Muistan kuulleeni ensimmäistä kertaa Donella Meadowsista 90-luvulla opiskelujeni yhteydessä. Törmäsin häneen uudestaan nuoremman polven tutkijoiden puheissa vuosi sitten. Tohtori Meadows oli kuuluisan 1972 kirjoitetun kirjan Kasvun rajat pääkirjoittaja. Nimen ”rajat” viittaa huoleen maailman kantokyvystä kaikenlaisen ihmiskunnan järjestämän meiningin tuoksinassa.

Puhun nyt tohtori Meadowsista etunimellä Donella, koska se on mielestäni erityisen kaunis. Tarkoitukseni ei ole etunimittelyllä väheksyä hänen ansioitaan.

Donella julkaisi vuosikausia kolumnia nimeltä Global Citizen eli Maailmankansalainen. Hänen ajattelussaan keskeistä oli halu hahmottaa maailman monimutkaisia rakenteita kokonaisuuksina ymmärtäen asioiden syitä ja seurauksia.

Donella poistui keskuudestamme aivan liian varhain vuonna 2001. On vaikea kuvitella, mitä hän ajattelisi maailmasta tänään, mutta yritän kuitenkin, koska olen saanut häneltä inspiraatiota nimenomaan kuvitteluun.

Puheessaan Envisioning a Sustainable World (1994) Donella kertoo järjestämästään utopiointityöpajasta, jossa hän pyysi ravitsemusasiantuntijoita kuvittelemaan maailman, jossa kukaan ei kärsi nälkää. Voisi olettaa, että ihmisistä olisi hauskaa visioida villisti parempaa maailmaa, mutta yllättäen Donella törmäsi kovaan vastustukseen. Utopiointia pidettiin ajan haaskauksena, epärationaalisena ja jopa vaarallisena touhuna. Vähitellen utopiointi kuitenkin pääsi käyntiin ja syntyi yhteinen visionäärinen tila. Sittemmin Donella johti lukuisia visiointisessioita ja otti omankin elämänsä johtotähdeksi asioiden visioimisen ennen toimeen ryhtymistä.

Donellan mukaan visioilla on hämmästyttävä voima avata mieli mahdollisuuksille, joita ei näe, jos sallii itselleen kyynisyyden. Visio saa ymmärtämään, millaisia asioita pitää tukea ja miten toimia, jotta visio voi toteutua.

Donella kehotti aina kuvittelemaan sen, minkä todella haluaa sen sijaan, että tyytyy siihen, minkä olettaa voivan olla mahdollista. Tässä on muutamia kysymyksiä, joilla hän ohjasi ihmisiä kuvittelemaan kestävää tulevaisuutta:

Millainen kotini olisi kestävässä maailmassa? Miltä tuntuisi herätä siellä aamulla? Mistä tulee energia, vesi ja ruoka? Millaisia ​​jätteitä syntyy ja mihin ne menevät? Kun katsot ulos ikkunasta, mitä näet, jos näet sen, minkä todella haluat? Kuka muu asuu lähelläsi (ihmiset ja muu elonkirjo)? Onko yhteisösi järjestetty niin, että lapsia, vanhuksia ja kaikkia muitakin ympäröi turvallisuus, onni ja kauneus? Millaista työtä teet tässä kestävässä maailmassa? Mikä on oma erityinen roolisi?

Miltä tuntuu elää kuvittelemassasi maailmassa? Millainen tietoisuus tai maailmankatsomus tai erilaisten maailmankatsomusten kirjo pitää asiat kestävinä? Mikä tässä uudessa maailmassa on muuttunut ja mikä pysynyt samana? Millainen on jokapäiväisen elämän vauhti? Mikä ihmisiä kiehtoo? Millaisten ​​ongelmien parissa he kamppailevat? Mitä he pitävät edistyksenä? Mikä saa heidät nauramaan?

Kuvittelen haluavani maailman, jossa ihmisiä edelleen naurattaa!

Teksti: Hanna Niittymäki

Lähde: Envisioning a Sustainable World (suomennokseni puheen pohjalta kirjoitetusta artikkelista löytyy osoitteesta rauhankasvatusneuvola.fi)