Psykologien sosiaalisella vastuulla (PSV) on monivuotinen yhteistyökumppani Libanonissa. Beit Atfal Assumoud -järjestö (BAS) aloitti lasten mielenterveysohjelman jo kaksikymmentä vuotta sitten. Vuonna 2009 BAS käynnisti kummiohjelman hankkiakseen tarpeellisiksi havaittuja erityiskoulu- ja kuntoutuspalveluja. PSV:n Sirkku Kivistö kävi syyskuussa Libanonissa.
Syyriasta sotaa paenneillle palestiinalaisille olot Libanonin pakolaisleireissä ovat usein järkytys. Leirit ovat rähjäisiä ja ahtaita, pakolaisilla ei ole kansalaisoikeuksia, ja palvelut ovat UNRWA:n epävarman rahoituksen takia riittämättömiä.
”Mikään ei meitä Libanonissa pidättelisi, jos voisimme palata Syyriaan. Siellä lapset voivat käydä koulua ja terveydenhoito on ilmaista. Libanonissa kaikki maksaa”, sanoo 13-vuotiaan Ghofranin äiti. Perhe pakeni viisi vuotta sitten Daraasta Beirutiin. ”Daraassa elimme hyvää elämää”, äiti jatkaa. Hän käy siivoamassa kahden järjestön tiloissa. Perheen isä on lähtenyt 1,5 vuotta sitten laittomia reittejä pitkin meren yli Saksaan, mutta ei ole saanut siellä töitä.
Suuri osa Syyriasta paenneista ei ole pystynyt maksamaan oleskeluviisumiaan Libanonissa ja on pakomaassaan laittomasti. He elävät epävarmuudessa ja pelkäävät maasta poistamista. Melkein puolet heistä on alle 15-vuotiaita. Perheet ovat ajautuneet niin ahtaalle, että Guardian kertoi 14.8.2017 Hizbollahin järjestäneen tuhansille ihmisille paluukuljetuksia Syyriaan. YK-järjestöt ovat huolissaan tällä tavoin palanneiden elinolojen järjestymisestä Syyriassa.
SÄHKÖJOHDOT MONEN SURMA
Syyrian kouluissa opetetaan englantia vain vähän, Libanonissa kieleen perehdytään jo lastentarhoissa. Kouluissa englanninkielinen opetus lisääntyy luokka-asteelta toiselle. Senkin vuoksi alakouluikäisistä vain 65 prosenttia käy koulua. Varsinkin ylempien luokka-asteiden opetus on Syyriasta paenneille liian vaikeaa ja koulusta pois jääminen yleistä. Nuoret tekevät satunnaistöitä auttaakseen perheitään, kuten teki 16-vuotias palestiinalainen Mouhammad. Hän pakeni Syyriasta, mutta kuoli Shatilassa onnettomuudessa. Auto repäisi kujalla roikkuvat sähköjohdot pojan päälle. Hänen kuvansa on ripustettu Shatilan kujalle kuten niin monen muunkin sähköjohto-onnettomuuksissa kuolleiden kuvat.
Ghofran kävi Syyriassa kaksi vuotta lastentarhassa ja Libanonissa viisi luokkaa UNRWA:n koulussa Bourj el-Barajnehin leirissä. Hänen koulunkäyntinsä keskeytyi onnettomuuteen. Kolme vuotta sitten äidin ollessa laittamassa ruokaa Ghofran meni liian lähelle kaasuhellaa ja hänen nailoniset vaattensa syttyivät tuleen. Palovammojen paraneminen on vaatinut useita leikkauksia. Koulussa hän jäi luokalleen ja vaihtoi koulua, mutta vähitellen kieltäytyi menemästä kouluun ollenkaan. Hänelle opettaja Monan ryhmä Beit Atfal Assumoud -järjestön keskuksessa on elämänpiirin laajennusta. Hänellä on oma luokkaryhmä, kavereita ja paikka, mihin lähteä aamuisin ikkunattomasta, pimeästä kodista. Ghofran kuuluu Beit Atfal Assumoudin kummiohjelmaan. Hänellä on kummi Qatarista.
Kummitoiminnalla ja kehitysyhteistyöhankkeilla voidaan lievittää rankkojen olojen puristusta ja pitää yllä toivoa normaalin elämän paluusta.
Teksti ja kuvat Sirkku Kivistö
Yläkuva: Syyriasta paenneen, Shatilassa sähköjohtojen putoamisesta seuranneessa onnettomuudessa kuolleen Mouhammadin muistokuva on esillä leirin kujalla. Vuodessa sähköjohtoihin kuolee jopa kymmeniä henkilöitä.
Ghofranin (edessä vasemmalla) luokka Bourj el-Barajnehin keskuksessa. Opettaja Mona keskellä.
