Samaan aikaan kuin Venezuelan presidentin Nicolás Maduron syrjäyttämisestä alettiin puhua julkisesti, järjestettiin Qatarissa tapaaminen, josta tiedettiin hyvin vähän. Suomen entinen Venezuelan-suurlähettiläs Mikko Pyhälä kertoo saaneensa kontakteiltaan maan opposition edustajilta tietoja siitä, että Venezuelan silloinen varapresidentti Delcy Rodríguez ja hänen veljensä Jorge Rodríguez matkustivat Qatariin. Siellä he tapasivat Yhdysvaltojen hallinnon edustajia.
Pyhälän mukaan Venezuelan öljyteollisuus oli jo pahasti rappeutunut.
”Rodríguezin sisarukset halusivat luoda edellytyksiä sille, että yhdysvaltalaiset öljy-yhtiöt voisivat investoida maahan. Tapaamisessa saatettiin päästä tästä jonkinlaiseen yhteisymmärrykseen. He antoivat myös ymmärtää, että jos Nicolás Maduro joutuisi luopumaan vallasta, se ei häiritsisi heitä.”
Kuuban kasvatti
Mikko Pyhälä toimi Suomen suurlähettiläänä Venezuelassa vuosina 2006–2013. Sinä aikana maan poliittinen järjestelmä muuttui nopeasti. Hänen mukaansa Venezuelan nykyinen kriisi ei syntynyt hetkessä. Sen juuret ulottuvat edellisen presidentin Hugo Chávezin aikaan.
”Maduro oli poliitikkona pitkälti kuubalaisten luomus. Nuorena hän sai Kuubassa poliittista koulutusta ja tuli Venezuelaan sotilasvallankaappausta suunnitelleen Hugo Chávezin lähipiiriin.” Kun Chávez nousi presidentiksi, Madurosta tuli sittemmin ulkoministeri. ”Nähdäkseni Maduro oli koko uransa ajan kuubalaisten ohjaama. Havanna sai hänen kauttaan hyvin vahvan vaikutusvallan Venezuelassa.”
Koneisto hajosi
Pyhälä sanoo, että Venezuelan yhteiskunta on ollut Hugo Chávezin hallinnon ja varsinkin hänen seuraajansa Maduron ajan PSUV-puolueen ja sen väkivaltakoneiston diktatuuri. Armeija, oikeuslaitos, turvallisuuspalvelut ja poliittinen johto ovat kietoutuneet tiukasti yhteen. Yhdysvaltain presidentti Donald Trump alkoi painostaa maata ja etsiä sille julkisesti uutta johtajaa. Tavoitteena oli Venezuelan öljyvarannot, ja välineenä niiden saamiseksi piti maahan saada uusi johto.
Trump oli valinnut hyökkäyksen tavoitteeksi syrjäyttää presidentti Maduro, jonka hallinnon aikana maan talous oli jatkuvasti taantunut ja ihmisoikeuksia rikottu massiivisessa määrin. Silloin Venezuelan hallinnon muut johtajat alkoivat pelätä oman turvallisuutensa puolesta. Siksi Pyhälä uskoo, että myös osa sotilasjohdosta saattoi olla tietoinen vallansiirtoon liittyvistä suunnitelmista. Hän mainitsee erityisesti puolustusministeri Vladimir Padrino Lópezin.
”Käsitykseni on, että hän tiesi asiasta etukäteen. Tavoitteena ei ollut Yhdysvaltain tuhoisa sotilasoperaatio, vaan rajattu isku suoraan presidenttiin hänen turva-asunnossaan.” Suunnitelmana oli operaatio, jossa Maduro pyrittiin ottamaan nopeasti kiinni. ”Se olisi poliittinen shokki, joka nousisi maailman uutisiin, mutta ilman laajaa sotilaallista konfliktia.” Venezuelan opposition piirissä on uskottu, että Rodríguezin sisarukset saattoivat antaa tarkkoja tietoja Maduron liikkeistä.
