Tämänkertainen kesämatkani Vespalla alkoi aurinkoisena torstaina Kuninkaantietä pitkin kohti Loviisaa. Ensimmäinen pysähdys oli Porvoossa, jonka tuomiokirkon vieressä sijaitsevassa koulurakennuksessa keisari Aleksanteri I julisti vuonna 1809 uuden voittomaansa, Ruotsin itäisen osan Suomen, Venäjän keisarikuntaan kuuluvaksi. Kuten Venäjän tapa hallita alueitaan oli, annettiin keisarille uskollisuutta vannoneen Suomen vallanpitäjille oikeus hallita omien lakiensa mukaan keisarin alaisuudessa.

Tähän kansalliseen saagaan tuo porvoolaisväriä tarina keisarin ihastumisesta viehkeään porvarisneitoon säätyjen kokoontumisen jälkeen järjestetyissä tanssiaisissa. Kovin montaa vuotta ei tarvinnut odottaa, kun huhuttiin myös keisarillisen jälkeläisen olemassaolosta.

Porvoon välietapin jälkeen kaksitahtisylinterinen menopelini potki matkaani muutaman kymmenen kilometriä eteenpäin idylliseen Pernajaan. Siellä on 1500-luvun ensimmäisellä puoliskolla eläneen suomen kirjakielen isän, Turun arkkipiispana uransa tehneen Mikael Agricolan syntymäpaikka. Rajaseudulta kotoisin olleen Agricolan viimeinen matka vei hänet Moskovaan Ruotsin kuningas Kustaa Vaasan neuvotteluvaltuuskunnan jäsenenä. Ruotsin itäinen rajaseutu oli levoton, ja Ruotsi ja Moskovan ruhtinaskunnan ympärille kasvanut Venäjä kahakoivat yhtenään rajasta. Raskas neuvottelumatka Moskovaan koitui Agricolalle kohtalokkaaksi, ja hän kuoli paluumatkalla sairauskohtaukseen. Minun oli aika jatkaa matkaani kohti Loviisaa.

Ruotsi ei sitten Agricolan rauhanvaltuuskunnan menestynyt kovin hyvin Venäjää vastaan seuraavien parinsadan vuoden aikana. Sen viimeisiksi yrityksiksi jäi hattujen puolueen pyrkimys valloittaa Venäjälle menetettyjä alueita takaisin 1740-luvulla. Sotaa seurasi karvas tappio, Suomessa isoviha ja Loviisasta puolen tunnin Vespalla ajon päässä olevan Pyhtään jako Kymijokea pitkin Ryssän- ja Ruotsinpyhtääseen. Uuden rajan vuoksi Ruotsin itärajan linnoitukset jäivät Venäjälle, ja Loviisaan ryhdyttiin rakentamaan suunnattoman kallista meri- ja maalinnoitusta. Kumpaakaan ei lopulta saatu valmiiksi. Rahat loppuivat ja Svartholman merilinnoitus antautui taistelematta venäläisille vuonna 1808. Vuoden kuluttua olivatkin sitten edessä Suomen Venäjään liittämistä juhlistaneet Porvoon valtiopäivät.

Markku Kangaspuro
Kirjoittaja on Rauhanpuolustajien puheenjohtaja.