Mitä kuuluu, rauhanliike?

 

Rauhanakatemiassa pohdittiin tulevaisuudennäkymiä

Rauhanakatemia Joensuussa on jo vuosia ollut rauhanaktiiveille merkittävä kohtaamispaikka, foorumi ajatustenvaihdolle ja asiantuntijapuheenvuorojen kuuntelemiselle. Erityisen tärkeää on osallistua rauhantapahtumiin muuallakin kuin pääkaupunkiseudulla, koska Suomi tuppaa pyörimään vähän liikaa Helsingin ympärillä, kirjoittaa Hanna Niittymäki.

Rauhanakatemia sanoo tiukasti ei Natolle

Tapahtuma alkaa lämpimän kesäsateen ropistessa Hukanhuhdan entisellä koululla. Kirsti Era toivottaa kaikki tervetulleeksi ja julistaa 13. rauhanakatemian alkaneeksi. Raimo Pesonen aloittaa sympaattiseen ja selkokieliseen tyyliinsä puheenvuoronsa Natosta. Mieleen jää pyörimään Raimon ajatus siitä, että suomalaisuus olisi alun perin lähinnä sotamyyttien kautta tuotettua ei-venäläisyyttä. Raimolla on ajatus narratiiveista eli tarinoista, jotka vaikuttivat ihmisten käsityksiin esimerkiksi eri valtioista. Hauskana esimerkkinä hän käyttää sitä, että USA nähdään jediritarikuntamaisena maailmanpelastajaporukkana. Aaro Heikkinen Iisalmesta kommentoi. Hän on perannut melkoisen epäselvää Naton isäntämaasopimusta. Tuntuu onneksi siltä, että kenraalin allekirjoittamalla sopimuksella ei voi olla valtiosopimuksen asemaa.

Lieksa monikulttuurinen “syrjäkylä”

Lauantaiaamu valkenee aurinkoisena. Väkeä virtaa ovesta sisään. Rauhanakatemialaisia on tänä vuonna reilusti yli kolmekymmentä. Päivä aloitetaan virittelemällä porukkaa pienillä ryhmäpulinoilla. Teemme myös Teflon-testin, joka antaa osviittaa siitä, kuinka paljon itse kukin meistä kohtaa tai on kohtaamatta syrjintää. Tutkija Tiina Sotkasiira alustaa tapauksesta “Lieksa”. Kuulemme tarinaa “syrjäkylästä”, jonka asukasmäärä on vähentynyt huomattavasti 90-luvulta tähän päivään. Lieksan väkilukua on viime vuosina kasvattanut joukko maahanmuuttajataustaisia ihmisiä, etupäässä somaleita.

Yhteentörmäyksiltä ei ole vältytty. Kunnassa on pienilukuinen, mutta kovaääninen joukko ihmisiä, joille kaikkien yhtäläiset ihmisoikeudet eivät ole uponneet tajuntaan. Tiina kertoo tutkimustuloksista, joiden mukaan asuinpaikka ei lainkaan selitä tällaisia maahanmuuttovastaisia mielipiteitä. Huomattavasti merkittävämpiä selittäjiä ihmisten myönteiselle tai kielteiselle suhtautumiselle maahanmuuttoon ovat koulutustausta, puoluekanta sekä kontaktit tai kontaktien puute ulkomaalaisiin ihmisiin.

Eläkkeellä oleva lukion opettaja Irma Väisänen kertoi Lieksan tukipisteen toiminnasta. Irman mukaan yksi syrjimistä lietsova tekijä on Lieksan leimaaminen rasistiseksi takapajulaksi. Hänen mukaansa maahanmuuttajataustaisten lieksalaisten syrjintää parhaiten ehkäisevä tekijä on monenlaisten kohtaamisten järjestäminen ihmisten välille.

Lieksa herättää vilkkaan keskustelun. Rauhanakatemian sali on täynnä ihmisiä, jotka eivät kyseenalaista toisten ihmisten ihmisoikeuksia.

Runoja, mediakritiikkiä ja rauhantyötä

Puolilta päivin saadaan aivan erityistä ravintoa sieluille, kun kirjailija Marja-Leena Mikkola lukee suomentamiaan runoja. Jokaista runoa edeltää kiinnostava pohjustus runon ja runoilijan taustoista.

