Taideyliopiston Kuvataideakatemiasta taiteilijaksi ja kuvataiteen maisteriksi valmistunut Minjee Hwang Kim (s. 1991) on kotiutunut Helsinkiin monen mutkan kautta. Lapsuutensa hän vietti Etelä-Korean pääkaupungissa Soulissa. Isällä on liikeyritys, äiti taas tienaa elantonsa osa-aikatyöllään ja sijoituksillaan. Perheen kolmesta tyttärestä Minjee on keskimmäinen.
Minjee kertoo, että lapsena ja nuorena hän vietti vauhdikasta aikaa kavereiden kanssa. ”Koulusta lintsattiin, syötiin katuruokaa ja mentiin ilman lupaa karaokea laulamaan tai katsomaan baseball-pelejä.” Perhe asui Minjeen lapsuudessa jonkin aikaa myös Etelä-Kaliforniassa, josta hän muistaa loputtomat uima-altaat ja rannat.
Piirtäjä piirsi jo lapsena
Minjee Hwang Kim kertoo, että hän oli jo lapsena kiinnostunut piirtämisestä. ”Isosiskoni oli hyvä koulussa, josta minä taas en ollut kiinnostunut. Olin häntä parempi piirtämään ja ylpeä siitä. Muistan, kuinka isosiskoni teki minulle pahvilaatikosta teatterin. Minä piirsin ja leikkasin paperinukkeja ja kirjoitin näytelmiä nukeille. Haaveilin kiertäväni ympäri korttelia esittämässä nukketeatteria ja toivoin saavani jättitulot pääsylipuista.”
Teini-iässä Minjeen äiti kannusti tytärtään taiteilijan uralle: ”Ehkä hän toivoi, että minusta kuitenkin tulisi esimerkiksi muotoilija tai jokin muu taidekäsityöläinen.”
Suomeen ja Kokkolaan Minjee tuli Tanskasta. Hän oli valmistunut kandidaatiksi taidekoulusta Soulissa ja saanut töitä Etelä-Korean edustustosta Kööpenhaminassa. Minjee haki residenssipaikkaa eri puolilta Eurooppaa, ja hänet hyväksyttiin Saksaan ja Kokkolaan. Koska hän oli käynyt kerran Helsingissä ja Suomi kiinnosti, joten hän valitsi Kokkolan. Siellä hän tapasi helsinkiläisen kuvataiteilija Erno Enkenbergin, joka oli opiskellut Kuvataideakatemiassa. ”Ajattelin, että Enkenberg on hieno taiteilija, ja minun pitää päästä opiskelemaan samaan oppilaitokseen.”
Koskettavia hetkiä
Millaiset asiat pysäyttävät Minjeen ja saavat hänet miettimään elämää? Ensiksi hänelle tulee mieleen hyvä sää, ja sitten: ”Kaksikymppisenä menetin kolme ystävää. He tekivät itsemurhan. Heidän kuolemansa käsittely oli minulle hyvin vaikeaa ja vei aikaa. Ajattelen vieläkin kauniina päivänä, että taivas on yhä sininen, vaikka sinua ei enää ole.”
”Olin viime vuonna residenssitaiteilijana Mäntässä Serlachius-museossa. Sen saunassa koin vuoden surrealistisimman kokemuksen. Olimme japanilaisen taiteilijaystäväni Risako Yamanoin kanssa ulkona kuumassa paljussa. Siinä istuessamme näimme sinisen taivaan yllämme ja tiedostimme, että alkuperäinen kotimme on maapallon toisella puolella. Elämä voi olla tällaistakin.”
Minjee sanoo, että hänen taiteeseensa vaikuttavat tavalla tai toisella kaikki ympärillä olevat asiat ja tapahtumat, esimerkiksi sota Gazassa. Mutta hän ei halua kuvissaan suoraan ottaa kantaa niihin. Teosten katsoja voi sitten miettiä, mistä mikin asia tulee.
Missä työssään hän katsoo onnistuneensa hyvin? ”Pidän paljon Baton-työstäni. Se on tulitikkutyttö. Se tuo mieleen tuhopolton. Tällaisia sanoja olen pyöritellyt mielessäni, ja tuossa työssäni olen saanut tärkeistä tunteistani kiinni.”
Oppimassa ihmiseksi
Minjee Hwang Kim pohtii elämäänsä ohjaavia asioita: ”En halua kuvitella olevani luonnostaan hyvä ihminen. Olen itsekäs, mustasukkainen, kilpaileva, riitelevä ja ehkä liian maallinen. Yritän kyllä olla hyvä ihminen, mutta jos uskon siihen liiaksi, tunnen olevani tekopyhä. Tämä johtuu todennäköisesti kasvuympäristöstäni ja vanhempieni buddhalaisuudesta. Joku ehkä haluaa tehdä hyviä asioita seuraavaa elämää varten. Kerää siis pisteitä ilman, että asiat tulevat sydämestä. Minä yritän olla hyvä ihminen arjessa ja olla vastuussa elämästäni. Se on ohjenuorani.”
Minjee harrastaa lukemista ja kirpputoreja ja haluaa kokeilla Helsingin uusia ravintoloita, kahviloita ja pop-up-baareja. Vaikka hän on superinnokas tarttumaan uusiin elämyksiin, se juuri oikea aamiaispaikka Helsingissä on vielä löytymättä.
