Puhoksesta on tehty kirja
Joonas Kervisen kirjoittama ja Sami Mannerheimon valokuvaama visuaalinen teos on kiehtova retki legendaarisen ostoskeskuksen nykytilaan. Se kertoo yhteisöllisyydestä ja kulttuurien moninaisuudesta sekä näiden huomioimisesta ja merkityksestä.
Kirjan voi tilata nettikaupastamme.
Itä-Helsingissä sijaitseva Puhos tunnetaan värikkäänä ja kansainvälisenä ostoskeskuksena, mutta se ei riitä kattamaan sen koko merkitystä. Puhoksen arvo ei perustu ainoastaan ravintoloiden, elintarvikekauppojen tai eri kielten ja mausteiden runsauteen.
Puhoksessa kohtaavat myös muuttoliikkeen kokemukset, taloudellinen aktiviteetti, kulttuurinen muisti sekä suomalaisen työelämän rakenteet. Samalla nousee esiin kysymys siitä, kuka saa olla oma itsensä kaupungin tilassa.
Puhos edustaa näin ollen muutakin kuin vain kaupallista keskusta. Se edustaa sosiaalista infrastruktuuria, paikkaa, jossa ihmiset hankkivat tuotteita ja palveluja. Samalla ihmiset luovat verkostoja, jakavat tietoa, kehittävät toimeentuloaan ja kokevat kuuluvansa yhteisöön. Tämänkaltaiset tilat ovat erityisen tärkeitä niille, joiden päivät kuluvat eri kielten, maiden ja yhteisöjen välillä.
Puhoksen käytävillä paikallinen ei ole vastakkain kansainvälisen kanssa. Kansainvälisyys saa siellä arkipäiväisen luonteen ja paikallisuuden tuntua luonnollisella tavalla. Juuri tämä tekee Puhoksesta merkittävän kohteen suomalaiselle yhteiskunnalle. Sen kohtalo näyttää, kätkeytyykö monimuotoisuuden ymmärtäminen pelkästään väestötietoihin ja juhlapuheisiin vai nähdäänkö se kaupungin pysyvänä osana.
Kysymys ei ole enää siitä, tuleeko Suomesta monimuotoinen, sillä se on sitä jo nyt. Tärkeää on miettiä, miten tätä todellisuutta hallitaan eri instituutioiden, tilaratkaisujen ja keskinäisten käytänteiden avulla.
Ruoka on muistia, mutta myös yhteiskunnallista turvaa
Puhoksen erottuvin ominaisuus on sen ruokakulttuuri. Lähi-idän, Afrikan, Etelä-Aasian ja Välimeren makumaailmat tekevät ostoskeskuksesta houkuttelevan myös satunnaiselle vieraalle. Ruokaa ei kuitenkaan tulisi nähdä vain tuotteena tai eksoottisena elämyksenä. Muuttoliikkeeseen liittyy monia tunteellisia ja historiallisia ulottuvuuksia.
Tietyt leivän aromit, mausteseokset tai lapsuudesta tutut ruoat voivat herättää muistoja kodista, sukulaisista ja arjesta, joka on jäänyt toiseen maahan. Maahanmuutto nähdään usein uuden mahdollisuuden avaajana, mutta siihen liittyy myös merkittäviä menetyksiä, kuten läheisten, kielen, ympäristön ja sosiaalisen aseman sekä tutun elämänrytmin jättämistä taakse.
Puhoksen kaltaisissa paikoissa tällaisia katkoksia voidaan hetkellisesti paikata. Oman kielen, tutun ruoan ja yhteisten perinteiden merkitys on suuri tilanteissa, joissa muu elämä on mullistunut.
Tämä liittyy suoraan integraatioon. Suomalaisessa keskustelussa kotoutuminen saattaa joskus sekoittua sulautumiseen eli assimilaatioon: ikään kuin täysvaltainen jäsenyys vaatisi oman taustan häivyttämistä. Puhos on esimerkki siitä, että kulttuurinen jatkuvuus voi toimia osallistumisen mahdollistajana sen sijaan, että se olisi este.