Öljyvaltion romahdus
Venezuelalla arvioidaan olevan maailman suurimmat tunnetut öljyvarannot. Vielä 1980–1990-luvuilla maa oli Latinalaisen Amerikan vauraimpia. Pyhälän mukaan esimerkiksi dollarin arvo puolittui venezuelalaisille. Chávezin ajan edullisten valuuttakurssien ansiosta rahaa oli jopa niin paljon, että tavallinen työläisperhe pystyi matkustamaan Miamiin viettämään viikonloppua. Tätä herkkua kesti muutaman vuoden. Sitten rahat loppuivat.
”Chávez halusi täyden määräysvallan valtion öljy-yhtiöön. Hän erotti sieltä valtaosan pätevistä työntekijöistä.” Se käynnisti öljyntuotannon rapautumisen. Öljykenttiä ja jalostamoja ei enää ylläpidetty. Porauskaivot tukkeutuivat ja tuotanto romahti. Lopulta öljyntuotanto putosi alle kymmenesosaan siitä, mitä se oli parhaimpina vuosina.
Yhdysvalloissa on arvioitu, että Venezuelan öljyteollisuuden elvyttäminen uudelleen vaatisi jopa 200 miljardin dollarin investoinnit. ”Ainoastaan Chevron-yhtiö on nyt ollut vakavasti kiinnostunut Venezuelan öljystä”, Pyhälä sanoo.

Tasapainoilua
Maduron jälkeen Venezuelassa on käynnissä varovainen vallan siirtymä. Rodríguezin sisarukset yrittävät luovia kahden suunnan välillä: pitää yllä suhteet Yhdysvaltoihin ja presidentti Donald Trumpiin ja samalla säilyttää yhteyden vanhaan chavistiseen valtajärjestelmään, joka hoitaa edelleen maan hallintoa. Suuri osa lainsäädännöstä on tehty Chávezin aikana ja luo toistaiseksi ainoan pohjan lailliselle toiminnalle.
Pyhälä sanoo, että presidentti Delcy Rodríguez on Trumpille luvannut ja ilmeisesti toteuttanut lupauksensa karkottaa kuubalaiset, iranilaiset ja venäläiset neuvonantajat Venezuelasta. Tässä mielessä maan ulkopolitiikan muutos erityisesti suhteessa Kuubaan on suuri. Delcy Rodríguez on luvannut Trumpille myös, että Kuuballe ei anneta enää yhtään öljytuotteita. Tämä tuottaa suunnatonta kärsimystä kuubalaisille, joilla on jo muutenkin suuri puute perustarpeista. Jopa ruoan valmistaminen on vaikeaa. Pyhälän mukaan Kuubassa on nyt aivan järkyttävä tilanne.
”Obaman aikana Yhdysvaltain ja Kuuban väliset suhteet olivat hyvällä tolalla. Tärkeä välittäjä Kuuban ja USA:n suhteissa on ollut paavin nuntius (Vatikaanin ”suurlähettiläs”) Venezuelassa, sittemmin paavi Franciscuksen ja nykyisen paavi Leo IV:n valtiosihteeri kardinaali Pietro Parolin, josta tuli minun ja puolisoni Pian hyvä ystävä Caracasissa asuessamme.”
Venezuelassa on vapautettu noin 400 poliittista vankia. Näkyvimpiä ja pisimpään kärsineitä poliittisia vankeja ei kuitenkaan ole päästetty vapaaksi. Pyhälä sanoo, että heillä olisi paljon kerrottavaa sekä Hugo Chávezin että Maduron toimista ja päätöksistä. Silloin varjo ulottuisi myös Rodríguezin sisaruksiin, jotka ovat molemmat pitkäaikaisia Chávezin hallinnon johtajia. Vangit voisivat kertoa myös Venezuelan vankiloiden oloista ja turvallisuuskoneiston mielivaltaisesta toiminnasta sekä sisäministeri Diosdado Cabellon rikollisesta mielivallasta.
