Mikko Majander: Eteläisen Itämeren konflikti vaikuttaa välittömästi Suomenlahdella 

Ajatuspaja Magman tutkija Mikko Majander seuraa tarkasti Ruotsin politiikkaa. Hän pitää EU:n yhteisiä turvatoimia konfliktitilanteessa epämääräisinä. Euroopassa turvataan viime kädessä Natoon. Näin hän vastaa Suomen turvallisuutta koskeviin kysymyksiin.

 

Ruotsin pääministerin ja puolustusministerin lausunnoista voisi ajatella, että Ruotsi ei ole kiirehtimässä Naton jäseneksi. Millaisena näet Ruotsin linjan? 

”Näillä viimeaikaisilla lausunnoilla ei välttämättä kiinnitetä Ruotsin linjaa kovin pitkäksi aikaa, sillä nykyinen hallitus ei ole vallassa enää vuottakaan. Lausunnot osoittavat kuitenkin, että Ruotsin johtavalla puolueella Sosiaalidemokraateilla ei ole näkyvissä linjan muutosta.”

”Se pitää Ruotsin liittoutumattomuuspolitiikan melko vakaana. Porvaripuolueet, jotka kannattavat Nato-jäsenyyttä, ovat ottaneet sellaisen realistisen näkökannan, että Nato-jäsenyyteen tarvitaan laaja kansan enemmistön kannatus.”

”Ohi sosiaalidemokraattien Ruotsi ei oikein voi Natoon liittyä. Tilanne on muuttunut edellisistä neljä vuotta sitten pidetyistä vaaleista. Silloin porvaripuolueiden halu liittyä Natoon nousi puoluepolitiikan sisältä, nyt puhutaan eurooppalaisesta tilanteesta. Nato-kysymys on hyvin riskialtis vaaliasiaksi ruotsalaisessa sisäpolitiikassa ja yleisessä mielipiteessä.”

 

Seuraavatko Ruotsi ja Suomi toisiaan?  

”Jos seuraamisella tarkoitetaan sitä, että pidetään tuntosarvet pystyssä ja tarkkaillaan Ruotsin toimintaa, niin kyllä. Ruotsi on meille erinomaisen tärkeä naapuri kaikin tavoin.

Suomessa on ollut jo pitkään ymmärrys siitä, että Ruotsin ratkaisuilla on iso merkitys Suomelle, ja paine samantapaisiin keskusteluihin ja ratkaisuihin kuin Ruotsissa kasvaa.

”Se, mikä tässä on uutta, on Ruotsin muutos. Ruotsi on ollut hyvin itseriittoinen maa politiikassaan yleensäkin ja turvallisuuspolitiikassaan erityisesti. Nyt Suomen ratkaisujen seuraaminen on kasvanut Ruotsin vaakakupissa. Ruotsi ajoi puolustuksensa kansainväliseen kriisinhallintaan eikä perinteiseen maanpuolustukseen ja aluepuolustukseen, toisin kuin Suomi. Ruotsi on säikähtänyt paljon enemmän Itämeren alueen jännitystä kuin Suomi.

”Ruotsille Suomen sotilaallisella voimalla on nyt enemmän merkitystä kuin aikaisemmin. Maiden toistensa seuraaminen ja yhteen kietoutuminen on molemminpuolisesti vahvistunut. Suurempi muutos on tapahtunut Ruotsissa.”

 

Ruotsin solidaarisuusjulistus? 

”Kommentoisin sitä, mitä tarkoittavat kriisi ja konflikti. Suomi ja Ruotsi ovat molemmat Euroopan unionin jäseniä, ja Suomi on kysellyt kovasti eurooppalaisen puolustusulottuvuuden perään. Ruotsi ei ole niin tehnyt.

”Ruotsi on antanut hyvin epämääräisen solidaarisuusjulistuksen, että se auttaisi naapurimaitaan, jos ne joutuvat konfliktin kohteeksi. Tästä on kyselty, että mitä ihmeen apua se tarkoittaa. Mitä se tarkoittaisi erityisesti Baltialle?

”Kriisi ja konflikti ovat muutakin kuin rajan yli vyöryvät panssarit. Miten Suomi ja Ruotsi toimivat, jos esimerkiksi Baltiassa tapahtuu jotain ennakoimatonta? Mikä on yhteinen tavoite EU:n jäsenmaina solidaarisesti auttaa näitä maita? Mitä EU:n peruskirjan solidaarisuusjulistukset tarkoittavat käytännössä? Kyllä siinä tullaan nopeasti konfliktin osaksi, jos apua annetaan.

”Tarkoittaako kriisin ulkopuolella oleminen sitä, että eristäytyy niistä ja käpertyy, vai ei? Se on suuri kysymys Itämeren piirissä. Esimerkiksi Baltian maita on lännestä käsin vaikea auttaa sotilaallisesti käyttämättä Ruotsin ilmatilaa tai aluetta.”

