TURVApaikanhakija

Suomen maine kantaa. Maailman onnellisin maa, turvallinen maa ja maa, jossa kaikkia kohdellaan yhdenvertaisesti. Näin moni Suomesta turvapaikkaa hakeva luulee. Todellisuus on monen kohdalla rajusti erilainen, kun vastassa on jäykkä byrokratia ja kiristyvä maahanmuuttopolitiikka. Näin kävi myös Khushalille.

Minulla ja Khushalilla ei ole yhteistä kieltä. Muutaman kuukauden tuttavuutemme aikana olemme vaihtaneet kuulumisia ilmeiden, eleiden ja muutaman arabiankielisen sanan avulla. Keskusteluissamme on aina mukana tulkki – usein ihminen, välillä tietokone.

Khushal on syntynyt Afganistanissa, josta hän pakeni 1980-luvulla Saudi-Arabiaan. Kolme vuosikymmenentä myöhemmin hän joutui perheineen Turkkiin. Elettyään Turkissa seitsemän vuotta perhettä uhkasi palautus Afganistaniin. Khushal oli asunut Afganistanissa vain pienenä lapsena, hänen omat lapsensa eivät koskaan. Vuodesta 2021 Afganistania on hallinnut ääriliike Taleban, joka on sortunut lukuisiin ihmisoikeusloukkauksiin.

Euroopan ’rajaTURVAllisuus’

Khushal päätti hakea turvapaikkaa Euroopassa. Reitti Turkista Kreikkaan toteutui salakuljettajien kyydillä, mutta vasta toisella yrityksellä. Saaristossa vastassa oli rajapoliisi, joka pahoinpiteli Khushalia. Kidutuksen aikana hän paljasti rajaviranomaisille salakuljettajien henkilöllisyydet.

Khushal jäi vastaanottokeskukseen odottamaan turvapaikkaa. Myönteinen päätös oleskeluluvasta tuli melko nopeasti, mutta sen myötä Khushal jäi kodittomaksi. Lukuisat terveysongelmat, kuten rajapoliisin pahoinpitelyn aiheuttamat fyysiset ja psyykkiset seuraukset, tekivät elämästä kaduilla vaikeaa. Turvattomuutta lisäsivät salakuljettajat, jotka alkoivat uhkailemaan häntä. Khushal mietti, että hänen olisi päästävä mahdollisimman kauas Kreikasta. Kuulopuheen perusteella Suomi olisi turvallinen kohde.

TURVAllistaminen Suomessa

Suomalaisesta turvapaikkakeskustelusta voi nimetä kaksi käänteentekevää vuotta. Vuonna 2015 Suomesta haki suojelua yli 30 000 ihmistä. Syynä suurille määrille turvapaikanhakijoita oli muun muassa vuosia jatkunut sota Syyriassa. Anna-Kaisa Kuusisto ja Jaakko Tuominen kirjoittavat vuonna 2019 julkaistussa artikkelissa ”Epäilyä ja myötätuntoa: Yksin tulleet alaikäiset turvapaikanhakijat Aamulehdessä, Helsingin Sanomissa ja Ylen verkkouutisissa 2014–2016”, että nuoret turvapaikanhakijat kuvattiin mediassa joko uhkina tai uhreina.

Venäjän käynnistettyä täysimittaisen hyökkäyksen Ukrainaan vuonna 2022 Suomen turvallisuustilanne muuttui. Syksyllä 2023 itärajalle tuli lukuisia turvapaikanhakijoita, ja julkista keskustelua alkoi hallita termi ”välineellistetty maahanmuutto”. Henna Nurmi kirjoittaa vuoden 2025 artikkelissaan ”Välineellistetty maahanmuutto ja muuttoliikkeen

turvallistaminen eduskuntakeskustelussa”, että turvapaikanhakijoista luotiin kuva kansallisena uhkana.

Nämä käänteet selittävät osaltaan sen, että sana ’turvapaikka’ kääntyi nurin. Turvapaikan hakemisen tarkoituksena on luoda ihmiselle mahdollisuus päästä turvaan. Sen sijaan oikeistopopulismin hallitsemissa instituutioissa tuvapaikka viittaa mahdolliseen Suomeen kohdistuvaan uhkaan, joka on torjuttava. Täten turvallistaminen ja turvapaikanhakijoihin kohdistuva epäily ovat vahvasti sidoksissa rasismiin ja islamofobiaan.

Vuonna 2024 Suomessa alkoikin uusi aikakausi, kun voimaan astui niin sanottu pushback-menettely (takaisintyöntö), joka antaa rajavartijoille oikeuden olla ottamatta turvapaikkahakemuksia vastaan, sekä poistaa turvapaikanhakija rajan välittömästä läheisyydestä, eli työntää hänet takaisin. Vastaavat menettelytavat ovat johtaneet monella EU:n ulkorajalla vakavaan rajavyöhykeväkivaltaan ja jopa kuolemiin. Esimerkiksi Ihmisoikeusliitto on lausunut lukuisia kertoja, että menettely on kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden ja EU-lainsäädännön vastainen sekä ongelmallinen Suomen perustuslakiin nähden. Menettely oli tarkoitettu väliaikaiseksi, mutta sitä on päätetty jatkaa ainakin vuoden 2026 loppuun.

TURVAttomuus Suomessa

Petteri Orpon hallitus on valtakaudellaan tuonut voimaan lukuisia maahanmuuttoa rajoittavia ja vaikeuttavia lakimuutoksia. Khushal sai kielteisen päätöksen turvapaikkahakemukseensa, sillä hänellä on jo turvapaikka Kreikassa. Migri ei pitänyt Khushalin maassa kokemaa väkivaltaa tarvittavan painavana perusteluna Suomeen jäämiselle. Kielteisestä päätöksestä on vireillä valitus hallinto-oikeuteen, mutta samalla Khushalille tuli käännytyspäätös. Kolmessa erillisessä hakemuksessa käännytyksen täytäntöönpanon kieltämiseksi on tuotu esiin muun muassa se, että psykologi on todennut Khushalilla olevan psykoosiin viittaavia oireita. Kaikki kolme hakemusta on hylätty. Oikeus ei nähnyt esteitä Khushalin käännytykselle.

Khushalin on vaikeaa uskoa, että hänen mielikuviensa turvallisessa Suomessa toimitaan näin. Välillä Khushalin poskea pitkin valuu kyynel. Hän sanoo, että kukaan ei ole aiemmin istunut rauhassa hänen kanssaan ja kuunnellut hänen tarinaansa. Hän kertoo minulle uudestaan ja uudestaan perheestään, rajanylityksestään ja pahoinpitelystä. Hän kertoo painajaisistaan ja näyttää arpia käsissään. Hän näyttää kuvia lapsistaan. Tytärten kuvien kohdalla hän pudistaa päätään, heidän kohtalonsa mahdollisen Afganistaniin palauttamisen jälkeen huolestuttaa eniten.

TURVAa tulevaisuudessa?

Yksikään instituutio, joiden pariin Khushal on kääntynyt hakemaan turvaa, ei ole nähnyt hänen tilannettaan kokonaisuutena. Yksikään viranomainen ei ole viettänyt Khushalin kanssa tarpeeksi aikaa, jotta olisi havainnut hänen psykoosiin viittaavan oireilunsa. Sen sijaan virkahenkilöt, maahanmuutosta vastaavat instituutiot ja valtioiden rajajärjestelmät muodostavat systeemin, joka on rikki. Systeemin, joka ei mahdollista turvaa niille, jotka sitä tarvitsevat.