Venäjän hyökättyä Ukrainaan helmikuussa 2022 suomalaisilla tuli kova kiire päästä Natoon. Koska jäsenyyteen tarvittiin kaikkien Nato-maiden ratifiointi, Turkki käytti tilannetta hyväkseen ja kiristi maamme osallistumaan sen harjoittamaan kurdien vainoon. Turkin, Suomen ja Ruotsin kesäkuussa 2022 Madridissa tekemä yhteistyösopimus otettiin vastaan helpottuneena, koska Suomen tie Natoon eteni. Siitä oltiin yksimielisiä, ettei Suomen kansalaisia luovuteta Turkkiin, mutta muuten sopimuksen seurauksia ei juuri pohdittu.
Mihin kurditoiminnan estämiseen Suomi sitoutui Madridin sopimuksessa? Yhteisymmärrysasiakirjan mukaan ”Suomi ja Ruotsi sitoutuvat estämään PKK:n ja kaikkien muiden terroristijärjestöjen – ja niiden laajennusten – toiminnan sekä niihin liittyvien tai niistä inspiroituneiden ryhmien tai yksilöiden toiminnan. Turkki, Suomi ja Ruotsi ovat sopineet tehostavansa yhteistyötä näiden terroristiryhmien toiminnan estämiseksi.” Turkki, Suomi ja Ruotsi sopivat luovansa yhteisen ryhmän, johon osallistuu asiantuntijoita ulko-, sisä- ja oikeusministeriöistä sekä tiedustelupalveluista ja turvallisuuselimistä. Ryhmän toiminnasta olisi hyvä saada edes yleisen tason tietoja.
Määritteleekö Suomi vai Turkki sen, missä maassamme asuvien kurdien laillisen ja laittoman toiminnan raja menee? Olen huomannut, että jo se herättää joidenkin mielessä epäluuloa, jos henkilön taustalla valokuvassa näkyy PKK:n johtajan Abdullah Öcalanin kuva. Turkissa Öcalanin kirjojen omistamista pidetään terroristisena toimintana, ja Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoğan haluaa tämän käytännöksi myös Turkin rajojen ulkopuolella. Öcalanin näkemyksiä on julkaistu muun muassa hänen asianajajiensa puheenvuoroista Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa.
Erdoğania on ärsyttänyt Turkin lähetystöjen edessä järjestetyt mielenosoitukset eri puolilla maailmaa. Euroopan maissa oikeus osoittaa mieltä on turvattu perustuslailla, mutta rajoitetaanko Suomessa asuvien kurdien oikeutta ilmaista vapaasti näkemyksiään mielenosoituksissa? Tietääkseni Suomen laki ei kiellä eikä rajaa tässä suhteessa ilmaisunvapautta.
Kaikki ovat yksimielisiä terrorismin vastustamisen tärkeydestä, mutta terrorismin määrittely on jo toinen asia: yhden terroristi on toisen vapaustaistelija. Suomi hyväksyy Turkin näkemyksen Kurdistanin työväenpuolue PKK:sta terroristijärjestönä, mutta mitä mieltä Suomessa ollaan siitä, että presidentti Erdoğan tukee EU:n terroristijärjestöjen listalla olevaa Hamasia? Palestiinalaisjärjestö kuuluu Muslimiveljeskunnan ideologiseen verkostoon Erdoğanin johtaman AKP-puolueen tavoin. Samaan aikaan kun Hamasin johtohenkilöitä vierailee usein Turkissa, useita maan lakien mukaan toimivia kurdipoliitikkoja, kuten toinen Kansan demokraattisen puolueen HDP:n puheenjohtaja Selahattin Demirtas, on vankilassa.
