Tapani Lausti kommentoi ajankohtaisia aiheita median näkökulmasta.

Viime aikoina Suomessakin on nostettu suureksi ongelmaksi objektiivisen todellisuuden ymmärtäminen. Ongelmana pidetään sosiaalisessa mediassa levitettyä todellisuutta tahallisesti hämärtävää aineistoa tai tosiasioiden suoranaista vääristelyä. Jostain syystä valheellisesta tiedottamisesta hätääntyneet kommentaattorit eivät juuri pohdi keinoja luotettavien tietojen löytämiseksi. Syy tähän saattaa olla se, että luotettavan tiedon uskotaan pohjautuvan tietynlaisen kritiikittömän maailmankuvan sisäistämiseen. Näin kysymys todellisuudesta muuttuu helposti toisinajattelijoiden kyseenalaistamiseksi.

MIKÄ OIKEUTTAA ”ENNALTA EHKÄISEVÄN ITSEPUOLUSTUKSEN”?

Suomalaisessa keskustelussa sivuutetaan usein se tosiasia, että huomattava este todellisuuden ymmärtämiselle on valtamedian kytkeytyminen yhteiskunnallisesti vaikutusvaltaisten eliittien rakentamaan ”todellisuuteen”. Tätä todellisuuden kytkeytymistä eliittiajateluun ilmentää esimerkiksi Jarno Limnéllin kirjoittelu. Limnéll on valtamedian suosima sotatieteen tohtori ja kyberturvallisuuden professori. Hän on huolissaan suomalaisille tyrkytetyistä mielikuvista ja tulkinnoista sekä siitä, miten me ymmärrämme todellisuutta.

Limnéllin ajattelun perusta on suomalaisen eliittiajattelun vakuuttelu Suomen kuulumisesta läntiseen maailmaan. Tämä ajattelu jo sinänsä sisältää elementtejä, jotka vaikeuttavat totuudellisen maailmankuvan omaksumista. Limnéllin mielestä yksi suomalaisen todellisuuden perusta on se, että Suomi kuuluu ”läntiseen arvoyhteisöön”. Kirjassaan Maailma ja Suomi 9/11 jälkeen Limnéll julistautuu ”länsimaiseksi ihmiseksi” ja siteeraa professori Geert Hofstedeä, jonka mukaan ”kulttuuri asettaa rajat sille, miten on mahdollista ajatella, tuntea ja toimia kaikilla elämänaloilla”. Näin ajatellen mitään objektiivista todellisuutta ei siis olisikaan. Toisin sanoen todellisuutta ei voi ymmärtää tosiasioiden rationaalisella tarkastelulla. Asioita voi ymmärtää vain kulttuurisidonnaisesti.

Limnéll on siis ilmeisesti sisäistänyt länsimaisen eliittikulttuurin ajattelun siinä määrin, ettei hän suostu kriittisesti tarkastelemaan sen ”arvojen” nimissä maailmalla tapahtuvia vääryyksiä. Limnéllin todellisuudentaju notkahtaa, kun hän pohtii logiikkaa, jonka mukaan Yhdysvallat näki Afganistaniin hyökkäämisen vähemmän tuhoisana kuin hyökkäämisen välttämisen. Hän myöntää, että ”[l]ogiikka on hyvin kiistanalainen, ja tietenkin myös moraalisesti vaikea”. Hän ei kuitenkaan kiinnitä huomiota siihen, että YK:n peruskirjassa sen enempää kuin kansainvälisessä oikeudessakaan ei ole mitään,
mikä oikeuttaisi Yhdysvaltain omaksuman ”ennalta ehkäisevän itsepuolustuksen”. Limnéll kuitenkin perustelee hyökkäystä Afganistaniin Yhdysvaltain ”oikeudella itsepuolustukseen”. Toisin sanoen maailman voimakkain sotilasmahti ”puolustaa” itseään hyökkäämällä rutiköyhään maahan ja aiheuttamalla kymmenien tuhansien viattomien ihmisten kuoleman.

Kadotettuaan yhteyden kansainvälisen politiikan todellisuuteen Limnéll kuitenkin kirjoittaa: ”Pidän vaarallisena nykyistä kehitystä, jossa tarkoituksellisesti ja valheellisesti pyritään luomaan mieliimme mielikuvia ja tulkintoja, joilla on joko hyvin vähän tai ei ollenkaan yhteyttä todellisuuteen.”

