Tänään aion kertoa teille länsisaharalaisesta ruoasta. Ruokatapojen ja -kulttuurin kautta voi ymmärtää paremmin koko sahrawiyhteisön toimintaa. Historiallisesti sahrawit ovat paimentolaisia ja tästä syystä on pyritty syömään sitä mitä on luonnossa tarjolla eikä ruokaa ole juurikaan prosessoitu.
Sahrawit ovat asuneet pienissä yhteisöissä, joista paikallisessa kielessä hassaniaksi käytetään sanaa lafrig. Yhteisöt olivat eräänlainen ilmentymä modernista yhteiskunnasta ja ne tarjosivat suojaa ja ruokaa asukkailleen. Ihmiset auttoivat toinen toisiaan, jakoivat ruokaa tiukkoina aikoina sekä antoivat turvaa koko yhteisölle. Yhteisön voimin saatettiin teurastaa kameli tai vuohi ja jakaa sen liha kaikkien kesken. Koska Sahara on rutikuiva alue, on ruokaa usein niukalti tarjolla. Tästä syystä ruoan jakaminen on ollut perinteinen tapa jota kutsumme louziaaksi.
Yleensä naisten rooli on ollut tehdä ruokaa kaikille. Liha valmistetaan usein kahdella eri tavalla: joko grillattuna kuumilla hiilillä tai paistettuna pannulla riisin ja mausteiden kanssa niin, että sekaan lisätään hieman vettä ja annetaan keittyä kuivaksi.
Jälkimmäinen tapa on vieläkin yleisesti käytössä nykypäivänä, koska sahrawiperheissä on monta suuta ruokittavana.
Ruoan kanssa syödään perinteisesti paljon couscousia, koska se on ravitseva energianlähde. Couscousin joukkoon lisätään hieman vettä, suolaa sekä sokeria ja lopuksi sen päälle ripotellaan vuohenmaitoa. Tätä ruokaa kutsutaan nimellä bouloughman ja sitä syödään paljon ramadanin yhteydessä, sillä se auttaa jaksamaan pitkän paaston ylitse.
Toisinaan lihasta ja maidosta valmistetaan ravitseva keitto, jota juodaan yhdessä taatelien ja vihreän teen kanssa.
Nykyään sahrawien ruokakulttuuri on hyvin rikas ja siihen kuuluu myös riisiä sekä kalaa erityisesti Dakhlan rannikkokaupungissa. Sahrawinaiset käyttävät ruoanlaitossa paljon kotkakalaa, joka valmistetaan yhdessä seitsemän erilaisen vihanneksen kanssa. Tämä ruoka tarjoillaan usein vieraille. Ruokakulttuuriin kuuluu myös paljon erilaisia ruokia, jotka ovat peräisin Espanjasta, Ranskasta ja Mauritaniasta.
Ensi kertaan! Rauhaa!
Laila Lehbib
El-Aaiun, Länsi-Sahara,
28. syyskuuta, 2016
Suomentanut: Antti Kurko
Kirjoitus on osa Kirje Länsi-Saharasta -sarjaa.
