Ensiavuksi tiedotusvälineissä ja sosiaalisessa mediassa riehuvaan Nato-intoiluun ja Ukrainan tilanteen arviointiin. Lukuvinkkejä eri puolilta nettiä.
Nato on kylmän sodan jäänne
Suomen kansan valtaenemmistö on vastustanut maamme Nato-jäsenyyttä, mutta Ukrainan kriisi on innostanut tiettyjä tiedotusvälineitä, kuten Helsingin Sanomia ja Yleä, enemmän tai vähemmän peiteltyyn NATOn jäsenyyden hakemiseen. Oudolta tuntui joitakin viikkoja sitten, kun pääministeri Katainen kertoi kannattavansa Natoa, vaikka hänen hallituksensa ei sitä tee. Kaltaisen ulostulon on yleisesti tulkittu liittyvän hänen henkilökohtaiseen pyrkimykseensä korkeaan EU-virkaan. Alexander Stubb ilmoitti viime viikolla kannattaneensa Suomen EU-jäsenyyttä jo 20 vuoden ajan, eli aivan pikkupojasta lähtien!
Minusta on aiheellista kysyä, mihin Natoa tarvitaan. Sotilasliittohan on ensijaisesti Amerikan käsikassara Euroopassa. Minusta Nato vain lisää jännitteitä ja sodan uhkaa. Siksi pitäisi alkaa vakava keskustelu NATOn tulevaisuudesta. Esim. Suomen jäsenyys sotilasliitossa olisi nykytilanteessa todellinen uhka maallemme. Nato on yksinkertaisesti jäänne kylmästä sodasta, joka ei suinkaan lisää turvallisuutta, vaan luo uusia jännitteitä.
– Mikko Elo, kansanedustaja 1979 – 2007
http://mikkoelo.com/?p=58
Kansalliskiihkoa, tekopyhyyttä ja hysteriaa
Reaktiot Ukrainan vallanvaihdosta seuranneeseen Krimin valtaukseen ovat Euroopan läntisemmissä osissa ja Pohjois-Amerikassa olleet pääosin sekoitus tekopyhyyttä ja hysteriaa. Poliitikkojen ja nimekkäiden kommentaattoreiden mukaan Venäjä on tuonut valheelliset perustelut ja voimapolitiikan kansainvälisiin suhteisiin ja yksipuolisesti muuttanut valtioiden välisiä tunnustettuja rajoja.
Mitä voidaankaan samoin argumentein sanoa Yhdysvaltojen hyökkäyksestä Irakiin! Tuoreimman tutkimuksen mukaan tämä valheellisin perustein aloitettu sotatoimi on vaatinut ainakin puolen miljoonan ihmisen hengen. Tai siitä, että Yhdysvallat toimii tutkijana, syyttäjänä, tuomarina ja pyövelinä, kun maan presidentti päättää, kuka surmataan lennokki-iskulla Pakistanissa tai Jemenissä. Tai siitä, että Israelin on annettu rauhassa miehittää palestiinalaisalueita pian 50 vuotta ja rikkoa kaikkia asiaan liittyviä YK:n päätöksiä. Pakotteista ei ole ollut tietoakaan, vaan päinvastoin miehittäjää on autettu varustautumisessa.
– Hannu Reime, toimittaja
www.yle.fi
Miten Venäjä hoitaa Nato-Suomen?
Koska poliitikkomme ovat salaa menneet liittämään Suomen NATO:n strategioihin etummaiseksi taistelumaastoksi Venäjää vastaan, on syytä tarkastella muuttunutta turvallisuuspoliittista tilannetta käytännössä.
Venäjä on siis koko ajan, 90-luvun alusta saakka, johdonmukaisesti ilmoittanut, että mahdollinen aseellinen konflikti NATO:n kanssa on ydinasekonflikti, eli ydinsota. Koska poliitikkomme ovat halunneet omista lapsellisista syistään liittää maamme tähän konfliktiin mukaan kaikin mahdollisin keinoin, Venäjä siis kohtelee kriisitilanteessa Suomea vihollismaana automaattisesti.
Suomi on Venäjälle strateginen ongelma pitkän rajan ansiosta. NATO-Suomi uhkaa Venäjälle elintärkeitä alueita suoraan. Se on suora uhka myös Venäjän toiseksi suurimalle kaupungille. Jos joku kuvittelee, ettei Venäjä ole valmis tekemään mitä tahansa Pietarin puolustamiseksi, muistakoot että viimekerralla sen pitäminen maksoi noin puolentoista miljoonan ihmisen hengen.