Ihminen, jonka identiteettiä ei jatkuvasti kyseenalaisteta, pystyy useimmiten luomaan vahvempia suhteita myös uuteen yhteiskuntaan. Turvallisuuden tunne antaa voimaa opiskeluun, työelämään, yrittämiseen ja yhteiskunnalliseen osallistumiseen.
Yhteisöllinen tila voi edistää kotoutumista, mutta se ei välttämättä takaa syviä suhteita laajempaan yhteiskuntaan. Kulttuurinen turva voi kehittyä yhteiskunnalliseksi voimavaraksi vain silloin, kun sen ympärille luodaan toimivia suhteita kouluihin, työmarkkinoihin, viranomaisiin, kulttuurilaitoksiin ja muihin asukasryhmiin. Muuten riskinä on se, että yhteisön oma vahvuus alkaa täyttää julkisten instituutioiden puutteita. Tällöin yhteisöllisyydestä voi muodostua vain selviytymismekanismi, vaikka sen tulisi olla yksi osallisuuden mahdollistajista.
Yrittäjyys kertoo sekä voimavaroista että suljetuista ovista
Puhoksessa yritystoiminta näyttää maahanmuuttajataustaisten ihmisten taloudellisen toimijuuden. Mistä tahansa liikkeistä löytyy kielitaitoa, kulttuurien tuntemusta, kansainvälisiä hankintaverkostoja ja kykyä palvella asiakkaita, joiden tarpeita valtavirran yritykset eivät aina huomaa. Osaamispääoma syntyy näistä taidoista ja hyödyttää paikallisia yhteisöjä ja koko kaupunkia.
Miltei kaikissa julkisissa keskusteluissa maahanmuuttajat pelkistetään kotoutumisen kohteiksi, työttömyyden luvuiksi tai ongelmaryhmiksi. Näkökulma peittää koulutuksen, työkokemuksen ja ammattien monipuolisuuden. Puhoksen asiakkaiden ja yrittäjien joukossa on opettajia, hoitajia, insinöörejä, lääkäreitä, kuljettajia, käsityöläisiä, rakennusalan työntekijöitä ja eri alojen asiantuntijoita. Kieltämättä maahanmuuttajataustaiset ammattilaiset kyllä työskentelevät joskus tehtävissä, jotka eivät vastaa heidän koulutustaan tai osaamistaan.
Yrittäjyyttä täytyy tarkastella kahdesta kulmasta
Yrittäjyys voi olla tie itsenäisyyteen, luovuuteen, sosiaaliseen nousuun. Se voi myös olla reaktio sulkeutuneeseen työmarkkinaan. On havaittu ja edelleenkin havaittavissa, että yrityksen perustaminen voi olla ainoa vaihtoehto, kun ulkomainen tutkinto ei muutu suomalaiseksi pätevyydeksi, jos kielitaitovaatimukset ovat tehtävään nähden liian korkeat tai jos rekrytoinnissa tapahtuu syrjintää. Yrittäjyyteen päädytään helposti, jos muut ovet pysyvät kiinni.
Puhoksen kaltaisia yrityskeskittymiä ei pidä missään kaupungissa nähdä vain tilapäisinä tai sivullisina ilmiöinä, jotka katoavat kehityksen tieltä. Yrityskeskittymät on kohdattava osana kaupungin elinkeinorakennetta. Kohtuuhintaiset liiketilat, neuvonta, rahoituksen saatavuus ja yrittäjien aito osallistuminen alueen suunnitteluun ovat välttämättömiä. Samalla on kehitettävä tehokkaampia väyliä tutkintojen tunnustamiseen ja työelämään siirtymiseen, jotta yrittäjyys on aito valinta eikä pakotettu kiertotie.
