”Riippuvuuksien ongelmallisuuden huomioiminen sotilaallisen vaikuttamisen, energian, talouden ja luonnonvarojen yhteydessä liitetään vain Venäjään (ja Kiinaan). Esimerkiksi Yhdysvaltain kanssa solmitun DCA-sopimuksen puitteissa syntyneitä ongelmallisia riippuvuuksia tai aseostojen vahvan USA-painotuksen mahdollisia uhkia ei selkeästi ole huomioitu riittävästi puolustuspolitiikan osana.”

Asemoituminen ja puolustuksellinen ripustautuminen totunnaisiin maailmanpoliittisiin leireihin ja niihin liitettyihin uskomuksiin näyttää ongelmalliselta. Se oli sitä jo vuosi sitten ja tilanne varsinkin nyt on vielä pahempi. Luottamus Yhdysvaltain sotilaalliseen tukeen myös Suomelle on viime aikoina vahvasti kyseenalaistanut. Tähän ovat vaikuttaneet muun muassa presidentti Trumpin Grönlanti-ulostulot, Venäjä-mieliset lausunnot, Euroopan turvallisuustakuista vetäytymisen väläyttely sekä painostuspolitiikka, joka kohdistuu muun muassa Ukrainan luonnonvaroihin. Myös Naton toimintakyky Suomen sotilaallisen turvallisuuden takaajana on uudessa tilanteessa muuttunut huomattavasti kyseenlaisemmaksi.

”Yhden kortin varassa pelaamisen”, sotilaallisen liittoutumisen ja samalla suurvaltapoliittisiin ristiriitoihin ja intressikamppailuihin sitoutumisen voi nähdä riskinä Suomen valtiolliselle ja yhteiskunnalliselle turvallisuudelle. Vastaava riski syntyy kauppasuhteista ja erityisesti asehankinnoista.

Espanja ja Portugali luopuivat jo viime vuonna yhdysvaltalaisten F-35-hävittäjien hankinnasta ja kertoivat rajaavansa vaihtoehdot eurooppalaisiin valmistajiin: ”Tämä liittolaisemme, johon olemme voineet luottaa vuosikymmeniä, voisi rajoittaa lentokoneiden käyttöä, huoltoa, varaosia ja kaikkea, jolla varmistetaan lentokoneiden toimintakyky kaikissa tilanteissa”, Portugalin puolustus­ministeri Nuno Melo perusteli sanomalehti Públicolle.