– Sami Parkkonen
http://rayhablogi.blogspot.fi/2014/04/miten-venaja-hoitaa-nato-suomen.html
Natoon vai ei?
Olen alkanut pohtia Nato-jäsenyyttä. Tunnen ihmisiä, jotka aiemmin vastustivat Natoa mutta nyt jo sanovat, olisiko se sittenkään hassumpi vaihtoehto – jos se varmistaisi, että Venäjä ei koskaan uhkaa Suomea.
Tiedän, että olen astumassa siihen sudenkuoppaan, johon Nato minun haluaa astuvan ja josta se haluaa minut pelastaa: turvattomuuden tunteen kuoppaan. Silti en pysty täysin rationaaliseen ja analyyttiseen ajatteluun. Pitäisikö Suomen liittyä Natoon? Ongelma on, että en todellakaan tiedä.
– Juha Kauppinen, toimittaja
www.seura.fi
Suomi Natoon gallup kerrallaan
”Olemme viime aikoina kehittäneet kyselyitämme”, kertoo Suomen Nato-myönteinen klikki ry:n puheenjohtaja Carlos ”Jaana” Kattharttine-Suuryrjö.
”Tuorein tulos saatiin muokkaamalla kysymystä ja sen esittämisympäristöä uudelleen.”
Mielipidetiedustelun kysymys oli tällä kertaa muotoiltu ”Kannattaisitko Suomen Nato-jäsenyyttä, jos Suomi olisi jo päättänyt liittyä Natoon ja Yhdysvaltain merijalkaväen sotilas osoittaisi sinua konepistoolilla ohimoon ja uhkaisi ampua, jos vastaat kielteisesti?”
– Vesa Sisättö, toimittaja, Vihreä Lanka vuonna 2034
www.vihrealanka.fi
Kristikunnan helvetinkone ja Ukraina
Muualla ihmetellyn ja ihaillun Suomen mallin olemassaolon todistaa se, että Suomi on olemassa. Se tarkoittaa omaa sivistykseen perustuvaa itesenäistä käytännöllistä järkeä, joka turvaa rauhaa ja vakautta omalle maalle ja koko alueelle. Suomen tulevaisuutta voi pohjimmiltaan horjuttaa vain se, että ajaudutaan ulkoa tulevaan ohjaukseen.
Suomea auttaa se, että Snellman opetti alitajuntaamme pienenkin kansakunnan osallistuvan yleisinhimilliseen kehitykseen, mutta omalla muodollaan. Siltä pohjalta voi myös pieni maa olla omalla muodollaan vahva ja luova osa laajempaa läntistä arvoyhteisöä, mutta samalla nähdä kaikkien arvoyhteisöjen läpi ja auttaa niitä purkamaan keskinäiseen törmäämiseen perustuvaa historian ikiliikkujaa – työ, jonka Urho Kekkosen Suomi jo laittoi alulle.
– Risto Volanen, entinen poliittinen valtiosihteeri
www.ristovolanen.net
Miksi Naton kannattajat pitävät kaikkia niin tyhminä?
Yhdysvallat ja Euroopan Länsi-suurvallat eivät ole koskaan olleet kiinnostuneet demokratiasta ja ihmisoikeuksista omien rajojensa ulkopuolella, ja rajojen sisäpuolellakin demokratian ja ihmisoikeuksien kannatus on riippunut poliittisesta konjuktuurista. Rajojen ulkopuolilla on ajettu turvallisuus- ja geopoliittisia intressejä, piittaamatta demokratiasta ja ihmisoikeuksista. Guantamo ei ole mikään anomalia, vaan Yhdysvaltojen molempia puolueita yhdistävä linjanveto johon myös lähes kaikki liittolaismaat myöntyivät kulissien takana vankilentojen aikoihin.
– Antti Rautiainen
http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi
Ylen Venäjä-ilta muistutti nykyvenäläistä propagandaa
Ukrainan konfliktin käsittelyssä toteutuu sama ilmiö, joka tapahtui Georgian sodan ja Pronssisotilaan jupakan aikana. Tuntuu siltä, että Suomeen muuttaneet venäläiset pyritään yhdistämään väkipakolla Venäjän valtioon ja sen pyrkimyksiin. Juuri tätä nyky-Venäjän hallinto tavoittelee esittäessään venäjänkieliset omana diasporanaan eli ”maanmiehinä”, joita juuri Venäjän valtiolla on oikeus puolustaa. Ylen Venäjä-ilta olisi voinut olla tilaisuus, jossa tällaista kansallisvaltioiden logiikkaan perustuvaa koordinaattijärjestelmää puretaan ja jossa sille etsitään vaihtoehtoja. Paradoksaalisesti se kuitenkin päätyi vahvistamaan sitä.
