Kansalaisyhteiskunta on saavuttanut useita tavoitteitaan Rojavan alueella. Vesikriisi ja sähköpula tuottavat ongelmia, mutta niitä on yhteistyöllä saatu osin ratkottua.
Pohjoisen ja itäisen Syyrian demokraattinen itsehallintoalue tunnetaan parhaiten kurdinkielisellä termillä Rojava. Lähi-idän väkivaltaisten konfliktien keskellä se on herättänyt toivoa poikkeuksellisen demokraattisten ja tasa-arvoisten tavoitteidensa ja käytäntöjensä vuoksi.
Vuonna 2012 kurdien johtama demokratialiike julisti kolmelle alueelle itsehallinnon, kun Syyrian valtio oli vetäytynyt maan pohjoisilta reuna-alueilta pääkaupungin Damaskoksen lähellä alkaneen sisällissodan vuoksi. Nyt noin neljä miljoonaa ihmistä asuu Syyrian pohjois- ja koillisosissa alueella, josta käytetään virallisesti nimeä Autonomous Administration of North and East Syria (AANES).
Kurdit päivittivät yhteiskunnallisten liikkeidensä tavoitteita ja ideologiaa perusteellisesti 2000-luvulla. Lujan kansallisen kurdivaltion sijaan alettiin tavoitella monikulttuurista yhteiskuntaa, suoraa demokratiaa, alueellista itsehallintoa, naisten tasa-arvoista asemaa ja ekologista kestävyyttä. Lyhyesti tätä kokonaisuutta kutsutaan demokraattiseksi konfederalismiksi. Pohjoisen ja itäisen Syyrian (NES) 2010-luvun saavutuksista puhutaan myös Rojavan vallankumouksena.
Kolminkertaisen vesikriisin keskellä
Syyskuussa 2021 AANES järjesti yhdessä Rojava-yliopiston ja Al Furat Centre for Studies -tutkimuslaitoksen kanssa kansainvälisen vesifoorumin Al Hasakan kaupungissa NESissä. Isona pontimena tapahtumalle oli toukokuussa kriittiseksi pahentunut vesipula. Sen taustalla oli kolme tekijää: harvinaisen vähäisistä sateista johtuva kuivuus, Turkin harjoittama Eufrat-joen vesien pidättäminen omiin patoaltaisiinsa sekä Turkin ja sen tukemien taistelijoiden aiheuttama tuho alueen tärkeimmälle Aloukin vedenottamolle. Näiden lisäksi oloja on haitannut kiihtynyt koronaepidemia ja kaikkien naapurimaiden talouden taantuma.
Kriisien yhdistelmä on johtanut NESin alueen väestön ravitsemuksen ja terveydentilan heikkenemiseen, sillä korvaavat vesilähteet ovat usein laadultaan huonompia tai jopa saastuneita. Veden järjestäminen muilla tavoilla on aiempaa kalliimpaa. Kasteluveden puute ja pohjavesien vajoaminen ovat pienentäneet satoja ja nostaneet veden ja ruuan hintaa. Tämän vuoksi köyhimpien perheiden lasten on huomattu kärsivän aliravitsemuksesta. Ruokatilanne ei ole ollut näin heikko lähes kymmenen vuotta kestäneen sisällissodan aikana.
Vesifoorumin järjestelytoimikunnan esittämissä suosituksissa vedotaan voimakkaasti kansainväliseen yhteisöön, jotta se painostaisi Turkkia laskemaan Eufrat-jokeen vettä vuoden 1987 sopimuksessa määritellyn vähimmäismäärän ja lopettamaan veden käytön sodan välineenä. Suosituksissa myös ehdotetaan Turkin haastamista kansainväliseen oikeuteen maan sopimusten vastaisista toimista.
YK:n humanitaarisen avun järjestö OCHA julkaisi syyskuussa hätähuudon tilanteen vuoksi. Sen raportti esittää 200 miljoonan euron lisärahoitusvetoomuksen YK:n jäsenmaille ja vaatii Turkkia muuttamaan toimintaansa. Marraskuussa hollantilainen rauhanjärjestö PAX selvitti satelliittikuvien avulla, miten Turkki ja sen tukemat sotajoukot tukkivat rojavalaisille elintärkeän Khabur-joen uomia.
Vettä Rojavaan
Yksi kansalaisyhteiskunnan aloite vesikriisin helpottamiseksi on Water for Rojava. Tällä nimellä neljä eurooppalaista toimijaa käynnisti yhteisen varainkeruun joukkorahoitusalustalla keväällä 2020. Muutaman kuukauden aikana yli tuhat ihmistä eri puolilta maailmaa lahjoitti keräykseen. Nyt koossa on noin 150 000 euroa.