Venezuelan oikeuslaitos on yksi maan keskeisistä ongelmista. Se on pitkään ollut sekä korruptoitunut että turvallisuuspoliisin vaikutusvallan alla. Pyhälän mukaan Delcy Rodríguez on yrittänyt ottaa varovaisia askelia, jotta oikeuslaitos saisi hieman enemmän itsenäistä toimivaltaa.
USA:n ja Trumpin rooli
Donald Trump ja USA ovat vallankaappauksen jälkeisen hataran valtatilanteen takana. Trump lupasi Venezuelan iskun jälkeen: ”Venezuelassa meitä kaikkia odottaa kultainen tulevaisuus, sekä Venezuelan kansaa että Yhdysvaltain öljy-yhtiöitä.” Siksi Trump etsii nyt vaihtoehtoja USA:lle mieleisen hallinnon löytämiseksi Venezuelaan, jotta kultaisesta tulevaisuudesta voisi puhua myös tulevaisuudessa.
Pyhälä pitää yhtenä mahdollisena presidenttiehdokkaana Enrique Márquezia, joka on toiminut Venezuelassa eri puolueissa. Häntä on pidetty poliittisena sillanrakentajana. Márquez oli vangittuna Venezuelassa ankarissa oloissa, mutta vapautettiin juuri ennen Trumpin uudenvuoden puhetta Washingtonissa. Puheen aikana Márquez astui Trumpin kutsumana takaovesta sisään ja sai voimakkaat aplodit. Pyhälän mukaan edelleen maanpaossa olevaa oppositiojohtaja María Corina Machadoa sen sijaan tuskin päästetään Venezuelassa ehdokkaaksi.
Rodríguezin sisarukset puolestaan ovat perustamassa vaaleihin omaa puoluetta. Sen avulla he toivovat voivansa ottaa etäisyyttä chavistiseen PSUV-puolueeseen. Valtapuolueen keskeinen hahmo on sisäministeri Diosdado Cabello, jota pidetään yhä yhtenä Venezuelan vaikutusvaltaisimmista vallankäyttäjistä.
Sotilaiden puhuttelu
Pyhälän mukaan USA lähetti suoran viestin Venezuelan sotilasjohdolle, kun Yhdysvaltain Eteläisen armeijakunnan komentaja vieraili maassa ja tapasi Delcy ja Jorge Rodríguezin. Hän keskusteli myös Diosdado Cabellon ja puolustusministeri Padrino Lópezin kanssa. Molempia muistutettiin siitä, että Yhdysvallat on asettanut heidän pidättämisestään 25 miljoonan dollarin palkkion. Viesti oli selvä: jos he yrittävät estää poliittisen siirtymän, he voivat joutua yllättäen oikeuden eteen Yhdysvalloissa, kuten Maduro ja hänen vaimonsa.
Tie ulos kriisistä
Pyhälä arvioi, että ratkaisu Venezuelan kriisiin ei ole nopea. ”Jos talous halutaan nousuun, maahan pitää rakentaa oikeusjärjestelmä, joka takaa yrityksille tasapuoliset oikeudet. Maassa on taattava myös yksityisten kansalaisten vapaus, ilmaisun vapaus ja poliittisen toiminnan vapaus, joita ei tällä hetkellä ole.”
Myös loputkin poliittiset vangit pitäisi vapauttaa. ”Ilman poliittisten vankien vapauttamista ja rehellisiä vaaleja Venezuelan kriisi ei ratkea. Poliittiset pakolaiset eivät nykyisen lainsäädännön aikana uskalla palata maahan, sillä he voivat hakea armahdusta tuomioihinsa vain Venezuelan sisällä. Se on heille suuri turvallisuusriski.”
Venezuela on nyt hitaassa ja vaikeassa muutoksessa. ”Mutta ilman sitä maa ei pääse takaisin vakauden tielle.”