Alia Dannenberg on paneutunut median välittämiin mielikuviin, joita tietynlaiset sanavalinnat tukevat. Ei ole yhdentekevää, nimitetäänkö henkilöä diktaattoriksi vai presidentiksi tai alkaako jossain kansannousu vai mellakka. Alia on myös huolissaan lapsille ja nuorille suunnatuista sotapeleistä, joita on valmistettu yhteistyössä armeijan toimijoiden kanssa.

Ääneen pääsevät rauhanjärjestöjen työntekijät. Kristillisen rauhanliikkeen vetäjä Timo Virtala avaa maailman asevarustelua kertomalla, että viime vuonna aseisiin käytettiin maailmassa 1 776 000 000 000 dollaria. Se on kolmekymmentä kertaa Suomen valtion budjetti. Timo esittelee meille myös lohdullisen listan väkivallattomista menestyksekkäistä kansannousuista historiassa. Väkivallattomuus on aktiivista hyvän edistämistä.

Sadankomitean pääsihteeri Anni Lahtinen esittää huolensa rauhantyön ennestään jo pienten määrärahojen 24 prosentin kaavailluista leikkauksista. Hän on selvittänyt armeijan lähteistä Hornetien lentotuntien hintoja. Anni kertoo, että koko rauhantyönrahalla Horneteja lennätetään vain noin 42 tuntia vuodelle 2016 kaavaillusta 8900 lentotunnista. Anni pohtii myös rauhaa brändinä. Toive rauhasta on väistämättä kaikkia maailman ihmisiä ja kansoja yhdistävä tavoite. Silti tuntuu oudolta, miten vähän siitä puhutaan ja miten vanhahtavia käsityksiä rauhantyöstä saatetaan ylläpitää.

Rauhanliiton toiminnanjohtaja Laura Lodenius on pysähtynyt kesällä ajattelemaan rauhantutkija Pertti Joenniemen ehdotusta rauhantyön uudelle suunnalle. Olisi tärkeää ryhtyä rakentamaan suomalaisille uutta identiteettiä, sellaista, jota ei pystytettäisi pelkkien negaatioiden varaan. Enää on turha velloa vanhassa kliseessä “Ruotsalaisia emme ole, venäläisiksi emme halua tulla…”

Viimeisenä puheenvuoron saa Rauhanpuolustajien toiminnanjohtaja Teemu Matinpuro. Hän pitää rauhantyön pirstaloitumista jonkinasteisena ongelmana. Toisaalta se voi olla vahvuuskin, että erikoistutaan johonkin tiettyyn teemaan. Nykymaailmassa on vaikeaa olla kaiken asiantuntija. Rauhanpuolustajien keskeisenä tehtävänä on Teemun mukaan ihmisten maailmankuvan laajentaminen. Siitä voisi olla esimerkkinä vaikkapa Länsi-Saharan palauttaminen maailmankartalle.

Soppaa ja viisaita ajatuksia

Lounaaksi saadaan ihanaa kasviskeittoa paikallisen luomuviljelijän Petrus Houtbeckersin lahjoittamista vihanneksista valmistettuna. Ruokailun aikana korviin kantautuu keskusteluja esimerkiksi Bertha von Süttnerista – hänen pasifistisesta Aseet pois -kirjastaan sekä mahdollisesta rakkaussuhteesta Alfred Nobeliin. Pohditaan myös väkivallan hintaa ja sitä, miten ylivoima aseellisissa konflikteissa taitaa olla sillä, jonka rahat eivät lopu.

Mahat täynnä sukelletaan hetkeksi 1700-luvun Amerikkaan pohtimaan, miten nuoren Benjamin Franklinin onnistui hälventää intiaaneihin liitettyjä viholliskuvia.

