Lokakuussa 2019  istuin lounastauolla Hallen kaupungissa toimistoni lähistöllä olevassa opiskelijaruokalassa, kun luin poliisin määräyksen pysyä sisätiloissa terrori-iskun takia. Tekijöitä ei vielä ollut saatu kiinni. Epäuskoisena luulin viestiä huonoksi pilaksi. Eihän tällaisessa pikkukaupungissa voi moista tapahtua! Poliisi sulki opiskelijoiden ja nuorten lapsiperheiden suosiman kaupunginosan Paulusviertelin lähes koko päiväksi. Työpaikkani eli rauhanjärjestö Friedenskreisenin toimipiste on Paulusviertelin välittömässä läheisyydessä, ja naapurusto täyttyi nopeasti hälytysajoneuvojen sireeneistä ja helikopterimelusta.

Kävelin ripeästi takaisin toimistolle ja sulkeuduin sinne lukemaan uutisia. Ainakin kaksi ihmistä oli menettänyt henkensä. Puhelimet kävivät kuumina kun selvitimme, olivatko ystävämme kunnossa. Valtava epävarmuus valtasi mielen. Kuinka monta tekijää on vapaana ja minne he iskevät seuraavaksi? Milloin pääsisimme kotiin? Milloin lapset voi hakea päiväkodista? Ovatko tekijät osa Identitäre Bewegung -ryhmää (IB), paikallista uusnatsiliikettä, joka toimii avoimesti äärioikeistolaisessa kerhotalossa tapahtumapaikan läheisyydessä? Miten ihmisestä voi tulla niin julma, että lähtee kadulle aikeenaan massamurha?

Poliisi sai tekijän loppupäivästä kiinni, ja pikkuhiljaa tapauksesta saatiin lisää tietoa. Ilmeisesti yksin toimineen 27-vuotiaan saksalaismiehen tarkoituksena oli murhata mahdollisimman monta juutalaista heidän viettäessään Hallen synagogassa suurinta vuotuista juhlapyhäänsä, jom kippuria. Uuden-Seelannin Christchurchin terrori-iskun tekijän tavoin hän striimasi tekonsa suoraan nettiin. Tekijä ei kuitenkaan onnistunut pääsemään sisälle synagogaan ja päätyi sen sijaan ampumaan satunnaisen ohikulkijan. Sen jälkeen hän hyökkäsi läheiseen kebab-ravintolaan, jossa menehtyi toinen ihminen, sekä haavoitti paetessaan useaa muuta ihmistä.

Tekijä oli radikalisoitunut internetin välityksellä ja rakentanut ampuma-aseensa itse kotonaan. Miehen netissä levittämästä materiaalista kävi ilmi teon motiivi: juutalaisvastaisuus ja äärioikeistolainen ajattelu.

Ei ehtinyt kulua kuin vajaa neljä kuukautta, kun toinen ilmeisesti internetissä radikalisoitunut saksalainen mies iskee kahteen vesipiippuravintolaan Frankfurtin lähellä sijaitsevassa Hanaussa. Luin uutisen sattumoisin taas lounastauolla samassa paikassa. Tällä kertaa en yllättynyt, mutta järkytyin – onko tästä tullut osa saksalaista arkipäivää?

Mies murhaa kymmenen ihmistä, haavoittaa useita muita ja lopulta tappaa itsensä. Teon selvitys on edelleen kesken, mutta tekijä on jättänyt jälkeensä materiaalia, josta teon rasistinen motiivi käy selkeästi ilmi.

Kumpikaan miehistä ei ilmeisesti kuulunut mihinkään järjestäytyneeseen äärioikeistoyhteisöön. Iskuista puhutaan siten helposti yksittäisinä välikohtauksina, jotka johtuvat eristäytyneisyydestä, netin ja videopelien vaikutuksesta sekä mielenterveysongelmista. Tekojen perimmäinen syy on kuitenkin rasistinen maailmankatsomus, josta on tullut koko Euroopassa pelottavan hyväksyttävää. Myös Suomessa tulee olla valppaana äärioikeiston retoriikan radikalisoitumisen ja sen valtaaman palstatilan suhteen. Meidän pitää huolestua nettikirjoittelun vihamielisyydestä ja toimia sitä vastaan. Tarvitsemme entistä vahvempia ja laajempia solidaarisia verkostoja, jotka vastustavat vähemmistöjen syrjintää, tukevat siitä kärsiviä sekä painostavat politiikkaa ja mediaa toimimaan samoin.

Teksti ja kuva: Alina Raatikainen
Kirjoittaja on töissä saksalaisessa rauhanjärjestö Friedenskreisenissa Hallen kaupungissa.

Kuva: Järkyttyneet kaupunkilaiset toivat kukkia Hanaun uhrien muistoksi.