Kuinka alkoi Suomen Nato-taival poliitikkojen ja tiedotusvälineiden osalta? Rauhanliikkeen näkökulmasta huonosti tai vielä huonommin.

Ensi askeleet Nato-jäsenyyden tiellä otettiin Turkin diktaattoria nöyristellen ja ihmisoikeudet unohtaen. Oma irvokas loppukaneetti älyllisesti epärehelliseen saagaan tuli, kun Turkki jätti Ruotsin odottamaan vuoroaan. Tiedotusvälineiden ja kommentaattorien ilakointi rakkaan naapurimme jäämisestä porstuaan sen pitäessä kiinni ihmisoikeuspolitiikastaan oli surullista seurattavaa. Ilkkumisen sijaan pitäisi vakavasti keskustella siitä, onko Suomi tehnyt jotain sellaisia myönnytyksiä, mihin naapuri ei ole suostunut. Tai ovatko syyt sellaisia, jotka todistavat jälleen kerran väitetyn ihmisoikeusperusteisen ulkopolitiikan rapautumisesta.

Nato-jäsenyyden tulevat, huolestuttavat askelmerkit puolestaan piirsi presidentti Niinistö valtiopäivien avajaisten yhteydessä pitämässään tiedotustilaisuudessa. Presidentti ilmoitti ykskantaan, että Suomi on mukana Naton ydinasesuunnittelussa ja -harjoittelussa. Viime vuonna Naton jokavuotiseen Steadfast Noon -ydinaseharjoitukseen osallistui vain 14 jäsenmaata 30:stä. Nyt Suomi liittyi tuohon Nato-maiden vähemmistöön ilman minkäänlaista poliittista keskustelua linjauksista. Löikö Niinistö näin viimeisen naulan, toki jo henkitoreissaan muutenkin olleeseen, ydinaseriisuntaa edistämään pyrkineeseen ulkopolitiikan arkkuun?

Hieman heiveröisin sanavalinnoin Niinistö kuitenkin totesi ettei se tarkoita, että Suomeen olisi tulossa ydinaseita: ”En ole kotonani sellaisen ajatuksen kanssa, että Suomessa olisi ydinaseita.” Kuulostaa varsin kevytmieliseltä pohdinnalta samaan aikaan kun tiedemiesten ylläpitämä niin sanottu tuomiopäivän läheisyyttä arvioiva kello on lähempänä keskiyötä, ihmiskunnan tuhoutumista, kuin koskaan.

Valtioneuvoston tiedotuspäällikkö Markku Mantila varoitti jo vuonna 2017, että Venäjän propaganda saattaisi tuoda suomalaiseen mediakeskusteluun väitteitä, että Naton myötä suomalaisia sotilaita vietäisiin tapettavaksi merten taakse. Tunnustan, että Rauhanpuolustajat yritti tätä mahdollisuutta huonolla menestyksellä nostaa esiin. Nyt, kun Nato-jäsenyys on varmistunut, Helsingin Sanomat liittyi ”Putinin propagandan” levittäjiin pääkirjoituksessaan: ”Meidän täytyy myös lunastaa muiden hyvä tahto osoittamalla hyvää tahtoa muille. Se voi tarkoittaa taistelemista Nato-liittolaisten rinnalla hyvinkin kaukaisissa sodissa.”

Suomalaista rauhanliikettä siis tarvitaan ehkä enemmän kuin koskaan tällä vuosisadalla.

Teemu Matinpuro
Kirjoittaja on Rauhanpuolustajien toiminnanjohtaja.