Aloitetaan järjestötyöläisten paneelikeskustelu. (Paneelin sukupuolijakauma on muuten ilahduttava 50/50.) Paneelissa kuullaan seuraavia ajatuksia: “Rauhantyö on muutakin kuin marssimista.” “Rauhanaktivistit ovat niitä muurahaisia, jotka eivät aina pysy pääväylällä, vaan kulkevat omiin suuntiinsa.” “Rauhanjärjestöt ovat hyvin laaja-alaisia.” “Joskus tuntuu, että ihmisten kiinnostus rauhanjärjestöön lopahtaa, jos kieltäytyy valitsemasta puolta konfliktissa, kuten Ukrainan kriisi.” “Ainaisena riesana on puolueellisuudesta syyttely.” “Pekka Haavisto on sanonut, että nyt ei tarvita sympatiseeraajia, vaan painostusta kaikille konfliktin osapuolille.” “Aseteollisuus on maailman korruptoitunein teollisuudenala.” “Aseteollisuus on keskittynyt länsimaihin. Ne valmistavat yli 90 prosenttia maailman aseista.” “Mikseivät muut maailman ihmiset saa asua siellä missä haluavat, kuten me saamme?” “Mihin demokratiat ylipäätään tarvitsevat aseita?” “Paljon hyvää on tapahtunut viimeisen sadan vuoden aikana.” “Kun rahat vähenevät, meistä tulee vain entistä ahkerampia.”

Kurdit ja jäähyväiset

Sunnuntaiaamu pääsee ihanan alkuun, kun Ari Sulopuisto saapuu paikalle itse leipomiensa leipien kanssa. Kahvi laitetaan porisemaan. Luokkahuoneeseen alkaa kokoontua väkeä. Kolmantena päivänäkin porukkaa on mukavasti paikalla. Vanha seinäkello kilahtaa kello kymmenen merkiksi. Teemu alkaa taustoittaa kurdien historiaa ja nykypäivää. Joensuulainen kurdi Ali Giray valottaa koskettavin esimerkein lapsuuttaan Turkissa, jossa oman kielen puhumisesta rangaistiin. Koulun pihalla saattoi saada turpiinsa päivittäin. Ali kertoo Kurdistanin nykytilanteesta ja Rojavan itsehallintoalueesta. Hän on hyvin huolissaan siitä, että Turkin valtio kohdistaa iskuja omiin kansalaisiinsa ja että Turkki on alkanut vaivihkaa tukea Isisin joukkoja. Näille joukoille on kuljetettu esimerkiksi aseita rekoissa, jotka on naamioitu humanitääriseksi avuksi.

Marja-Leena Mikkola kysyy Alin mielipidettä siitä, mikä olisi paras tapa tukea kurdeja. Ali kertoo siskostaan, joka järjestelee alueelle avustuskuljetuksia ruotsalaisten aktiivien kanssa. Tärkeintä, mitä suomalaiset voisivat tehdä, on kuitenkin kurdien ahdingon ja Turkin tekemien ihmisoikeusloukkausten pitäminen esillä. Rauhanakatemia päättää Kirsti Eran johdolla laatia yhteisen julkilausuman, jossa asiaan otetaan kantaa.

Lopuksi syödään vielä keittoa ja juodaan kahvit. Muonituksesta ovat koko viikonlopun huolehtineet suurella sydämellä Katri Kaselius, Ari Sulopuisto ja Edo Pennings. Kolmastoista rauhanaktemia päättyy. Osallistujat jatkavat omiin suuntiinsa, mutta tietoisina siitä, että on olemassa yhteinen tie rauhaan ja että sillä tiellä on paljon kulkijoita.

Hanna Niittymäki
Kirjoittaja on Rauhankasvatusinstituutin projektityöntekijä.

Joensuun rauhanryhmä on rauhaan sitoutunut, poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton joukko ihmisiä, jotka eivät usko asevaraiseen turvallisuuteen saati terrorisminvastaiseen sotaan. Ryhmä järjestää luentotilaisuuksia, paneelikeskusteluja, kulkueita, rauhanbasaareja, lauluiltoja ja kynttilämielenosoituksia. Kesäisin rauhanryhmä järjestää Joensuussa rauhanakatemian. Tule mukaan, kaikkia tarvitaan. Meililistalle pääsee lähettämällä viestin osoitteeseen kirsti.era ( a ) gmail.com. Voit ilmoittaa, haluatko aktiivien listalle vai infolistalle.

www.joensuunrauhanryhma.org/

Kaikki rauhasta kiinnostuneet tervetulleeksi toivottava rauhanakatemia tunnettiin ennen Varparannan rauhanakatemiana. Siellä käsitellään Suomen ja maailman rauhaan ja turvallisuuteen liittyviä kysymyksiä. Rauhanakatemia järjestetään yleensä loppukesästä Majakassa Joensuussa. Tänä vuonna tapahtuma järjestettiin jo kolmannentoista kerran.