Venäjän jatkaessa laitonta hyökkäyssotaansa Ukrainassa ja Suomen Nato-prosessin edetessä maailmanrauha tuntuu vain kaukaiselta ajatukselta. Ilmastoahdistus kasvaa samalla kun kuudes sukupuuttoaalto, luontokato ja monimuotoisuuden väheneminen uhkaavat elinympäristöämme. Hypimme kriisistä toiseen monen toivoessa, ettei tarvitsisi kokea taas tragediaa. Tämän kurjuuden keskellä harva tulee ajatelleeksi, että apu tähän kaikkeen löytyy rauhankasvatuksesta.
Ennen kuin hypätään syvempään päätyyn käydään läpi perusteita. Mitä rauhankasvatus edes on? Rauhankasvatusinstituutti kertoo sivuillaan rauhankasvatuksen perustuvan Unescon vuonna 1974 antamaan suositukseen yhteisymmärryksen, yhteistyön, rauhan, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien opetuksesta: ”Sen tavoitteena on kehittää kaikkien ihmisten moraalista ja sosiaalista vastuuta sekä kasvattaa yhteiskunta- ja kulttuurirajat ylittävää ymmärrystä, jotka puolestaan rakentavat rauhanomaisia yhteiskuntia osana maailmaa.” Rauhankasvatuksen keskeisiin teemoihin kuuluu muun muassa antirasismi, yhdenvertaisuus ja globaali vastuu. Rauhankasvatuksen tavoitteena on pohtia ihmisarvoa ja oikeudenmukaisuutta, mutta myös herätellä kriittistä ajattelua. Näitä asioita pohtiessa ympäristökysymykset nousevat nopeasti esiin.
Ilmastonmuutos on yksi aikamme suurimmista haasteista, myös yhdenvertaisuuden näkökulmasta. Ilmastonmuutoksen takia sään ääri-ilmiöt lisääntyvät, ruuantuotanto käy entistä hankalammaksi ja riski konflikteihin kasvaa. Ilmastonmuutoksen vaikutukset eivät jakaudu tasaisesti maapallolle, vaan jotkut alueet kuihtuvat, lämpenevät ja muuttuvat asuinkelvottomiksi toisia nopeammin. Tämä pakottaa ihmiset muuttamaan muualle elinkelpoisempiin olosuhteisiin. Ilmastopakolaisuus tulee vaikuttamaan monen elämään.
Toivonpilkahduksia on kuitenkin nähtävissä. Turkin tuhoisa maanjäristys osoitti, miten ihmiset ympäri maailmaa ovat valmiita auttamaan kanssaeläjiään hädässä. Samoin Ukrainan sota herätti koko Euroopan empatian ja auttamishalun. Katastrofin ei kuitenkaan tulisi osua lähelle ennen kuin empatiamme herää. Rauhaa rakennetaan niin lähellä kuin kaukana päivittäin tekemällä oikeudenmukaisia ja yhdenvertaisia valintoja.
Rauhaan kannustaa myös toinen seikka – sotiminen kuluttaa luonnonvaroja. Sadankomitean mukaan sotilasvarusteluun käytettiin koko maailmassa yli 2 biljoonaa Yhdysvaltain dollaria vuonna 2021. Suurimpia tuhlareita olivat Yhdysvallat (38 prosenttia), Kiina (14 prosenttia), Intia (4 prosenttia), Iso-Britannia (3 prosenttia) ja Venäjä (3 prosenttia). Aseteollisuus on yksi maailman suurimmista päästöjen aiheuttajista. Jatkuvat panostukset sotilasvarusteluun aiheuttavat kilpavarustelun kierteen, jota on miltei mahdotonta pysäyttää. Kilpavarustelun sijaan meidän pitää pyrkiä rakentamaan rauhaa ja turvallisuuden tunnetta muilla keinoin.
On hyvä muistaa, että asevarusteluun käytetyt rahat ovat aina pois jostain muualta. Se, mihin valtio suuntaa rahoja, on aina poliittinen valinta. Sotilasmenoihin sijoitettuja varoja ei pidä pitää itsestäänselvyytenä ja pakollisena pahana, vaan niitä on aktiivisesti haastettava niin kestävän kehityksen, yhteiskuntarauhan kuin globaalin oikeudenmukaisuuden näkökulmasta. Kohdistamalla rahat ilmastokestäviin ratkaisuihin parannamme niin rauhaa kuin ilmastoamme.
Teksti: Jenni Jäntti, Turku
Kuva: Pexels, Oleksandr Pidvalnyi
