Suuri itäinen maa kiusaa pienempää länsinaapuriaan lähettämällä säännöllisesti taistelukoneita maiden yhteistä rajaa kohti. Kyse ei ole yksittäisistä hävittäjistä vaan lentueista. Ne kaartavat rajalta pois aina kun pieni naapuri lähettää ilmaan vastaavan määrän omia koneitaan.
Ateenassa asuva ystäväni kertoi Turkin aloittaneen päivittäiset, tiettyyn kellonaikaan tapahtuvat ärsytyslennot silloin kun Kreikka joutui taloudelliseen ja sosiaaliseen kriisiin. Nykyaikaisen hävittäjän lentotuntikustannukset liikkuvat kymppitonneissa, mutta talousongelmista huolimatta tunnistelennoista ei tingitty, koska kyseessä on kunnia. Kreikka on aseistautunut hampaisiin saakka nimenomaan rajanaapuriaan ja Nato-liittolaistaan Turkkia vastaan.
Suomessa ilmatilaloukkaukset piristävät lehtien irtonumeromyyntiä ja pitävät rautaa rajalle -dosenttien otsarypyt uskottavan syvinä. Jos kerran lentokoneita niin miksei vielä ohjuksiakin. Ja aina idästä päin.
Viime vuosikymmenen puolivälin jälkeen Suomen ilmatilaa on loukattu vuosittain 3-4 kertaa, ja rajan yli on tultu suunnilleen yhtä usein Venäjän kuin Ruotsinkin tunnuksin, eivätkä Naton koneet jää kauas kärkikaksikosta. Vapaa ilmatila Suomenlahdella on kapea, ja harjoitusten määrä korreloi suoraan loukkausten määrän kanssa. Kyseessä vaikuttaa olevan eräänlainen lentäjien kansainvälisen hyvävelikerhon vakiintunut kissa ja hiiri -leikki, joka on osa koulutusta ja toimintavalmiuden ylläpitoa. Aiheesta voidaan toki löytää vakavampiakin sävyjä. Rajojen testaamisella ja tunnistelennoilla osoitetaan ainakin kotimaiselle yleisölle, etteivät lentäviin koneisiin tehdyt miljardisatsaukset ole menneet hukkaan.
Ruotsissa nousi kohu pääsiäisenä 2013, kun joukko venäläiskoneita loukkasi lyhyesti maan ilmatilaa Gotlannin saaren lähellä, eikä maan ilma-puolustus virallisten tietojen mukaan reagoinut asiaan mitenkään. Sittemmin Ruotsissa on puhuttu paljon ilmavoimiin tehtävistä lisäinvestoinneista. Episodi toimi Ruotsin ilmavoimien etujen valvonnan kannalta eräänlaisena tasokorotusautomaattina: kun jätetään tehtävät nykyisillä resursseilla hoitamatta, resursseja saadaan lisää.
Turkin ja Kreikan päivittäinen kerosiininhaaskaus päättyi puolestaan vähin äänin. Ilmeisesti tilanteen älyttömyys todettiin julkisuudelta piilossa pysyneen neuvottelupöydän ääressä, kukaan ei menettänyt kasvojaan ja yhteiset edut voittivat.
Raimo Pesonen
Kirjoittaja on helsinkiläinen kirjailija.
