Suomalaispoliitikot korostavat mielellään puheissaan maamme edustavan ylväitä eurooppalaisia arvoja: demokratiaa, ihmisoikeuksia, tasa-arvoa, oikeudenmukaisuutta ja vapautta. Mielellään näitä arvoja esitellään myös muille maille mallina kohti parempaa maailmaa. Presidentti Stubb on puheenvuoroissaan useaan otteeseen palannut aiheeseen, jonka nosti esiin jo viime keväänä Tarton yliopistossa pitämässään puheessa. Hänen maailmankuvassaan maailmanjärjestys on murroksessa ja jakautunut kolmeen leiriin: globaaliin länteen, globaaliin etelään ja globaaliin itään.

Stubbilaisessa maailmassa ”meidän täytyy ymmärtää, että jos emme muuta käyttäytymistämme globaalia itää ja etenkin globaalia etelää kohtaan, me saatamme hävitä tämän pelin”. Hänen mukaansa nimenomaan globaali etelä päättää, mihin suuntaan uusi maailmanjärjestys lähtee kehittymään. Näillä maailman valtioiden ja väestön enemmistöä edustavilla mailla on merkittävä rooli turvallisuuspolitiikassa, taloudessa ja kansainvälisten instituutioiden kehityksessä.

Stubb oli oikeilla jäljillä todetessaan, että kyse on kamppailusta arvoista, vallasta ja eduista. Valitettavasti Suomen ulkopolitiikkaa seuratessa nuo ylevät päämäärät ovat unohtuneet kelkasta, kun on lähdetty maailman turuille muiden mukaan maailmanjärjestystä muuttamaan. Näyttää siltä, että tavoitteemme on turvata ne omalta osaltamme asettumalla Yhdysvaltojen vasallivaltioksi, eurooppalaiseksi puerto ricoksi. Karibianmerellä sijaitseva ”saarivaltio” on Yhdysvaltoihin kuuluva itsehallintoalue, jolla on varsin laajat oikeudet päättää omista sisäisistä asioistaan, mutta jonka asemasta päättää viime kädessä isoveli.

Puerto Rico päätyi nykyiseen asemaansa Espanjan siirtomaasta ehtimättä missään välissä itsenäistyä. Maata onkin nimitetty maailman vanhimmaksi siirtomaaksi. Suomi puolestaan näyttäisi hivuttautuvan samaan asemaan omasta tahdostaan näennäisesti itsenäisyytensä säilyttäen. Mutta vähän samalla tavoin kuin puertoricolaisilla, meillä näyttäisi olevan itse asetettu velvollisuus palvella Yhdysvaltojen armeijaa ja maksaa veroja liittovaltion kassaan. Suurvallan armeijaa palvelemme ”yhteistyön” nimissä myöntämällä aseveljelle DCA-puolustusyhteistyösopimuksen myötä vapaan pääsyn 15 tukikohdan kautta koko maahan. Veronmaksun puolestaan hoidamme sekä omilla asekaupoilla että Ukrainan asehankintoja rahoittamalla. Vastavuoroisesti meille tarjotaan sitovasti vain kauniita sanoja.

Arvoista pidämme huolta konkreettisimmin tukemalla Israelin suorittamaa kansanmurhaa aseita myymällä ja niitä ostamalla.