Joissakin suomalaisissa kommenteissa haltioituminen ”läntisistä arvoista” on saamassa yhä absurdimpia muotoja. Liki uskonnollisella hartaudella vannotaan näiden arvojen nimeen. Suomalaisten turvallisuudentunteiden ytimessä sanotaan olevan kyky sisäistää länsimaiden arvoja. Tällaisen ideologian mukaan olisi siis olemassa arvomaailma, jonka lämpöön kokonainen kansakunta voisi kääriytyä.

Väitetään, että tässä kuvitellussa satumaassa eurooppalaisilla ja amerikkalaisilla usko kansanvaltaan, oikeusvaltioon ja vapauteen on selkäytimessä. Usko ihmisten väliseen tasa-arvoon ja jokaisen henkilön perusoikeuksiin on tämän uskonkappaleen mukaan yhteiskuntiemme kulmakivi. EU-maiden sanotaan pyrkivän rauhaan maailmassa. Eurooppalaisia ihmisarvoja ovat tämän liturgian mukaan ihmisoikeuksien kunnioittaminen, vapaus, kansanvalta, tasa-arvo ja oikeusvaltio. Tätä uskontoa valtamedia saarnaa hartaudella.

Johtavien läntisten joukkotiedotusvälineiden sivuilta ja kanavilta ei juuri törmää epäileviin mielipiteisiin. Kuitenkin Yhdysvaltain ja sen lähimpien liittolaisten historian pintapuolinenkin tarkastelu osoittaa, miten paljon väkivaltaa ja demokraattisten periaatteiden loukkauksia ”läntisten arvojen” nimissä on harjoitettu. Teeskentely ylevillä periaatteilla on perinteisesti osa epädemokraattista vallankäytöä.

Silti uskoa Lännen hyvää tarkoittaviin tavoitteisiin pidetään itsestäänselvyytenä. Uuden kylmän sodan ilmapiirissä Lännen sanotaan toivovan Venäjällekin avointa, demokraattista ja vapaata yhteiskunnallista järjestelmää. Tässä ilmapiirissä läntisten arvojen olemassaolon kyseenalaistaminen on mahdollista leimata vaikkapa putinismiksi. Ja Putinhan on tässä maailmankuvassa uusi Hitler.

Tietenkin Venäjän autoritaarinen kapitalismi on yksi historiallinen, epämiellyttävä umpikuja. Mutta hymistely ”läntisistä arvoista” kätkee taakseen kykenemättömyyttä ymmärtää johtavien kapitalististen maiden politiikan tuhoisaa vaikutusta. Yhdysvaltain, Britannian ja Ranskan ulkopolitiikalla ei ole mitään tekemistä kansainvälisen oikeuden, ihmisoikeuksien ja demokratian kanssa.

Läntisen median työskentelyä leimaa merkillinen kaksijakoisuus. Kun Venäjän katsotaan syyllistyneen johonkin rikkomukseen, mediassa nousee hysteerinen kohu. Kun Lännen johtavat valtiot tuhoavat kokonaisia maita, surmaavat epäröimättä vastustajia ja puuttuvat suvereenisten maiden vaaleihin, on kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Totuudellinen raportointi on tungettu vaihtoehtoisille internet-sivuille. Näiden analyysit eivät juuri pääse uutisyleisön tietoisuuteen. Näin kansalaisten on vaikea nähdä, että läntiset kapitalistiset ja sairaat yhteiskunnat ovat keskeinen umpikuja inhimillistä tulevaisuutta ajatellen.

Venäjän sanotaan propagandallaan kylvävän epävarmuutta länsimaiden kansalaisten keskuuteen. Todellisuudessa läntinen mediapropaganda on paljon tehokkaampaa. Ihmisille uskotellaan, että Venäjän lonkerot ulottuvat kaikkialle, että ”punaiset” ovat taas kaikkialla, sänkyjemme alla ja ainakin myrkyttämässä ovenkahvojamme.

Nasaretissa asuva brittiläinen journalisti Jonathan Cook kirjoittaa, että päivittäin meitä pommitetaan kirjoittelulla, jolla pyritään heikentämään kriittistä ajattelukykyämme. Näin autetaan vallanpitäjiä heidän hyökätessään demokraattisia normeja vastaan. Liberaaleina pidetyt joukkotiedotusvälineet teeskentelevät valvovansa vallankäyttöä, vaikka ne todellisuudessa valmistelevat maaperää tulossa oleville muutoksille, jotka rajoittavat toisinajattelua, kiristävät sosiaalisen median valvontaa ja avaavat tietä tiukemmalle lainsäädännölle.

Cook kuvaa, miten meitä talutetaan kuviteltuun maailmaan, jossa vihollisia eivät ole ne, jotka hallitsevat meitä, jotka ovat kahmineet itselleen kaiken vaurauden, jotka kätkevät omaisuutensa veroparatiiseihin ja jotka vähät välittävät ilmastonmuutoksesta, koska tarvittavat muutokset vahingoittaisivat heidän liiketoimintaansa.

Tässä ylösalaisessa maailmassa todellisina vihollisina pidetään epäilijöitä ja poliittisia aktivisteja. He saattavat vaikuttaa harmittomilta, mutta heidän takanaan on pimeitä voimia, meitä varoitetaan. Meille vakuutetaan, että tarvittavilla ilmaisunvapauden rajoituksilla meitä puolustetaan, koska Putin kätyreineen hallitsee jo kyberavaruutta ja pyrkii vielä perusteellisempaan mielipiteiden kontrolliin. Cook kuvaa, miten taitavasti todellisuutta vääristellään tässä läntisessä valemaailmassa. Niinpä aggressiiviset sodat öljyrikkaassa Lähi-idässä eivät ole julmia vaan hyvää tarkoittavia. Tätä näkemystä arvostelevat vain ne, jotka ovat jo Putinin talutusnuorassa.

Näin Cook päättää uutta orwellilaista mediamaailmaa tarkastelevan artikkelinsa: ”Tämä on hetki, jolloin sodasta tulee rauhaa, vapaudesta tulee orjuutta, tietämättömyydestä tulee voimaa.”

Teksti Tapani Lausti

Lähteet:

Jonathan Cook: 2018: When Orwell’s 1984 stopped being fiction, Jonathan Cook Blog, 4.5.2018

Mark Karlin: ”Making America Great Again” Assumes That It Once Was. David Swansonin haastattelu, Truthout, 13.5.2018

Paul Street: Uncle Sam, the Human Rights Hypocrite, Information Clearing House, 4.5.2018

Colin Todhunter: Behind May’s ’Humanitarian Hysterics’: The Ideology of Empire and Conquest, CounterPunch, 19.4.2018

Jon Basil Utley: The Lies Behind America’s Interventions, The American Conservative, 25.4.2018