Afrikan sarven vakauttamiseksi tarvitaan perinteisten ja uskonnollisten johtajien, nuorten ja naisten mobilisointia

Afrikan sarven poliittinen tilanne on muuttunut tulenaraksi konfliktivyyhden seurauksena. Alueen maiden välinen sotilaallinen yhteenotto on viime aikojen tapahtumien ja retoriikan valossa mahdollinen hetkenä minä hyvänsä. 1. tammikuuta 2024 Etiopia ja Somalimaa allekirjoittivat aiesopimuksen, jota Etiopia hyödyntää kaikin keinoin saadakseen pääsyn Punaisellemerelle.

Afrikan sarven vakauttamiseksi tarvitaan perinteisten ja uskonnollisten johtajien, nuorten ja naisten mobilisointia

Somalia luonnehti vuoden alussa solmittua aiesopimusta räikeäksi aggressioksi maan suvereniteettia vastaan. Somalimaa irrottautui Somaliasta vuonna 1991, mutta kansainvälisesti sitä pidetään edelleen osana Somaliaa. Maa vaatii Etiopialta välitöntä vetäytymistä sopimuksesta. Molemmissa maissa tavallisiin kansalaisiin on uponnut sotainen retoriikka, jota konfliktista perinteisissä ja sosiaalisessa mediassa käytetään. Alueen valtioiden johtajat eivät ainakaan tähän mennessä ole pyrkineet rauhoittamaan tilannetta tai etsineet konfliktiin rauhanomaista ratkaisua.

Hyvin jännittyneestä tilanteesta ja ristiriitaisista geopoliittisista intresseistä johtuen suoraviivaista ratkaisua konfliktiin ei ole. Konfliktin vaikutuksia tavallisiin kansalaisiin voidaan kuitenkin pyrkiä minimoimaan mobilisoimalla alueen yhteisöjen perinteisiä ja uskonnollisia johtajia, naisia ja nuoria ja näin estämään hallitsemattoman vihanpidon leviäminen.

Yksi Etiopian hallintoalueista on Somalin osavaltio, joka on miljoonien somalien koti. Valtiollisten naapuruussuhteiden lisäksi maiden ja sen asukkaiden välillä on siis muita epäpoliittisia yhteyksiä. Yhteyksiä viisaasti ylläpitämällä ja kehittämällä niitä voitaisiin käyttää edistämään alueen vakautta. Perinteisten ja uskonnollisten johtajien sekä nuorten ja naisten rooli alueen rauhan ylläpitämisessä on ollut Afrikan sarven maiden johtajien näkökulmasta toisarvoinen, eikä seudulla toimivilla kansainvälisillä rauhanvälittäjilläkään ole ollut ymmärrystä ei-poliittisten tahojen kykyihin osallistua pysyvän rauhan rakentamiseen. Ruohonjuuritasolta lähtevän rauhanrakentamisen edistämiselle on tärkeää, että kansainväliset rauhanvälitystoimijat tiedostavat perinteisten ja uskonnollisten johtajien ja naisten ja nuorten roolin.

Somalian lisäksi somaleja asuu merkittäviä määriä Etiopiassa, Keniassa ja Djiboutissa. Kaikissa maissa somalien keskuudessa toimii yhteiskunnallisesti vaikutusvaltaisia perinteisiä ja uskonnollisia johtajia, naisia ja nuoria, jotka voivat omilla esimerkeillään ja asemallaan yhteiskunnassa panostaa ensin oman alueen rauhan rakentamiseen. Näitä tahoja olisi hyvä aluksi mobilisoida maiden sisäisten jännitteiden lievittämiseksi. Tilanteen rauhoituttua toimintaa voitaisiin laajentaa luomalla toimijoille rajat ylittäviä verkostoja Afrikan sarveen.

Suomella yhä hyvä maine rauhanvälittäjänä

Suomen panos rauhan ja vakauden saamiselle Afrikan sarveen on ollut korvaamaton. Suomella on rauhanvälittäjänä kansainvälisesti tunnustettua osaamista ja tahraton maine puolueettomuudesta. Entisen kansanedustajan Suldaan Said Ahmedin äskettäinen nimitys jatkamaan Suomen ulkoministerin rauhanvälityksen erityisedustajana Afrikan sarvessa on saanut toiveikkaan vastaanoton alueella. Nimitys on huomioitu laajasti tiedotusvälineissä: peräti pari tusinaa afrikkalaista ja kansainvälistä tiedotusvälinettä käsitteli nimitysuutista positiiviseen sävyyn. Suldaan on itse kotoisin Afrikan sarvesta ja hyvin tietoinen alueen geopoliittisista ja sosiokulttuurisista asioista, jotka vaikuttavat kaikin tavoin alueen vakauteen ja rauhaan.

Median rooli

Perinteisen ja sosiaalisen median rooli Afrikan sarven kriisitilanteessa on ollut kutakuinkin negatiivinen ja tietyllä tavalla toiminut propagandakoneistona maiden johtajien hyväksi. Media lietsoo tahallisesti tai tahattomasti vihaa alueen kansanryhmien keskuudessa.

Median tulee osallistua rauhan edistämiseen, koska sen perusperiaate on tiedottaa, kouluttaa ja viihdyttää ihmisiä. Media vaikuttaa helposti ihmisten tunteisiin, asenteisiin, ajatuksiin ja jopa käyttäytymiseen. On korkea aika siirtyä niin sanottuun rauhanjournalismiin, jolla pystytään levittämään rauhaa puolustavaa mediasisältöä, kuten rauhan ja rinnakkaiselon merkitystä, alueen yhteisöille. Tällä tavoin media voi tukea rauhanneuvotteluja nostamalla julkisuuteen toivoa edustavia uutisia esimerkiksi rauhanneuvotteluista.

Rauhanjournalismia käyttäen voidaan suunnitella ja laatia ohjeita erityisesti nimenomaan perinteisille ja uskonnollisille johtajille, naisille ja nuorille räätälöitynä. Tavoitteena on kouluttaa heitä toimimaan yhteistyössä tiedotusvälineiden kanssa esimerkiksi kriisi- ja konfliktilanteissa.

Kuvassa mies Hargeisassa, Somalimaassa.
unsplash.com, @mahmet_dahir

  • Kuvat Mohamed Dahir