Sotilas kulki yksin pölyistä tietä pitkin. Ase roikkui olalla ja pää rinnalla. Oliko hän eksynyt joukoistaan, etsimässä ruokaa tai lähtenyt livohkaan, sitä ei voinut tietää.

Ehkä juuri siksi kaksi muuta harhailijaa lyöttäytyi hänen seuraansa toinen toiselle ja toinen toiselle puolelle. Sotilas ei näyttänyt heistä piittaavaan – kulki menojaan.

”Kuule sotilas, anna tuo kivääri minulle. Minulla on sille käyttöä”, sanoi vasemmanpuoleinen kulkija, joka oli tummatukkainen keski-ikäinen nainen. ”Heitä se pois vaikka tuohon nuotioon, sinne se kuuluu”, sanoi toinen, joka oli vanhahko valkopartainen mies.

Sotilas ei vastannut kummallekaan, hän kulki vain hitaasti eteenpäin.

”Anna se minulle, älä heitä pois. Joudun putsaamaan, jos löydän sen tuolta romun keskeltä. Maksan vaikka, pyydä mitä haluat”, intti mustahiuksinen nainen. ”Älä kuuntele tuota hullua, heitä pois, tuossa on syvä kaivo, viskaa sinne!” sanoi valkopartainen mies.

Tähän sotilas sanoi: ”Minä olen aivan täysi tätä sotimista. Minä lopetan. Kiväärin hävitän.”

”Hyvä!” sanoi mies. ”Ei missään tapauksessa”, nainen sanoi, ”asetta tarvitaan. Pelastus ja usko eivät ole tavoittaneet vielä kaikkia maan päällä eläviä.”

”Siinä kuulit itsensä Jumalan puhetta uskon aatteesta, jota tulella ja verellä levitetään. Jos hän saa aseen, sota ja kärsimykset eivät lopu koskaan – aina on joku käännytettävä,” sanoi valkopartainen.

”Jumalan rakkautta ja oikeaa uskoa ei saavuteta puheella tasa-arvosta, oikeudenmukaisuudesta ja vapaudesta. Ne ovat tuon Paholaisen aatteita. Hän tahtoo uskon yksityisasiaksi, kouluttaa tytöt, antaa kaikille työtä ja asunnon. Jos niin kävisi, kuka kiinnostuisi uskosta, kostaisi ja julistaisi Pyhän sodan.”

Sotilas käveli hiljaa eteenpäin. Sitten hän kysyi Paholaiselta: ”Miksi sinua pidetään pahana, vaikka tuo Jumala tuossa puhuu väkivallasta?”

”Minä olen ihmisten keksintö, niin kuin Jumalakin. Jumalalle tarvitaan vastavoima. Yleensä minä tarjoan lavean tien ja Jumala raskaan ja mutkaisen. Ihmettelen välillä itsekin miksi se myy paremmin”, Piru vastasi.

”Minulle riittää!” sanoi sotilas, otti kiväärinsä olalta ja heitti sen savipeltoon. ”Minä en kaipaa teitä kumpaakaan matkakaveriksi. Yritän etsiä talon, jossa voin asua, teen työtä ja perustan perheen. Näkemiin!”

Jumala juoksi pellolle etsimään kivääriä. Hän löysi sen ja huusi sotilaalle: ”Kiitos kun jätit aseen helppoon paikkaan. Putsaan ja siunaan tämän ja se laulaa pelastuksesta vielä pitkään!”

Erkki Kupari
Kuva Essi Rajamäki