Puhoksen arvoa ei pidä mitata vain sillä, kuinka montaa kieltä siellä kuullaan tai kuinka monesta maasta tuotteet tulevat. Puhoksen arvo ratkaisee, millaisia suhteita tila Puhoksessa mahdollistaa. Syntyykö Puhoksessa siteitä eri ryhmien välille? Voiko asiakas muuttua tutuksi, ja voiko yhteisö muuttua naapurustoksi?
Stoan aukion kulttuuritapahtumat näyttävät, miten rinnakkainelo voi tulla näkyväksi yhteiseloksi. Eritaustaiset ryhmät yhdessä ja erikseen esittävät oman yhteisönä tansseja ja musiikkia ja tuovat tarjolle omaa ruokakulttuuriaan. Yksi Stoan ja koko Puhoksen alueen vuoden kohokohta on Somalian Itsenäisyyspäivän juhlinta heinäkuun ensimmäisenä päivänä. Alue täyttyy tuolloin laulusta, puheista ja tanssista.
Puhokseen tuleminen voi olla monille pieni, merkityksellinen harjoitus
Kun puhutaan integraatiosta, vaatimukset kohdistuvat lähes aina maahanmuuttajiin. Heidän täytyy oppia kieli, ymmärtää järjestelmä ja omaksua yhteiskunnan tavat. Nämä taidot ovat tärkeitä. Monimuotoinen yhteiskunta vaatii myös enemmistöltä kykyä elää muuttuneessa ympäristössä maahan muuttaneiden rinnalla.
Puhoksella asioinnin ei pidä olla eksoottisuuteen tutustumista eikä väkisin harjoitettua suvaitsevaisuutta. Tarkoitus on syödä, tehdä ostoksia, juoda teetä ja kohdata ihmisiä yrittäjinä, asiakkaina ja naapureina. On siis korkea aika pitää taukoa kuntanurkkaisuudesta ja käydä Puhoksessa.
Vastavuoroisuus ei kuitenkaan tarkoita, että vastuu olisi kaikilla sama. Enemmistö ja julkiset instituutiot määrittelevät käytännössä normit, jakavat resurssit ja päättävät, millaiset tilat säilyvät. Siksi julkiset instituutiot kantavat suuremman vastuun. Maahanmuuttajalta ei voi vaatia loputonta sopeutumista, jos työmarkkinat, viranomaiskäytännöt tai kaupunkisuunnittelu eivät poista osallistumisen esteitä.
Puhos näyttää valta-aseman epäsymmetrian
Puhos on paikka, jossa yhteisöt voivat rakentaa elävää tilaa, yrityksiä ja tapahtumia, mutta niiden tulevaisuus riippuu usein päätöksistä, jotka tehdään muualla. Todellinen kaksisuuntainen yhteistyö alkaa vasta, kun instituutiot itsekin muuttavat toimintatapojaan, eivätkä vain odota, että ihmiset mukautuvat instituutioiden uusiin ja muuttuneisiin tapoihin.
Puhoksen tulevaisuus on kaupunkipoliittinen valinta. Kaupunki suunnittelee tällä hetkellä Puhokseen uudisrakentamista, jonka toteuttamisajankohta on vielä auki. Puhosta ei pidä pitää museona, joka pysyy samana, mutta sitä ei myöskään saa uudistaa niin, että sen sosiaalinen merkitys katoaa. Kun Puhos muuttuu kiinnostavaksi, ihmiset haluavat parantaa sen ympäristöä. Parannukset voivat tehdä paikasta turvallisemman ja viihtyisämmän, mutta samalla vuokrat voivat nousta, ja sen myötä pienet yritykset voivat kadota ja alkuperäiset käyttäjät menettää vaikutusvaltansa. Nämä asiat on syytä ottaa huomioon, kun Puhosta kehitetään. Vastaava ristiriita kaupunkien kehittämisessä on tuttua muuallakin.
