Kolumni: Itsenäisen ulkopolitiikan loppu

Kolumni: Itsenäisen ulkopolitiikan loppu

Sivistyksen ja inhimillisyyden pinta tuntuu ohuelta kun seuraa tapaa, jolla pakolaisista tai Israelin hyökkäyksestä gazalaisia vastaan puhutaan. Demokratian ja ihmisoikeuksien arvo osoittautui pintasilaukseksi, joka ei paljon painanut vaakakupissa, kun itärajaa vaadittiin suljettavaksi. Heti ensimmäisten, runsaan parinsadan turvapaikkaa hakeneen ihmisen ilmestyttyä itärajalle heidät leimattiin Venäjän hybridiaseiksi ja kansalliseksi uhaksi, ennen kuin yhtäkään hakemusta oli käsitelty.

Osoittautui toiveajatteluksi, että Suomi olisi muuttunut 60 000 ukrainalaiselle turvaa tarjonneena suvaitsevaisemmaksi ja sotien jalkoihin joutuneista vastuunsa kantavaksi maaksi. Sen sijaan Suomi kertoo nyt maailmalle, että meillä on eri kriteerit ihmisten suojelemiseksi laadittujen kansainvälisten sopimusten noudattamisessa ihmisten taustasta riippuen. Talebanien hallitsemasta Afganistanista, pitkää sisällissotaa käyneistä Jemenistä ja Syyriasta niin kuin monesta muustakin kriisimaasta saapuneen turvapaikanhakijan onnettomuus on ollut nyt joutua Suomen ja Venäjän tuhoutuneiden suhteiden sijaiskärsijäksi.

Venäjän päätös lakata noudattamasta vanhaa käytäntöään estää ilman matkustusasiakirjoja olevien ihmisten pääsy Suomen rajalle johti helposti ennakoitaviin seurauksiin. Putin tuskin kuitenkaan osasi edes villeimmissä unelmissaan odottaa, kuinka nopeasti se vei Suomen kriisitilaan. Venäjän rajapolitiikan muutos nimettiin välittömästi pelottavan kuuloiseksi hybridioperaatioksi, jossa turvapaikanhakijat luokiteltiin samaan vihamieliseen hybridisodankäyntiin osallistuviksi. Ja koska nyt puhuttiin sodasta ja vihollisesta, oli helppo ryhtyä poikkeustoimiin ja perustella vaatimuksia olla noudattamatta kansainvälisiä sopimuksia. Otsikot hybridivaikuttamisesta ja sittemmin hybridisodasta olivat suuria, eikä kovin kauan mennyt, kun ne etenivat Venäjän hyökkäyksellä pelottelemiseen.

Tämän hälyn varjossa hallitus allekirjoitti ilman keskustelua Yhdysvaltojen kanssa puolustussopimuksen, joka taitaa merkitä Suomen itsenäisen ulkopolitiikan loppua. USA:n käyttöön luovutetaan 15 sotilasaluetta ja tämän lisäksi sen sotilaat jäävät Suomen tuomiovallan ulkopuolelle. Tästä ei uussuomettuminen enää syvene.

Teksti: Markku Kangaspuro
Kirjoittaja on Rauhanpuolustajien puheenjohtaja.