 

Vaikuttavatko pitkä itäraja ja Pietarin läheisyys Suomen turvallisuuspolitiikkaan?  

”Pitkä rajanaapuruus Venäjän kanssa on Suomen turvallisuuspolitiikan geopoliittinen fundamentti. Se painaa paljon kaikissa isoissa linjavalinnoissa. Historiallinen peruskysymys on, onko liittoutuminen ja tuen hakeminen Euroopasta tai kauempaa lännestä se tekijä, joka vetää Venäjän aggressiota Suomea kohtaan, vai onko se turva patoamaan mahdollista aggressiota.

”Tätä voidaan historiallisesti puntaroida molempiin suuntiin. Ei ole olemassa mitään yksiselitteistä argumenttia, mihin päin se asettuu.

”Nato-keskustelussa on minusta ollut hyvää se, että mustavalkoinen asetelma on muuttunut monipuolisemmaksi. Pitkä itäraja ja Pietarin läheisyys on jatkuva turvallisuuspoliittinen kysymys Suomelle. Sitä ei voi yksiselitteisesti jollain tempulla ratkaista.

”Ennemmin on kysymys siitä, millä sitä pystytään hallitsemaan parhaalla tavalla.

On aika kiinnostava näkökulma, onko Nato-optio sellainen, joka toimii parhaalla tavalla joustavana hallintaelementtinä. Jos taas mennään puhtaaseen mustavalkoiseen, jossa ajatellaan, että Nato olisi viidennen, jokaista jäsentään puolustavan klausuulinsa mukaan ainoa ratkaisu, niin se pitäisi käytännössä konfliktin uhkan koko ajan päällä, koska Venäjä katsoo Naton viholliseksi. Keskusteluun on nyt tullut laajempi kirjo sävyjä, se ei kietoudu vain Nato- tai ei-Nato-asiaksi.”

 

Voisiko Suomi olla jo nyt osapuoli Ukrainan kriisissä? 

”Näissä kaikissa minusta on tärkeää eurooppalainen ulottuvuus. Ajatellaan Ukrainan konfliktia: jos Suomi olisi liittynyt Natoon vaikka 1990-luvulla ja Ukraina olisi tullut myöhemmin jäseneksi, niin nyt Suomi olisi Nato-jäsenyydellään suoraan kytkeytynyt Ukrainan kriisin osapuoleksi.

”Suomen ja Venäjän pitkän rajan tuomaan kysymykseen on kahden maan välisissä ratkaisuissa nähty erilaisia malleja YYA-etupiiristä suomettumispolitiikkaan. Todennäköisempää kuin kriisi tällä rajalla on se, että pohjoinen alue joutuu osaksi eurooppalaista Baltiasta etelään ulottuvaa suurkonfliktia.”

”Itämeren mahdollisten konfliktien painopiste on eteläisellä Itämerellä, jossa sijaitsee muun muassa Kaliningradin tukikohta. Mutta täällä syrjäisessä pohjoisessa ei voida pysyä erossa niistä jo pelkästään Pietarin olemassaolon takia. Kaikki Itämeren konfliktit heijastuvat vähintään Pietariin asti, ja silloin Suomella on osa geopoliittisessa kuviossa. Pakoon sitä ei päästä.”

 

Onko Euroopan unionin turvatakuita?

”Jos kriisi koskee Euroopan unionia, niin Suomi on EU:n erittäin sitoutunut jäsen. Kyllä meidän silloin täytyy kantaa vastuuta. Suomi ei voi olla vain ulkopuolinen maa. Esimerkiksi pakotepolitiikka koskee Suomea.

”Euroopan unionissa on myös turvallisuuspoliittinen elementti, vaikka se ei ole sotilasliitto. Presidentti Sauli Niinistö on kysellyt EU:n jäsenmailta eurooppalaisen puolustusulottuvuuden perään, että mitä se solidaarisuuslauseke kullekin tarkoittaa. Siihen kysymykseen hän on saanut hyvin vähän vastauksia. Pikemmin se tukee ajatusta, että turvallisuus siellä tulee Naton eikä EU:n kautta.

”EU-Suomi ei nykytilanteessa voi olla mikään välittäjä suurten välillä, eikä se ollut sitä kylmässä sodassakaan. Mutta Suomi voi pitää keskustelukanavia auki, isännöidä tapaamisia ja tarjota hyviä palveluksia kanssakäymiseen. Tässä presidentti Niinistö on jatkanut aktiivisesti jo kylmän sodan kaudella käynnistyneitä perinteitä.”

Teksti: Erkki Kupari
Kuva: Kerttu Matinpuro

Mikko Majander on ajatuspaja Magman tutkija ja Helsingin yliopiston poliittisen historian dosentti.