Edessä on kuitenkin vakavia haasteita varainhankinnallemme. Jäsen- ja tukimaksut ovat entistäkin tärkeämmät tulonlähteet. Rauhantyö ei ole koskaan ollut äveriäiden, eikä välttämättä edes pääasiassa hyvätuloisten harrastus. Erityisesti Rauhanpuolustajat on ollut pikemminkin pienituloisten palkansaajien liike – Työpaikkojen rauhantoimikunnan kautta yhteistyömme ammattiyhdistysväen kanssa on ollut ainutlaatuista suomalaisessa rauhanliikkeessä. Toki joukossamme on monia hyvinkin toimeentulevia, mutta tosi moni jäsenistämme sinnittelee työttömyyskorvausten, peruspäivärahan, pienen eläkkeen tai opintotuen turvin. Näin ollen pienikin lisäkulu välttämättömien elinkustannusten lisäksi voi tuntua merkittävältä uhraukselta.
Olemme käyneet järjestönä läpi hankalampiakin aikoja. Lamavuodet 1990-luvun alussa iskivät rajusti järjestön toimintaan. Vuosikymmenen taitteessa oltiin jopa esittämässä järjestön valtionavun lakkauttamista. Järjestö velkaantui hyvin nopeasti, kun ei pystynyt kansalaisjärjestöille tyypilliseen tapaan reagoimaan riittävän nopeasti dramaattisesti vähenneeseen tukeen. Tietysti tehtiin myös selkeitä virheratkaisuja, joista useimmat perustuivat ehkä perusteettomaan optimismiin erilaisten hankkeiden kannattavuudesta.
Osa meistä saa lehtensä kirjeessä jäsenmaksumuistutuksen kera. Toivottavasti teistäkin mahdollisimman moni jatkaa kanssamme näiden taloudellisesti vaikeiden aikojen yli. Mutta tärkeintä on tietysti, että ollaan ihmisiksi. Toimitaan arjessamme ennen kuin aseet toimivat: kotona ja työpaikoilla, kaduilla ja toreilla. Investoidaan rauhaan, hyvinvointiin, solidaarisuuteen ja kestävään kehitykseen.
Teemu Matinpuro
Kirjoittaja on Rauhanpuolustajien toiminnanjohtaja.