaissa.

Eurooppa siis aktiivisesti toimeenpanee Yhdysvaltain pakotteita omaa kansalaistaan vastaan – eurooppalaiset pankit sulkevat hänen tilinsä, eurooppalaiset yritykset kieltäytyvät tarjoamasta hänelle palveluja, eurooppalaiset instituutiot katsovat sivusta, kun Washington tuhoaa eurooppalaisen tuomarin elämän Euroopan maaperällä.

Taas kerran: normaalissa maailmassa Euroopan johtajien ja kansalaisten pitäisi olla tästä täysin raivoissaan. Mutta Euroopan itsemääräämisoikeuden jatkuva rapautuminen on niin arkipäiväistynyt, että eurooppalaisen kansalaisen taloudellinen teloittaminen Euroopan maaperällä eurooppalaisen lain noudattamisesta katsotaan korkeintaan harmilliseksi tekniseksi yksityiskohdaksi transatlanttisissa suhteissa.

• Kuvat Tony Webster / Wikimedia Commons