Ensin kiitos Rauhanpuolustajien jäsenille ja tukijoille! Viime vuonna erityisesti muutaman suuremman lahjoituksen ansiosta tukimaksutuloja kertyi noin 70 prosenttia enemmän kuin edellisenä vuonna. Lisätulojen ansiosta pystyimme palkkatuen turvin palkkaamaan Ukraina-koordinaattorin vuoden mittaiseen pestiin.
Vuosi 2020 käynnistyy muutosten merkeissä. Joudumme kevään aikana muuttamaan uusiin toimitiloihin yhdessä nykyisten kumppaniemme Voima-lehden ja muutaman muun kansalaisjärjestön kanssa. Muuttomatka ei ole pitkä, vain 1,5 kilometriä pohjoiseen. Lähes kahdenkymmenen Kallion Kurvissa vietetyn vuoden jälkeen tunnelma on tietysti haikea, vaikka uudet tilat ovatkin paremmat (toki myös hieman syrjemmässä ja hintavammatkin) kuin nykyään.
Toivottavasti myös Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa tapahtuu muutoksia. Tämä vuosi on nykyisen hallituksen ensimmäinen varsinainen toimintavuosi, viime vuosi meni vielä pitkälti edeltäjän viittoittamalta polulta uutta suuntaa etsien. Hyvinvointivaltion näkökulmasta selkeitä uudistuksia on jo tulossa, ja hallitus on lisäämässä menoja muun muassa varhaiskasvatukseen ja koulutukseen. Työttömiä kiusaamaan tehty aktiivimalli on myös haudattu.
Ulko- ja turvallisuuspoliittisella muutosrintamalla on ollut hiljaista. Lisärahoitustarvetta ei siellä juurikaan ole, pikemminkin päinvastoin. Hallitukselta toivoisi rohkeutta miettiä suunta uusiksi – tai vähintäänkin vaihtoehtoisten strategioiden arviointia. Muutaman ”ikuisuuskonfliktin” kuten Palestiinan/Israelin ja Länsi-Saharan suhteen vuosikymmeniä harjoitettu hys-hys-politiikka ei ole tuottanut tulosta. Olisiko viimeistään nyt aika miettiä vaihtoehtoja?
Sotaharjoitukset Nato-maiden kanssa tulee laittaa jäihin tai ainakin minimoida. Niiden perustelutkin poikkeavat osallistujien kesken, ja isännyys on hämärtynyt Suomenkin maaperällä ja ilmatilassa tapahtuvissa sotaharjoituksissa. Yhdysvaltalaiskenraaleille omilla hävittäjillä harjoitteleminen Venäjän rajan pinnassa on voimannäyttöä, suomalaisten mukaan kyse on vain teknisestä harjoittelusta ilman muuta agendaa.
Käsittämättömän kalliin hävittäjähankinnan osalta pitäisi jo velkakellon kilkattaa. Valitettavasti sotilasmenoista on valtiovarainministeriö hipihiljaa. Jätti-investoinnista ei ole tehty edes kunnollista kustannuslaskelmaa, puolustusministeri puhuu miljardeista ikään kuin tuhatlappusista autokaupassa lisävarusteista päätettäessä. Mittakaava on pahasti hukassa, ja kokonaiskustannukset ovat karkaamassa käsistä. Nopean teknisen kehityksen aikana sitoutuminen yhteen teknologiseen ratkaisuun kolmeksikymmeneksi vuodeksi ei kovin järkevä valinta.
Teemu Matinpuro
Kirjoittaja on Rauhanpuolustajien toiminnanjohtaja.