PKK:n tavoite on kurdien, erityisesti kurdin kielen, aseman parantaminen. Turkin kurdit ovat yrittäneet kymmeniä vuosia ajaa oikeuksiaan maan lakien mukaan toimivissa puolueissa, mutta valtio on lakkauttanut ne. PKK:n ja Turkin välillä on käyty nimellisiä rauhanneuvotteluja, jotka eivät ole johtaneet mihinkään. PKK on kuitenkin valmis laskemaan aseensa, jos kurdeilla on mahdollisuus ajaa oikeuksiaan poliittisesti.
Turkkilaisessa mediassa väitetään, että suomalaisnaisen pidätyksen syynä on, että hän on johtanut PKK:n toimintaa Suomessa. Mihin todisteisiin väite perustuu? En näe kuin kaksi vaihtoehtoa: Turkin tiedustelupalvelu MIT:n agentit vakoilevat Suomessa asuvia kurdeja tai Supo välittää sille tietoja kurdien toiminnasta, onhan mailla Madridin sopimukseen perustuva yhteistyöryhmä.
Toivottavasti pidätetyn naisen oikeudenkäynti on julkinen ja siinä käy ilmi, miten Turkki on hankkinut tietoja Suomesta, miten MIT toimii Suomessa ja millaista Supon yhteistyö sen kanssa on. Valitettavasti Turkin oikeuslaitos toimii sekä kyseenalaisesti että hitaasti, luultavasti asian etenemistä saadaan odottaa vuosia. Pidätetyn naisen kannalta suurempi toivo vapautumisesta on vallan vaihtuminen Turkissa kuin oikeudenmukainen oikeudenkäynti.
Lisäksi olisi kiinnostava tietää, mitä Suomen ulkoministeriö tekee epämääräisin perustein pidätetyn Suomen kansalaisen vapauttamiseksi. Asian pitäisi olla sille erityisen tärkeä siksi, että naista syytetään Suomessa tapahtuneesta toiminnasta – eli vieras valtio haluaa puuttua siihen, mitä Suomessa tehdään. Suomalaisdiplomaattien kannattaa seurata, miten pontevasti Ruotsi yrittää auttaa omia kansalaisiaan, jotka viruvat poliittisina vankeina ulkomailla, kuten Eritreassa vangittuna oleva Dawit Isaak (vuodesta 2001 lähtien), Qui Minhai Kiinassa ja kuolemantuomiota Iranissa odottava Ahmadreza Djalali. Djalali sai Ruotsin kansalaisuuden vuonna 2018 ollessaan jo vangittuna Teheranin Evin-vankilassa.
Suomalainen valtamedia on valitettavasti jälleen kerran nostanut kurdit esiin negatiiviseen sävyyn. Se ei kerro Turkin sodasta kurdeja vastaan, kuten kurditoimittajiin kohdistuvista iskuista ulkomailla. Kun Suomessa uutisoitiin Istanbulissa pidätetystä naisesta, Turkki tappoi samaan aikaan perjantaina 23. elokuuta drooni-iskulla Belgiassa toimivan Sterk-TV:n kurditoimittajat Gülistan Taran ja Hêro Bahadînin Kurdistanin autonomisella alueella Pohjois-Irakissa. Edellisen kerran Turkin drooni-iskun uhrina oli kurditoimittaja Murad Mirzan, joka kuoli Pohjois-Irakissa Mosulin lähellä 12. heinäkuuta. Kurdistanin autonomisen alueen varapääministeri Qubad Talabani tuomitsi elokuun iskun samana päivänä.
Turkki on laajentanut taistelun kurdeja vastaan rajojensa ulkopuolelle. Suomessa tilannetta on arvioitava periaatteellisena asiana: hyväksytäänkö ulkomaisen tiedustelupalvelun toiminta Suomessa, ehkä jopa välitetään sille tietoja Suomen kansalaisista, ja sallitaanko tällä perusteella henkilöiden tuomitseminen ulkomailla heidän toiminnastaan Suomessa.
Lisätietoja Turkin, Suomen ja Ruotsin allekirjoittamasta sopimuksesta.