Varoilla rahoitetaan käytännön veteen liittyviä paikallisten toimijoiden hankkeita. Tällaisella tavalla toimiminen on NESissä helpointa, sillä humanitaariseksi avuksi katsottava toiminta on kansainvälisten pakotteiden ulkopuolella.
Koronaepidemiaan liittyvien matkustusrajoitusten vuoksi Water for Rojava -rahaston työn käynnistyminen on vasta päässyt alkumetreille. NESin itäosissa Dêrîkin seudulla on tuettu naisten solidaarisuustalouden edistämiseen kytkeytyvän Aboriya Jin (naisten talous) -naisryhmän viljelyä helpottavaa kasteluhanketta ja osuuskunnan käynnistämistä.
Aurinkosähköstä apua sähköpulaan
Syyrian sähköntuotannosta suurin osa tulee fossiilisista lähteistä ja vesivoimasta. Aseellinen konflikti on heikentänyt sähköntuotantoa ja -jakelua siten, että kaikki vähänkään paremmin toimeen tulevat ovat hankkineet käyttöönsä dieselillä toimivia generaattoreita. Itsehallinnon ylläpitämästä verkosta toimitetaan sähköä päivisin. Iltaisin ja öisin kaupunkien kaduilla pauhaavat generaattorit.
NESin alueella on runsaasti öljykenttiä. Niiden hyödyntäminen on vakiintunut siten, että polttoainetta on verraten hyvin saatavissa ja raakaöljyn viennistä tulee hallinnolle merkittäviä tuloja. Koska NESin alueella ei ole jalostamoita, raakaöljy toimitetaan tankkiautoilla Syyrian hallituksen puolelle tai Irakin Kurdistaniin jalostettavaksi, ja takaisin saadaan polttoaineita. AANES-hallinto on nostanut polttoaineiden hintoja kustannuksia vastaavaksi, mikä ärsyttää keskiluokkaa ja vaikeuttaa tai estää polttoaineiden käyttöä köyhien keskuudessa.
Koska sähkön tuottaminen generaattoreilla on hyvin kallista ja saastuttavaa, aurinkosähkön käyttöönotto on yksi vesifoorumin suosituksista. Tällä hetkellä maisemassa näkyy aurinkopaneeleita varsin vähän siihen nähden, että olosuhteet niille ovat poikkeuksellisen hyvät. NESin alueella on vuoden aikana todella paljon aurinkoisia päiviä, ja aurinkosähkö sopii täydellisesti vesivoiman ja generaattorin rinnalle, sillä näitä voidaan joustavasti käyttää auringon laskettua. Aktiivisimmat asukkaat ovat jo alkaneet hankkia paneeleita koteihinsa.
Aurinkopaneeleita kuten montaa muutakin tavaraa on verraten hyvin NESissä saatavissa siitä huolimatta, että Syyria on YK:n turvallisuusneuvoston pakotteiden kohteena. Hinnatkaan eivät ole merkittävästi naapurimaita kalliimpia. Syyrian ja Jordanian välisen rajan avaaminen äskettäin helpottanee tavarakauppaa entisestään. Mitään isompaa estettä aurinkosähkön laajamittaiselle käyttöönotolle ei ole. Tavalliset haasteet, kuten mittavan alkuinvestoinnin rahoitus, tiedon ja osaamisen kapeikot ja toimivat kaupallis-hallinnolliset ratkaisut, ovat ylitettävissä.
Naisliikkeen saavutuksia
Näkyvin naisliikkeen aikaansaannos NESissä on yhteispuheenjohtajuuden järjestelmä. Siinä kaikkien elinten puheenjohtajuutta hoitavat aina nainen ja mies yhdessä. NESin yhteiskuntasopimuksen nimellä kutsuttuun ”perustuslakiin” on kirjattu naisten vapaus ja tasa-arvoiset oikeudet muun muassa koulutukseen, yhteiskunnalliseen osallistumiseen ja omaisuuteen. Näiden toteutumista varmistetaan esimerkiksi siten, että naisyhdistysten keskusjärjestö Kongra Star käsittelee lait, ja sillä on mahdollisuus käyttää veto-oikeutta, mikäli naisten oikeudet eivät toteudu riittävän hyvin.
Naisväestölle ja perheille tärkeitä ovat naisten talot, joita on NESin alueella noin 70. Niissä naiset saavat opastusta ja sovittelua perheiden ongelmiin. Tarvittaessa ne auttavat avioerojen hoitamisessa, ja joissain paikoin ne toimivat myös hetkellisinä turvataloina.
Kansainvälisesti ehkä näkyvin merkki naisten täysipainoisesta osallistumisesta yhteiskuntaan ovat naisten omat sotilasjoukot. Suurin niistä on kurdivetoinen YPJ, naisten itsepuolustusjoukot, joka osallistui aktiivisesti Isisin vastaiseen taisteluun. Enimmillään näissä joukoissa palveli yli 20 000 naista.