Limnéll kirjoittaa myös: ”Viestinnän merkitys esimerkiksi turvallisuudessa ja etenkin turvallisuuden tunteessamme korostuu.” Hän on turvallisuuspoliittisessa keskustelussa puhunut Venäjän ja muiden maiden yrityksistä vaikuttaa suomalaiseen mielipideilmapiiriin. Paino taitaa kuitenkin olla Venäjän vaikutusyrityksissä, olivatpa ne tehokkaita tai eivät. Julkista keskustelua seuratessa ei voi kuitenkaan välttyä vaikutelmalta, että Yhdysvaltain propaganda on huomattavasti tehokkaampaa, kelluvathan Suomen Nato-mieliset huolettomina Washingtonin valtaeliittien aatteellisessa vanavedessä. Ei luulisi olevan vaikeata suhtautua epäillen vakuutuksiin, joiden mukaan Yhdysvallat ja Nato
pyrkivät edistämään rauhaa, vakautta ja turvallisuuta maailmassa. Meille kuitenkin vakuutetaan, että vain Venäjä rikkoo kansainvälistä oikeutta.

VALEMEDIALLA PELOTTELULLA SIIRRETÄÄN HUOMIO TOISARVOISIIN ASIOIHIN

Amerikkalaisen historian professorin Alfred W. McCoyn analyysi varmaankin leimattaisiin Nato-piireissämme Venäjä-mieliseksi propagandaksi, kun hän kuvaa, miten Washington on pidättänyt itselleen oikeuden rikkoa kansainvälisten yhteisöjen lakeja ja sopimuksia, joiden muotoilemisessa se oli aikoinaan johtava valtio. Yhdysvallat noudattaa nyt omia kirjoittamattomia sääntöjään pyrkiessään maailmanvaltansa vahvistamiseen.*

Siis mikä on todellisuutta ja mitkä valheellisia mielikuvia? Suomalaiset Naton kannattajat uskovat jäsenyyden edistävän maamme turvallisuutta. He eivät tunnusta Yhdysvaltain roolia maailman olojen horjuttajana. Suopea asenne Yhdysvaltain politiikkaan tekee vaikeaksi nähdä maailman todellisuutta. Ajettuaan osan Aasiaa ja Afrikkaa ja ennen kaikkea Lähi-idän väkivaltaiseen kaaokseen Yhdysvallat on nyt horjuttamassa oloja Baltian ja Itämeren alueella. Mielipidetiedustelut eri puolilla maailmaa osoittavatkin kansalaisten enemmistön monissa maissa pitävän Yhdysvaltoja maailman sekasorron pää- asiallisena aiheuttajana.

Tässä vaarallisessa maailmassa tarvitsemme historialliseen todellisuuteen perustuvaa maailmankuvaa, joka kykenee irtautumaan yhteiskuntien eliittien vääristyneistä mielipiteistä ja itsekkäistä eduista, joita aikamme valtamedia hanakasti puolustaa. Dogmaattisesti harjoitettu raha- ja talouspolitiikka on ajanut yhä suurempia ihmisjoukkoja köyhyyteen ellei peräti kurjuuteen, eikä politiikan muuttumisesta ole merkkejä. Edessä on talouskriisien leimaamia levottomia aikoja. Ilmastonmuutos on ilmeisesti kiihtymässä, eikä näköpiirissä ole todellisen muutoksen merkkejä. Kapitalismi on tuhoamassa maapalloa ja koko ihmiskunnan elämän edellytyksiä. Ensimäisen kerran historiassa on mahdollista aavistella täydellistä tuhoa.

Näin kriittisessä historiallisessa tilanteessa tarvitaan todellista yhteiskunnallista väittelyä. Valemedialla pelottelu vie huomion toisarvoisiin asioihin.

Teksti Tapani Lausti

*The Unwritten American Rules of the Road, TomDispatch.com, 24.2.2015, http://www.tomdispatch. com/post/175960/tomgram:_alfred_w._mccoy_the_unwritten_american_rules_of_the_road_/
Jarno Limnéllin blogit: http://blogit.iltalehti.fi/jarno-limnell/
Laustin arvio Limnéllin kirjasta Maailma ja Suomi 9/11 jälkeen. WSOY 2011. http://www.lausti.com/articles/books/limnell.html