Suomen turvallisuuspolitiikka otti äkkikäänteen kohti Nato-jäsenyyttä Venäjän hyökättyä brutaalisti Ukrainaan. Turvallisuuspolitiikan keikaus tapahtui varsin yksipuolisessa mediaympäristössä ilman, että muuttunutta turvallisuuspoliittista tilannetta olisi rauhallisesti arvioitu ja sotilasliittoa tarkasteltu kriittisesti osana turvallisuusympäristöä.
Rauhanpuolustajien toiminnanjohtaja Teemu Matinpuro muistuttaa, ettei Nato ole rauhanjärjestö, vaan viime kädessä ydinasepelotteeseen perustuva sotilasliitto. Myöskään Suomen nöyristely Turkin itsevaltaisen johtajan edessä ei lupaa maamme ulkopolitiikalta ihmisoikeusperusteisuutta jatkossakaan.
Poliitikoiden aiemmin lupaamaa kansanäänestystä Natosta ei järjestetty, vaan nopeasti tehdyn päätöksen perusteluiksi riittivät pääasiassa Nato-jäsenyyteen myönteisesti suhtautuneen median teettämät kyselytutkimukset. Kansanäänestyksen järjestäminen olisi taannut monipuolisemman keskustelun ja tasapuolisemman näkyvyyden myös Natoon kriittisesti suhtautuville äänenpainoille.
Naton jäsenyys ei saa olla este Suomen aktiiviselle ydinaseriisuntaa ajavalle ulkopolitiikalle. Ydinaseiden väliaikaisenkin sijoittamisen kielto alueellemme tulee vahvistaa uudella lainsäädännöllä, ja Suomen pitää liittyä kansainväliseen ydinaseet kieltävään sopimukseen. Pelkkä mahdollisuus ydinaseiden sijoittamiseen Suomeen on tärkeimmän ydinaseiden leviämistä rajoittavan NPT-ydinsulkusopimuksen hengen vastainen.
Nato-jäsenyyden hakuprosessi itsessään ei kerro ihmisoikeusperusteisesta ulkopolitiikasta tai viittaa demokraattisten valtioiden yhteisöön. Venäjän tavoin itsevaltaisesti johdetun, naapurimaihinsa hyökänneen ja osaa Syyriasta miehittävän Turkin kanssa solmittu yhteisymmärrysasiakirja ja sen seurauksena ilmeisesti vieläkin jatkuva erityissuhde on häpeällinen alku Suomen jäsenyydelle. Nato-jäsenyys kaventaa myös Suomen mahdollisuutta toimia välittäjänä kansainvälisissä konflikteissa, joissa Nato-maat usein ovat tavalla tai toisella osallisina.
Jo Venäjän laiton ja tuomittava Krimin miehitys johti merkittäviin EU:n asettamiin talouspakotteisiin, ja hyökkäys Ukrainaan lopetti käytännössä kaiken kaupan ja muun yhteistyön. Kuitenkaan Turkin Pohjois-Syyrian miehitys ja jatkuva siviiliuhreja vaativa Rojavan itsehallintoalueen pommittaminen ei ole johtanut mihinkään toimiin. Rauhanpuolustajien mielestä miehitys on tuomittavaa, vaikka sitä kutsuisi turvavyöhykkeeksi. Sama koskee EU:n kanssa erityissuhteella palkittua, Palestiinaa miehittävää apartheid-Israelia ja Länsi-Saharaa miehittävää Marokkoa. Molempien vuosikymmeniä jatkunut miehitys ei ole johtanut pakotteisiin tai muihin konkreettisiiin toimiin.
Rauhanpuolustajien toiminnanjohtaja toivoo suomalaismedioilta jatkossa kriittisempää otetta Natoon. Vallan vahtikoiran uussuomettuminen transatlanttisten suhteiden alttarin edessä vie uskottavuuden median roolilta kansalaisten tietolähteenä. Rauhanjärjestöjen Nato-kritiikki tulee jatkumaan, sillä asevaraisen turvallisuuspolitiikan ylikorostaminen ja siitä seuraava varustautumiskierre on uhka planeettamme tulevaisuudelle. Nyt tarvitaan varustautumista ilmastokriisin ja monien muiden globaalien uhkien kuten köyhyyden torjuntatyölle. Suomen puolustusmenojen kasvu on lisäksi poissa hyvinvointivaltion ylläpidosta.