AANESin mallissa yhteispuheenjohtajien valinnassa kiinnitetään huomiota kulttuuriseen monimuotoisuuteen, sillä toinen puheenjohtaja on yleensä väestön enemmistöstä ja toinen jostakin vähemmistöstä. NESin pohjoisosissa kurdiväestö on enemmistönä, eteläosissa arabit. Muita vähemmistöjä ovat muun muassa kristityt ja jesidit.
Agroekologisen murroksen mahdollisuus
NESin edelliseltä hallinnolta peritty maataloustuotanto perustuu ns. vihreän vallankumouksen malliin. Siinä keinokastelu, teolliset kemikaalit, jalostetut lajikkeet ja koneiden käyttö ovat korkean tuottavuuden kulmakivet. Näillä keinoilla on saatu suuria satoja, mutta samalla köyhdytetty maaperää, kulutettu loppuun rajallisia pohjavesiä ja saastutettu ympäristöä. Pitkälle jalostetut ja yksilajisina massoina viljellyt kasvit ovat ravintoarvoltaan yksipuolisia.
Maanviljelyn alkukotina pidetty Mesopotamia, eli Tigris- ja Eufrat-jokien laaksot ja niiden välinen saareksi kutsuttu Jazeeran alue, onkin ollut otollista tällaiselle tuotannolle, sillä maa on tasaista ja hedelmällistä.
NESin hallinto ja viljelijät ovat havahtuneet vanhan mallin ongelmiin varsinkin nyt, kun keinokastelun mahdollisuudet ovat huvenneet vesi- ja sähköpulan vuoksi. Esimerkiksi Qamishlon kunnan maatalousneuvonnassa opastetaan käyttämään kemikaaleja hallitusti ja poistamaan vaaralliset käytöstä kokonaan. Valtion maata jaetaan köyhille viljelijöille ja heille annetaan apua. Perinteisesti tärkeää karjankasvatusta pyritään palauttamaan.
Alueen merkittävimmän naisjärjestön Kongra Starin taloutta edistävä Aboriya Jin -toiminta on auttanut naisryhmiä alkuun kasvisten viljelemisessä. Tämä on ollut erityisten tärkeää sisäisten pakolaisten leireillä ja asuinalueilla, joissa kotinsa menettäneillä ihmisillä ei ole toimeentulon aineksia. Esimerkiksi Turkin vuonna 2018 miehittämältä Afrinin alueelta paennet naiset ovat saaneet tällaista tukea kasvimaan perustamiseen.
Kansalaisyhteiskunta
NESin alueella julkishallinnon ja kansalaisyhteiskunnan raja on matala, sillä paikallisesti julkishallinto toimii paljolti kansalaisjärjestöjen tapaan. NESin hallinnon paikallinen yksikkö on yhteisö (kommun), johon kuuluu aina koko naapuruston väki. Kaupungissa nämä voivat olla korttelikohtaisia, maalla kylittäisiä. Asioita selvitellään ja suunnitellaan ja niistä tehdään päätöksiä yleiskokouksissa, jonne yhteisön jäsenet voivat vapaasti tulla. Ulkopuolisia resursseja yhteisöillä ei juuri ole, joten talkoot ja varainkeräykset ovat normaali tapa viedä asioita eteenpäin.
Vuonna 2018 nykyisen muotonsa saanut hallinto on alkanut kuitenkin kehittyä tavanomaisempaan suuntaan. Valmistelussa on muun muassa verotuksen aloittaminen ja pankkijärjestelmän rakentaminen.
Myös nykyaikainen kansalaisjärjestökenttä on alkanut kehittyä. Humanitaarisen avun kansainväliset toimijat ovat merkittävä osa NESin palvelutuotantoa, varsinkin usean sadan tuhannen sisäisen pakolaisen asuttamilla leireillä. Yhteistyötä tehdään paikallisten kansalaisjärjestöjen kanssa. Itsehallinto on säätänyt määräykset ja ohjeet paikallisten järjestöjen rekisteröitymisestä.
Uutta vireää ympäristöalan kansalaistoimintaa edustaa esimerkiksi lokakuussa 2020 perustettu Green Tresses (vihreät palmikot) -liike. Sen tavoitteena on neljän miljoonan puun istuttaminen seuraavan viiden vuoden aikana. Sillä on toimintaa puolessa NESin kaupungeista. Ensimmäisessä vaiheessa keskeistä on taimitarhojen perustaminen.
Teksti ja kuvat: Marko Ulvila
Kirjoittaja on Siemenpuu-säätiön aktiivi ja entinen puheenjohtaja. Hän vieraili syyskuussa 2021 säätiön tiedonhankintamatkalla Koillis-Syyriassa ja osallistui Hesekessä pidettyyn kansainväliseen vesifoorumiin.
Lue englanninkielinen raportti foorumista.
