Laustin lukuvinkki: David J. Bailey & Rajesh Makwana
– Oppaita toisenlaiseen tulevaisuuteen

Viime vuosien suurten kansannousujen ja mielenosoitusten laannuttua on ymmärrettävää, että monet aktivistit kokevat pettymyksen tunteita. Muuttuiko mikään maailmassa? Vastassa ovat olleet raharikkaiden ja talousanalyytikkojen ylemmyydentunne, taloudellisen epätasa-arvon syveneminen ja poliisien yhä aggressiivisemmat otteet.

Ja kuitenkin pinnan alla jokin on muuttunut, pysähtyneisyyden tilalla on liikahtelua. Valtavat ihmisjoukot eri puolilla maailmaa ymmärtävät, että nykyinen meno ei voi jatkua loputtomasti. Miljoonat ihmiset ovat toiminnallaan hahmottaneet toisenlaisen maailman olemusta. Kun kiertelin vuonna 2011 Madridin ja Barcelonan mielenosoitusaukioilla, nuorten ihmisten kasvoissa oli luettavissa hiljaista iloa vaihtoehtoisen tulevaisuuden mahdollisuudesta. Näitä tunteita ei voi tukahduttaa poliisivoimin.

Vuotta 2011 pidetäänkin maailmanlaajuisten protestien huippuvuotena. Arabikevät, Occupy-liike, Britannian UK Uncut ja Espanjan indignados kiihdyttivät mukana olleiden ja tapahtumia kauempaa seuranneiden kansalaisten mielikuvitusta. Tuota mullistusten vuotta seurannut tapahtumattomuus on näennäistä. David J. Bailey Birminghamin yliopistosta on tutkinut Britannian kansalaistoimintaa ja tullut siihen tulokseen, että vuosi 2011 oli vain alkua. Baileyn tutkimuksen mukaan näyttää itse asiassa siltä, että meneillään on jatkuva vastarintaliike. Sitä pitävät käynnissä alhainen talouskasvu ja poliitikkojen kovenneet asenteet demokraattisia vaatimuksia kohtaan.

PROTESTIEN MÄÄRÄ TODENNÄKÖISESTI LISÄÄNTYY

Bailey tutki Britannian protestiaaltoja 1970-luvun lopulta lähtien ja havaitsi, että vuonna 2015 protestointi oli näkyvämpää kuin kertaakaan muulloin tutkimuksen kattamana ajanjaksona. On totta, että protestointi vaimeni vuonna 2012, kenties koettujen pettymysten vuoksi. Mutta jo seuraavana vuonna liikehdintä kiihtyi saavuttaen sitten huipun vuonna 2015.

Tutkimus osoitti myös, että protestoijien tausta on vuosien mittaan muuttunut. 1980-luvulla vastarintaan osallistuivat ennen kaikkea työläiset ja järjestäytynyt työväenliike. Vuosina 2010–11 mukana oli ennen kaikkea kolme ryhmää: työläiset, opiskelijat ja aktivistit, joita suututtivat talouden alinomaiset leikkaukset. Vuoden 2015 liikehdinnälle sen sijaan oli ominaista pluralistisempi luonne. Mukana oli seitsemän avainryhmää: työläiset ja ympäristöaktivistit muodostivat kolmanneksen protestoijista. Muut aktivistit olivat asuntopolitiikan arvostelijoita, opiskelijoita, vähemmistöjä tukevia aktivisteja (jotka puolustivat myös maahanmuuttajia ja turvapaikanhakijoita), talousleikkausten vastustajia ja oikeistolaisia ryhmiä. Näiden ryhmien osuus vaihteli kuuden ja kymmenen prosentin välillä.

Baileyn tutkimuksen kattamat protestit ilmensivät siis enimmäkseen leikkausten synnyttämiä huolia toimeentulosta ja työolosuhteista julkisella sektorilla, sosiaaliturvan leikkauksista, keskeisten palvelujen yksityistämisestä tai kohtuuhintaisten asuntojen pulasta. Sittemmin mukaan ovat tulleet ilmastonmuutos ja pakolaiskriisi. Nämä kaikki ongelmat yhdessä kansainvälisen politiikan kaaoksen kanssa todennäköisesti lisäävät liikehdintää monissa osissa maailmaa.

VAATIMUKSISSA VAURAUDEN TASAISEMPI JAKAMINEN

Baileyn tutkimustuloksia tarkastellut aktivisti Rajesh Makwana (Share The World’s Resouces -järjestön johtaja) toteaa, että Britannian tilanne muistuttaa monien muiden maiden todellisuutta. Useat viime vuosina tehdyt tutkimukset osoittavat laajamittaisen kansalaisliikehdinnän kasvua viimeksi kuluneiden kymmenen vuoden aikana. Lisäksi liikehdintä on levinnyt maailman kaikkiin kolkkiin. Vastarintaa kohdistuu autoritaarisia ja puoliautoritaarisia hallituksia kohtaan, mutta myös demokraattisina pidettyjä hallituksia kohtaan. Mielenosoituksiin osallistuu lisäksi yhä suurempi määrä ihmisiä.

Mitä mielenosoittajien vaikuttimiin tulee, todistusaineisto osoittaa, että ihmisiä painavat sosiaaliset ja taloudelliset huolet, perustavanlaatuisten ihmisoikeuksien polkeminen ja demokraattisen hallinnon puute. Makwana toteaa, että protesteissa vaaditaan enimmäkseen vaurauden ja poliittisen vaikutusvallan tasaisempaa jakoa kansalaisten kesken.

Makwana kirjoittaa, että epäilijät saattavat väittää kansalaisprotestien olevan liian häiritseviä, jolloin niistä syntyy enemmän vahinkoa kuin hyötyä. Tutkimukset osoittavat muuta. Vaikka hallitus ei ole suostunut toteuttamaan 63:a prosenttia mielenosoittajien vaatimuksista vuosina 2006–2013, monissa vaatimuksissa oli kysymys reformeista, jotka voidaan toteuttaa vain asteittain ajan kuluessa. Ei pidä myöskään aliarvioida suurten mielenosoitusten vaikutusta ihmisten tietoisuuteen. Makwana uskoo tutkimusten osoittavan, että maailmanlaajuisella poliittisella näyttämöllä on meneillään vallankumouksellinen muutos. Poliittisten päätöksentekijöiden jouduttua yhä tiukemmin voimakkaiden eturyhmien otteeseen näin syntynyttä demokraattista vajetta täyttävät huolestuneet kansalaiset, jotka vaativat hallituksia ottamaan huomioon suurten kansanjoukkojen vaatimukset. Kansalaisten ja valtion välinen suhde on muuttumassa. Demokratian uudet ilmenemismuodot ovat vasta alullaan, mutta ne kykenevät jo nyt vaikuttamaan yleiseen mielipiteeseen ja poliittisiin väittelyihin – ja ne kykenevät jopa kaatamaan hallituksia.
Geopoliittisten, sosiaalis-taloudellisten ja ympäristökriisien syventyessä voidaan odottaa, että kansalaisten vaatimukset vain voimistuvat vuonna 2016, Makwana kirjoittaa.

Tapani Lausti

Lähdeartikkelit:
David J. Bailey: Hard Evidence: this is the Age of Dissent – and there’s much more to come, The Conversation, 11.1.2016
Rajesh Makwana: A new era of global protest begins, Share The World’s Resouces, 14.1.2016, sivulla www.sharing.org