Rakennusten ulkonäkö tai kiinteistöjen arvo ei riitä mittaamaan kehitystä. On välttämätöntä varmistaa, että kohtuuhintaiset palvelut, yhteisöjen verkostot ja matalan kynnyksen kohtaamispaikat säilyvät. Puhoksen alueella nähdään, että sen vahvuus perustuu siihen, että kauppakeskusta ei ole standardoitu. Puhoksen arvo syntyy suhteista, jotka eivät näy taseissa: luottamus, kieliapu, epävirallinen neuvonta, sukupolvien väliset yhteydet ja mahdollisuus tulla tunnustetuksi.
Kaupunkipolitiikka käsittelee Puhosta sosiaalisena infrastruktuurina. Siinä on kolme periaatetta. Ensimmäinen periaate on osallistuminen. Yrittäjät, järjestöt, nuoret ja alueen asukkaat on otettava mukaan jo suunnitteluvaiheessa. Toinen periaate on saavutettavuus. Liiketilat, tapahtumat ja palvelut on pidettävä edullisina ja helposti saavutettavina. Kolmas periaate on yhteyksien rakentaminen. Puhosta ei pidä jättää erilliseksi monikulttuurisuuden saarekkeeksi, vaan se on yhdistettävä koulujen, kulttuuritoimijoiden, työllisyyspalvelujen ja koko kaupungin kanssa.
Puhos tarjoaa palveluja, toimeentuloa, verkostoja ja kulttuurista jatkuvuutta. Symbolisesti se haastaa ajatuksen yhdestä yhtenäisestä suomalaisuudesta, johon muiden pitäisi sulautua. Puhoksen merkitys näyttää, että yhteiskunnallinen yhtenäisyys voi rakentua erojen keskelle. Yhteiskunnallinen yhtenäisyys edellyttää, että ihmisarvo, oikeudenmukaiset mahdollisuudet ja yhteiset pelisäännöt toteutuvat.
Puhos sisältää samat jännitteet kuin monimuotoinen Suomi: yhteisöllisyys ja eriytyminen, yritteliäisyys ja rakenteelliset esteet, näkyvyys ja haavoittuvuus. Juuri siksi Puhosta kannattaa tarkastella vakavasti.
Puhos puolueiden silmätikkuna
Puhos on myös tiettyjen puolueiden silmätikku: jotkut haluavat siitä eroon, osoittavat syyttävällä sormella ja demonisoivat sen sivilisaation ja maan turvallisuuden uhaksi. Toisaalta jotkut haluavat sen säilyvän ja pitävät sitä tärkeänä monikulttuurisuuden edustajana.
Suomen tulevaisuuden kannalta tärkeä kysymys ei ole, osaavatko maahanmuuttajat sopeutua Suomeen. Kysymys on, osaavatko suomalaiset viranomaiset ja koko yhteiskunta luoda sellaiset olosuhteet, joissa erilaiset taustat eivät aiheuta eriarvoisia mahdollisuuksia. Puhoksen käytävillä kysymykseen ei anneta lopullista vastausta. Siellä kuitenkin näkyy, mitä on jo syntynyt ja mitä voidaan menettää, jos emme tunnista monimuotoisuutta kaupungin pysyvänä voimavarana.
Kirjoittaja on Suomessa asuva Somalia-asiantuntija, Suomen Somalimediaverkoston päätoimittaja ja kääntäjä.
...meillä on pieni toivomus. Rauhanpuolustajat julkaisee aineistonsa verkossa kaikkien luettavaksi ilmaiseksi. Toimintamme rahoitus perustuu jäsenmaksuihin ja jäsentemme maksamiin tukimaksuihin. Liity sinäkin tukijoukkoihimme! Jäsenmaksun suuruus on 25 €. Maksamalla saat myös Rauhanpuolustaja-lehden kotiisi 4–5 kertaa vuodessa, ja loppuvuodesta postitamme aina seuraavan vuoden Solidaarisuuskalenterin lehden mukana.
Jäseneksi liittyminen onnistuu helposti täällä.
