Äskettäisessä televisiohaastattelussa presidentti Sauli Niinistö kertoi pysytelleensä etäällä Nato-keskustelusta, jottei syntyisi kuvaa, että Suomi olisi ”anelemassa” jäsenyyttä. Lausunnon uskottavuus on kuitenkin viime aikoina ollut koetuksella. Puolustusministeriön päätös vientiluvan myöntämisestä Turkkiin ajoneuvojen suojaukseen käytettävälle suojausteräkselle on viimeisin esimerkki Suomen ihmisoikeusperusteisen ulkopolitiikan rapautumisesta Turkin diktaattorin miellyttämiseksi. Suomi oli vuonna 2019 päättänyt olla myöntämättä Turkkiin uusia vientilupia sen hyökättyä Pohjois-Syyriaan. Hyökkäykset ja Syyrian pohjoisosien miehitys jatkuvat, mutta enää se ei ole este asekaupoille.
Äskettäin Kiovassa antamassaan haastattelussa Niinistö puolestaan kommentoi, ettei keskeytyneissä Nato-neuvotteluissa olisi ratkaisuja syntynytkään. Kuitenkin Suomi alentui kesäkuussa 2022 allekirjoittamaan Turkin kanssa turvallisuuspoliittista yhteistyötä koskevan yhteisymmärrysasiakirjan, josta Niinistö nosti aiemmin esiin vain asiakirjan kymmenennen kohdan. Siinä todetaan: ”Turkki vahvistaa pitkäaikaisen tukensa Naton avoimien ovien politiikalle ja sopii kannattavansa Suomen ja Ruotsin kutsumista Naton jäseniksi vuoden 2022 Madridin-huippukokouksessa.”
Muuta sopimustekstiä presidentti ei kommentoinut ja vähätteli Turkin aikomusta valvoa sopimuksen kaikkien lupausten täytäntöönpanoa. Niinistö ei sanoisi sitä valvomiseksi, nyt vain ”muodostetaan tällainen strukturoitu keskustelu ja yhteistyömekanismi. Se on mahdollisuuden luomista tiiviille keskusteluyhteydelle.”
Ruotsin käymien neuvottelujen täydellinen kariutuminen maan pitäessä kiinni sananvapauspolitiikastaan on kiirehtinyt suomalaiset liputtamaan jäsenyyden puolesta ilman Ruotsia. Vai tukkiiko yksi Ville Rannan pilapiirros Suomenkin Nato-polun? Mielenkiintoista kyllä piirroksen sisältämästä ajatuksesta ei haluta keskustella, ainoastaan sen mahdollisista vaikutuksista Turkin tukeen Nato-jäsenyydellemme.
Turkin nöyristelyn sijaan voisimme pohtia, Groucho Marxia mukaellen, haluammeko kuulua mihinkään klubiin, joka hyväksyy jäsenekseen Turkin kaltaisen diktatuurin. Pelottavasti tulee kuitenkin mieleen toinen Marx-sitaatti: ”Hyvät naiset ja herrat, nämä ovat periaatteitani. Jos et pidä niistä, minulla on muita.”
Teksti: Teemu Matinpuro
