Puolustusministerin väite, että kasvisruoan tarjoaminen on ideologista pakkosyöttöä, oli huikea somesta suuriin mediataloihin asti ulottunut mediavedätys. Hän piirsi kuvan puolueestaan kaikkien keski-ikäisten ”tosimiesten” autenttisen elämäntavan puolustajana, jolle vähemmistö tuputtaa ideologiaansa. Vähitellen alkoi näyttää siltä kuin meillä olisi kaksi ryhmää: kasvissyönti-ideologiaa puolustelevat ja perinteiset lihansyöjät.
Synnytetty kohu asettuu linjaan muiden populististen identiteettipolitiikkaa hyödyntävien kampanjoiden kanssa. USA:ssa Trumpin ja Venäjällä Putinin sekä Euroopassa kansallismielisen äärioikeiston taustavoimat ajavat itse määrittelemiään ”aitoja” kristillisiä ja perinteisiä arvoja seksuaalivähemmistöjä, muslimeja, feministejä ja milloin ketäkin vastaan. Globalisaation ja markkinafundamentalismin tuottamaan sosiaaliseen eriarvoistumiseen ja hyvinvointivaltion rapautumiseen ne tarjoavat ratkaisuksi nationalismia ja sen sisarena muukalaisvihamielisyyttä.
Kasvavat varallisuuserot ja syrjäytyminen sekä ympäristöämme tuhoavaa kulutusta uusintavat yhteiskunnan rakenteet jäävät identiteettipolitiikan katveeseen. Identiteettipolitiikan viehätys on siinä, että se tuottaa helposti lähestyttävän, mustavalkoisen asetelman, jossa henkilökohtainen ei sisällä useinkaan laajempaa poliittista ulottuvuutta. Siksi siihen keskittyminen jättää usein vaikeammin avautuvat yhteiskunnan rakenteelliset ongelmat pimentoon.
Samaan hämärään häviää myös usein keskustelu Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikasta. Keskustelua ei käydä siitä, mikä on Suomen kannalta parasta turvallisuuden tuottamista eurooppalaisessa turvallisuusrakenteessa, vaan taistellaan olkiukkoja vastaan siinä, miten vahvistamme samaistumistamme länteen.
Markku Kangaspuro
Kirjoittaja on Rauhanpuolustajien puheenjohtaja.