• Jos kieltosopimus toimii: Pohjois-Korea jää ainoaksi ydinasevaltioksi, kieltosopimus heiluttaa globaalia turvallisuustilannetta ja siten uhkaa kansallista turvallisuutta. Vastakysymys: Miten tarkalleen kieltosopimus uhkaa minkään valtion turvallisuutta? Kieltosopimus tarjoaa mahdollisuuden toteuttaa valtioiden jo olemassa olevia laillisia ja poliittisia sitoumuksia aseriisuntaan. Sopimus ei pakota ketään yksipuoliseen ydinaseriisuntaan. Valtiot luopuvat aseista omaan tahtiinsa, ja kieltosopimuksen on tarkoitus vauhdittaa tahtia.
Tarkoittaako ”kansallinen turvallisuus” siis ydinaseriisunnasta luopumista, vaikka ydinsulkusopimuksen (NPT) allekirjoittaneet maat ovat siihen sitoutuneet? Toisaalta Pohjois-Koreakin puolustaa ydinohjelmaansa vedoten omaan ”kansalliseen turvallisuuteensa”; halutaanko todellakin käyttää samaa argumentaatiota?
• Kieltosopimus ei ole oikotie esimerkiksi asteittaiseen lähestymistapaan verrattuna. Sopimus ei ole oikotie, vaan looginen seuraava askel. Se tarjoaa laillisen ja hallinnollisen kehyksen ydinaseiden hävittämiselle, eikä sulje pois muita ydinaseriisuntaan tähtääviä toimia.
• Kieltosopimus jakaa valtiot entistä pahemmin kahtia kieltosopimukseen sitoutuviin ja sen ulkopuolelle jääviin. Ydinsulkusopimuksen allekirjoittaneet valtiot ovat jo sitoutuneet ydinaseriisuntaan. Ainoa kahtiajakava tekijä on se, jos jotkut valtiot aiemmasta sitoumuksestaan huolimatta vastustavat kieltosopimusta. Ydinsulkusopimuksen ulkopuolella ovat ennestäänkin Intia, Israel, Pakistan ja Pohjois-Korea.
• Kieltosopimus vesittää ydinsulkusopimusta (NPT). Kieltosopimuksen tavoitteena on poistaa ydinsulkusopimuksen kuudenteen artiklaan sisältyvä monitulkintaisuus eli täydentää ydinsulkusopimusta. Tuossa artiklassahan maat sitoutuvat käymään hyvässä uskossa neuvotteluja ydinasekilpailun pikaisesta lopettamisesta ja ydinaseriisuntaan liittyvistä tehokkaista toimenpiteistä sekä tarkan ja tehokkaan kansainvälisen valvonnan alaisena tapahtuvaa yleistä ja täydellistä aseidenriisuntaa koskevasta sopimuksesta. Perustava ajatus molemmissa sopimuksissa on sama, kieltosopimus vain tarkentaa aiemmin sovittua. Uusista, vanhoja tarkentavista sopimuksista on lukuisia toimivia ennakkotapauksia. Ja mitä tahansa NPT-sopimukseen sitoutuneet ydinasevaltiot ajattelevatkaan kieltosopimuksesta, niiden NPT-sitoumukset eivät muutu miksikään.
• Nyt ei ole oikea aika: ensin ydinaseiden hävittäminen, sitten vasta kielto. Miksi ei? Jos kielto lopulta tarvitaan, miksi sitä ei voida tehdä nyt? Muidenkin asejärjestelmien kieltämisessä on tehty ne kieltävä sopimus ennen niiden hävittämistä. Ei ole mitään syytä, miksi ydinaseissa ei voitaisi toimia samalla tavalla.
• Nato ei tule kuitenkaan sitoutumaan kieltosopimukseen. Ydinsulkusopimuksen kuudes artikla sitoo jo kaikkia valtioita – riippumatta siitä, mitä NPT-ydinasevaltiot tekevät. Kieltosopimus on ainoa keino, joka nimenomaan ei riipu ydinasevaltioista. Kun otetaan huomioon myös Nato-maiden aiemmat sitoumukset ydinaseriisuntaan, Naton pitäisi jonain päivänä olla ydinaseeton sotilasliitto, ja työ sitä kohti pitäisi aloittaa nyt. Nato-mailla on oikeus päättää kullakin erikseen suhtautumisestaan kieltosopimukseen, ei ole tarvetta niputtaa niitä yhden ennakoitavan näkemyksen alle.
YK:n yleiskokous perusti joulukuussa 2015 avoimen työryhmän (Open-Ended Working Group) keskustelemaan monenkeskisen ydinaseriisunnan edistämisestä laillisin toimenpitein. Työryhmä kokoontui toista kertaa Genevessä toukokuussa 2016. OEWG:n tapaamiseen kansalaisjärjestöedustajana osallistui Tarja Cronberg.
Kokouksen yhteydessä kansainvälistä ydinasekieltoa ajava International Campaign to Abolish Nuclear Weapons (ICAN) järjesti kansalaisjärjestötapaamisen, jossa Suomen-verkostoa (ICAN Finland) edusti Honna Marttila. Kirjoitus perustuu Marttilan raporttiin tapaamisesta.
Rauhanpuolustajat on ICANin kumppanijärjestö.
Kuva: Katriina Kivinen