Donald Trump pyörittää työhuoneessaan pallokarttaa, antaa sille vauhtia ja tökkää sormensa. Sormi osuu pallon pohjoiselle pallonpuoliskollepuolelle niin pieneen paikkaan, että nimeäkään ei näy. Hän huutaa avustajan paikalle. Avustaja tulee. ”Katso mihin minun sormeni tökkäsi.” Avustaja katsoo. Sormi peittää alueen. Hän ottaa puhelimella kuvan sormesta. ”Selvitän asian, pieni hetki”, hän sanoo ja poistuu.

Trump ottaa automaatista pullon kokista ja katsahtaa peiliin. Hän tekee oikealla kädellään edessään sormi ojossa vaakaliikkeen ja sitten molemmilla käsillä liikkeet eestaas pystyyn. Sitten hän katsoo etukenossa silmät viirulla peiliin ja osoittaa kädellään suoraan eteen. ”Hyvä,” hän sanoo ääneen.

Avustaja palaa. ”Suurensin Elon-herran it-spesialistien avustuksella karttaa, ja he sanoivat, että sormi oli Klamilan päällä. Se on Virolahden läntisin kylä, joka ja kannatti liitosta Haminaan. Hamina on hyvin suuri satamakaupunki Suomenlahden rannalla.” ”Pitäisikö minun saada se itselleni?” Trump sanoi. Avustaja jatkoi: ”Siellä on korkea vuori, jolsta näkee kauas.” ”Onko siellä asukkaita?” ”Kerroin juuri, että he olisivat halunneet olla haminalaisia.”

Trump mietti. ”Mitä Haminassa on?” Avustaja vastasi: ”Siellä on öljyä, kemikaaleja, Google, suuri satama ja, säiliöitä.” ”Asia on selvä. Otamme Haminan ja liitämme Klamilan siihen. Vuoressa on varmaan maametalleja. Vova sanoi minulle, että hän ei pidä Suomenlahden nimestä. Elon saa hoitaa, että Google vaihtaa nimen Pietarinlahdeksi. Nimet ovat nykyään vain sähköä. Sano puolustusministerille, että lähettää laivat Haminaan. Onko siellä kokista?” ”On. Google ei muuten toimisi siellä”, vastasi avustaja ja poistui.

Trump nousi seisomaan. Hän katsoi ulos puistoon. ”Minun on tehtävä kauniita asioita. Silloin voitan kaikki kierot ihmiset. He ovat pahoja, hyvin pahoja.” Trump käveli toimiston ympäri. ”Suomalaiset ovat hyviä ihmisiä. He haravoivat metsiä, eikä siellä ole metsäpaloja niin kuin kierossa Kaliforniassa. Minun tekee mieli palkita heidät ja antaa joku kaunis lahja. Mikä se voisi olla?”

Avustaja saapui sisään ja jää seisomaan oven ääreen. ”Mitä tuumit ajatuksestani. Gazassa on kauhea sotku. Kaikki on rikottu. Se on hirveää. Ne ihmiset siellä pitää pelastaa. Minä siirrän heidät Suomeen. Suomessa on kauniita metsiä ja tilaa kaikille, myös paljon tyhjiä asuntoja. Gazalaiset voivat opettaa suomalaiset tekemään Lähi-idän ruokia, tanssimaan ja lumoamaan käärmeitä. Olen nähnyt vanhoja elokuvia, joissa beduiinit saavat käärmeet nousemaan pystyyn. Mitä tästä ajattelet?” ”Se on erinomainen ajatus, herra presidentti.”

”Minä pidän sen Hamina-Klamilan ja siirrän sitä kautta gazalaiset Suomen maaseudulle. On hyvä, että meillä on jokin oma asema Euroopassa. Eurooppalaiset ovat kieroja ihmisiä. Heitä pitää valvoa. Sano puolustusministerille, että laivojen pitää palata Haminasta nopeasti Gazaan ja aloittaa väestönsiirto. Se on lahja suomalaisille ja palvelus kärsineille gazalaisille.”
”Etsi minulle jokin hyvä asunto Haminasta. Valokuvassa ympyrän keskellä on kaunis palatsi, ota se. Hamina on lähellä Vovaa. Voimme tavata aina kun huvittaa minun pikku Amerikassani.”