Suomi on tekemässä isoa ulkopolitiikan reivausta, jota on luonnehdittu myös siirtymäksi Baltian maiden ja Puolan linjalle. Hallituksen avainministerit ovat perustelleet muutosta kyseenalaisella väitteellä, jonka mukaan Viron turvallisuuspoliittinen linja on ollut oikea.
Tällaiset populistiset lausunnot ovat osa meneillään olevaa, Suomea isompaa kampanjaa, jossa Baltian maiden ja Puolan pääasiassa konservatiiviset johtajat ovat hyökänneet erityisesti Saksan ja Ranskan ulkopolitiikkaa vastaan. Niitä on arvosteltu liiasta nojautumisesta politiikan keinoihin ja riittämättömästä Venäjän vastaisen sotilaallisen pelotteen kasvattamisesta. Vaatimus kuuluu, että nyt on Itä-Euroopan vuoro päättää politiikasta ja ryhtyä kasvattamaan Puolan johdolla Venäjän vastaista sotilaallista voimaa.
Tämän turvallisuuspolitiikasta käytävän kiistan ymmärtämiseksi joudutaan palaamaan 20 vuotta taaksepäin, jolloin Yhdysvallat ryhtyi aggressiivisesti painostamaan Eurooppaa silloisen politiikkansa tueksi. Operaation käynnisti pahamaineinen puolustusministeri Donald Rumsfeld. Hän oli kansainvälisen oikeuden vastaisen ja valheellisin todistein vuonna 2003 aloitetun Irakin sodan ja äskettäin epäonnistumiseen päättyneen, vuonna 2001 aloitetun Afganistanin hyökkäyksen taustapiru.
Koska YK ja Länsi-Euroopan enemmistö eivät hyväksyneet hyökkäystä Irakiin, Rumsfeld keräsi sekalaisen joukon maita tukemaan sitä. Itä-Euroopan maat muodostivat Euroopassa hyökkäyksen tukijoiden enemmistön, ja Rumsfeld nimesi ne Yhdysvaltojen tavoitteita tukevaksi uudeksi Euroopaksi. Länsi-Eurooppa oli hänelle vastaavasti vanha Eurooppa.
Naton ja pian myös Euroopan unionin sisällä ryhdyttiin käymään kahden eri Euroopan välistä kamppailua siitä, rakennetaanko Euroopan turvallisuusjärjestelmä Yhdysvaltojen sotilaallisen pelotteen varaan vai ei-sotilaalliselle ja yhteisiä intressejä myös Venäjän kanssa hakevan politiikan perustalle.
Kuka sitten on ollut oikeassa? Venäjän hyökkäystä Ukrainaan ei voi pitää minään muuna kuin Venäjän rikoksena ja myös koko Euroopan epäonnistumisena. Eurooppaan ei onnistuttu rakentamaan yhteistä turvallisuusjärjestelmää, ja sota Ukrainassa on murhaava osoitus siitä, mihin asevaraisessa turvallisuuspolitikassa helposti päädytään.
Teksti: Markku Kangaspuro
Kirjoittaja on Rauhanpuolustajien puheenjohtaja.
