Työpaikkojen rauhantoimikunta: Hyvinvointivaltiosta hyväntekeväisyysvaltioon

Posti toi samana päivänä kaksi kirjettä, joissa vedottiin vastaanottajan hyvään tahtoon. Ensimmäisessä Näkövammaisten keskusliitto pyytää tukea näkövammaisille. Mieleen muistuvat uutiset RAY-tuen päättymisestä ja liiton yt-neuvottelut. Sokevan toiminta on sittemmin jouduttu organisoimaan uudelleen, kun sosiaalinen yritystoiminta ei sopinut EU-Suomeen.

Toisessa kirjeessä pyydetään apua maailman hätää kärsiville lapsille. Pelastakaa lapset -järjestön pääsihteeri Hanna Markkula-Kivisilta toteaa, että hallituksen päätös puolittaa kehitysapu jättää kaikista pienimmät ja hädänalaisimmat vaille apua. Hän kysyy, kuka pystyy valitsemaan ne lapset, jotka nyt jäävät avutta. Hallituksen päätös merkitsee yksinomaan Pelastakaa lapset -järjestölle sitä, että lähes 90 000 lasta hylätään oman onnensa nojaan.

Saman kohtalon ovat kokemassa myös rauhanjärjestöt. Niiden avustukset uhkaavat supistua noin 40 prosenttia. Vakavasti joutuu miettimään hallituksen arvomaailmaa, kun rajujen leikkausten kohteeksi ovat joutumassa myös monet muut kansalaisjärjestöt, jotka ovat vuosia tehneet arvokasta työtä ruohonjuuritasolla entistä tasa-arvoisemman maailman hyväksi.

Hyväntekeväisyyden varassa ei maailma muutu. Apua saavat vain ne, joilla on käytettävissään julkkiskasvoja ja lobbareita ja varaa käyttää viestinnän ammattilaisia. Lobbareiden valta on muutenkin ylittänyt kaiken hygieenisyyden rajat: ennen lobbarit ramppasivat hallitusohjelmaneuvotteluissa, nyt lobbari voi päästä suoraan ministeriksi.

Ay-liike on ajettu ahtaalle. Elinkeinoelämän keskusliitto EK on käytännössa voinut sivusta seurata, kun porvarihallitus on ottanut EK:n roolin. Vastineeksi “kansainvälisen kilpailukyvyn” parantamisesta eli palkkakustannusten alentamisesta maan hallitus tarjoaa verohelpotuksia kuin lapselle tikkaria. Tällaiset tikkarit eivät kuitenkaan ole terveellisiä kenellekään, eivätkä ne taida kovin monelle maistuakaan, kun verohelpotusten vaihtoehtona mieluummin olisi toimiva kansalaisyhteiskunta ja yhteisvastuu.

Jussi Lilja
Kirjoittaja on Työpaikkojen rauhantoimikunnan sihteeri.