Pääkirjoitus: Typistetty rauha 

Pääkirjoitus: Typistetty rauha 

Suomen hallitus osoittaa talousarvioesityksessään selkeästi olemattoman arvostuksensa rauhantyötä kohtaan. Siihen varattu määräraha näyttää olevan erityisen suuren leikkauksen (yli 60 prosenttia) kohteena. Vuonna 2023 määräraha oli 850 000 euroa, vuodelle 2024 esitetään vain 325 000:ta euroa. Näin merkittävä pudotus on valtava haaste suomalaisen rauhantyön jatkuvuudelle. Rauhanpuolustajille jäsenistön taloudellinen tuki on ollut erittäin tärkeää, mutta nyt sen tarve on suurempi kuin vuosikymmeniin.

Ukrainan sodan seurauksena rauha on typistynyt valmistautumiseksi sotaan. Rauhasta muuna kuin sotaan valmistautumisena puhuvia pidetään hippeinä, kukkahattutäteinä tai muuten omituisina – tai Venäjän hyökkäyksen jälkeen vähintäänkin Kremlin myötäilijöinä silloinkin, kun keskustelu koskee aivan muita konflikteja, joissa Venäjällä ei ole minkäänlaista roolia.

Puolustusministeri Antti Häkkänen (kok) avasi äskettäin maanpuolustuskurssin toteamalla, että maailmasta on tullut jälleen epävakaa ja vaarallinen paikka. Häkkänen tuskin kuitenkaan viittaa ilmastokriisin ja luontokadon kaltaisiin globaaleihin, realisoitumassa oleviin uhkakuviin, ja unohti täysin, että suurelle osalle maailman väestöä maailma on ollut jo pitempään erittäin epävakaa ja vaarallinen paikka.

Häkkäsen mukaan Paasikiven kuuluisan lausunnon ”maantieteelle emme voi mitään” lähtökohdat pitävät edelleen. Mutta hänen mukaansa ystävällisten suhteiden säilyttäminen Venäjään ei ole riittänyt. Suomi liittyi Natoon, ja selviytymisstrategiaksi otettiin myös uskottava pidäke. Ennen puhuttiin uskottavasta puolustuksesta, mutta pidäkkeeseen näyttää tulevaisuudessa sisältyvän suvereniteetin luovuttaminen Yhdysvalloille antamalla sille sotilaallinen jalansija maaperällämme.

Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa näyttää ohjaavan heittäytyminen Yhdysvaltojen syleilyyn. Globaalin talousjärjestelmän ristiaallokossa osa poliitikoista näkee suurvallan myös pelastavana enkelinä taantumaan ajautuvalle taloudellemme, kuten tässä lehdessä olevasta kansanedustaja Jani Kokon (sd) haastattelusta ilmenee.

Ovatko yksinapaista maailmanjärjestystä tavoittelevan suurvallan sotilaalliset, poliittiset ja taloudelliset intressit yhteneväiset Suomen kanssa nyt ja tulevaisuudessa? Vai olisiko syytä pitää muitakin vaihtoehtoja avoimena. En usko, että suurvallan lisääntyvä sotilaallinen läsnäolo tuo meille turvaa. Lähtemällä mukaan suurvaltojen väliseen vastakkainasettelun lisäämiseen ja asevarustelukilpailuun vähennämme turvallisuuspolitiikkamme liikkumatilaa ja lisäämme meihin kohdistuvia uhkia.

Teksti: Teemu Matinpuro
Kirjoittaja on Rauhanpuolustajien toiminnanjohtaja.

Artikkelia muokattu 29.9.2023: muutettu Antti Häkkäsen titteli ulkoministeristä puolustusministeriksi.