– Olga Davydova-Minguet, tutkija
www.politiikasta.fi
Haluaisin kuulla Venäjästä muutakin kuin satuja
Kymmeneen vuoteen en ole Suomen mediassa nähnyt kenenkään esittävän yhtä Nato-keskustelun tärkeintä kysymystä. Kysymystä, jota vain idiootti jättää liike-elämässä pohtimatta ennen sopimusneuvottelua: mitä toinen osapuoli tavoittelee?
Samaahan miettivät ne tapaamani venäläisetkin. Miksi Nato – siis viime kädessä Yhdysvaltain etua ajava sotilasorganisaatio – näyttää niin kovasti haluavan Suomen jäsenekseen?
Kansalaiset ja lukijat ansaitsisivat poliitikoilta ja medialta edes siteeksi rakennuspuita ajatteluunsa. Nyt tarjolla on lähinnä iltasatuja. Lapsenkin tulisi ymmärtää, että oikeasti suurvaltapolitiikassa on vain pahiksia ja pahiksia.
– Riku Rantala, Madventures-seikkailija
www.hs.fi
Suomalaisen Ukraina-keskustelun Nato-jumi
Onko sotilaallinen liittoutumattomuus sittenkään niin pelottava ja mahdoton ajatus tulevaisuuden maailmassa, jossa valta on yhä enemmän jakautunut maailman ja arvot eri tavalla hahmottavien pelaajien kesken? Näyttää siltä, että tulevaisuuden maailmassa ei suinkaan tarvittaisi lisää sotilaallisella voimalla vahvistettuja raja-aitoja eri tavoin maailmaa hahmottavien tahojen välille, vaan pikemminkin tahoja, jotka pystyisivät keskustelemaan asioista avoimesti ja pyrkisivät ymmärtämään myös omista näkökulmista poikkeavia katsomuksia. Varsinkin konfliktin reuna-alueilla.
– Noora Kotilainen, tutkija
www.politiikasta.fi
Ne Nato-kysymykset, joita ei kysytä
1) Kuinka todennäköistä on, että Suomi joutuu sotilaalliseen konfliktiin ilman eurooppalaista suursotaa, tai sen välitöntä uhkaa?
2) Jos syntyy eurooppalainen suursota tai sen välitön uhka, lisääkö vai heikentääkö Suomen Nato-jäsenyys maamme vaaraa joutua siihen mukaan?
3) Jos Suomi Naton jäsenenä joutuu mukaan eurooppalaiseen suursotaan, millaista sotilaallista apua Nato pystyy antamaan Suomen alueen puolustamiseen?
***
4) Vähentääkö vai lisääkö Nato-jäsenyys Suomen tarvetta hankkia uusia asejärjestelmiä, ja nostaako vai laskeeko Nato-jäsenyys Suomen puolustusmenoja, joiden osuus on nyt 1,3 prosenttia bruttokansantuotteesta?
– Mikko Niskasaari, toimittaja
www.mikkoniskasaari.fi/
Ukrainan umpisolmua kiristää myös alueen vaikea historia
”Uusia provokaatioita tulee koko ajan. On ensisijaisen tärkeää, ettei kukaan menetä malttiaan. Jos tilanne eskaloituu ja ajaudutaan siihen, että aletaan määrätä raskaan sarjan taloudellisia pakotteita, Suomikin kärsii rankasti”, Talvitie pohtii.
***
”Pidän todella tärkeänä, että sekä Venäjän ja USAn presidentit että ulko- sekä puolustusministerit ovat neuvotteluyhteydessä ja että keskustelua käydään korkealla tasolla koko ajan. Tällä hetkellä tilanne on se, että Venäjä ei hallitse kokonaan Itä-Ukrainaa eikä Länsi-Ukrainakaan ole täysin lännen vaikutusvallassa. Tilanteeseen pitäisi löytää aito kompromissi, joka huomioi kaikki osapuolet. Sellaisen löytäminen ei ole helppoa.”
– Heikki Talvitie, Suomen Moskovan-suurlähettiläs 1988 – 92
http://yle.fi
