Kahden dynastian välisessä kamppailussa vallasta ei ole puuttunut draamaa. Huumesodasta syytetty ex-presidentti Rodrigo Duterte on kansainvälisen oikeuden vankina Haagissa, ja varapresidentti Sara Duterte on valtakunnanoikeudessa. Myös presidentiksi valittu Bongbong Marcos yritettiin saattaa valtakunnanoikeuteen, mutta kongressin mukaan syytteiden nostamiseksi ei ollut riittävästi näyttöä. Samanaikaisesti valtava korruptiovyyhti ravistelee kongressia ja senaattia. Taustalla on Filippiinien poliittinen järjestelmä, jossa presidentin valta, julkiset rahavirrat ja vaikutusvaltaiset poliittiset suvut kietoutuvat tiiviisti yhteen.

Poliittinen valta kulkee sukujen kautta

Filippiinien poliittista järjestelmää on vaikea ymmärtää tuntematta poliittisten dynastioiden merkitystä. Jo siirtomaavallan ajoilta periytynyt yhteiskuntarakenne on suosinut suuria maanomistajasukuja, joiden vaikutusvalta perustuu paikalliseen taloudelliseen ja poliittiseen valtaan. Vastavuoroisuus on keskeinen toimintaperiaate: äänestäjä tukee paikallista mahtisukua ja saa vastineeksi työtä, avustuksia tai muuta hyötyä.

Sama logiikka ulottuu nykyisinkin paikallispolitiikasta aina presidentinlinnaan asti. Poliittinen tehtävä tarjoaa mahdollisuuden vaikuttaa julkisiin rahavirtoihin, hankkeisiin ja nimityksiin. Mitä korkeammalla ollaan, sitä suuremmista resursseista voidaan päättää.

Presidentillä on erityisen suuri valta budjettivarojen jakamiseen ja keskeisten virkamiesten nimittämiseen. Siksi kongressin enemmistö vaihtaa vaalien jälkeen nopeasti puolta presidentin taakse päästäkseen osalliseksi jaettavista varoista ja nimityksistä.

Filippiineillä järjestetään säännönmukaisesti vaalit ja presidentit vaihtuvat, mutta poliittinen valta keskittyy jatkuvasti muutamille suvuille. Viime vuosikymmenten keskeisiä presidenttisukuja ovat olleet Marcosit, Aquinot ja Dutertet.

Ferdinand Marcos Jr:n isä Ferdinand E. Marcos Sr. hallitsi Filippiinejä kaksi vuosikymmentä, joista viimeiset neljätoista vuotta diktaattorina. Vuonna 1986 Marcos Sr. suostui Yhdysvaltojen painostuksesta järjestämään presidentinvaalit. Vilpillisenä pidetyn ääntenlaskun jälkeen hänet julistettiin voittajaksi, mutta laaja kansannousu – EDSA-vallankumous – syrjäytti hänet, ja Yhdysvallat kuljetti hänet perheineen vastentahtoisesti Havaijille.

EDSA oli kansanvallan suuri voitto. Maalle hyväksyttiin uusi perustuslaki, jonka tavoitteena oli estää diktatuurin toistuminen. Presidentiksi nousi Corazon Aqino ja vallankahvaan palasivat diktatuuria edeltäneet poliittiset klaanit. Seuraavat vuosikymmenet olivat liberaalien valtakautta Aquinojen klaanin johdolla.

Talous kasvoi, mutta varsinkin vähätuloiset kokivat, ettei heidän elämänsä parantunut. Liberaali eliitti ja varsinkin vuosien 2010–2016 presidentti, Coryn poika Benigno ”Noynoy” Aquino näyttäytyivät monille etäisenä ja kyvyttömänä ymmärtämään tavallisen kansan huolia.

Liberalismin epäonnistuminen nosti Duterten 

Vuoden 2016 presidentinvaaleissa Rodrigo Duterte hyödynsi kasvavaa pettymystä liberaaliin eliittiin. Duterte puhui toisin. Hän esiintyi provinssien äänenä Manilan eliittiä vastaan ja käytti tarkoituksellisen karkeaa kansankieltä.

Duterte lupasi palauttaa kaduille turvallisuuden ja totesi, että huumerikollisuus voidaan voittaa vain armottomalla huumesodalla. Hänen kuusivuotisen kautensa aikana poliisi ja huumeviranomaiset tappoivat virallisten lukujen mukaan noin 6 000 epäiltyä huumerikollista. Jos mukaan lasketaan tunnuksettomina toimineiden tekijöiden suorittamat ja tilaustyönä tehdyt surmat, todellinen määrä oli ilmeisesti kaksin- tai kolminkertainen. Duterten mukaan liberaalin eliitin ihmisoikeusarvot jättivät ihmiset huumerikollisten armoille. Huumerikolliset aiheuttivat viattomien ihmisten kuolemia, ja hän piti oikeutettuna tappaa rikollisia kansan puolustamiseksi.

Marcosien paluu

Vaikka Marcos Sr:n perhe oli ajettu maanpakoon, piti klaani vahvat alueensa Pohjois-Filippiineillä hallinnassaan. Marcosit palasivat 2010-luvulla myös valtakunnanpolitiikkaan. He ovat vuosien ajan pyrkineet muuttamaan käsitystä diktatuurin ajasta taloudellisen kehityksen, reformien ja suurten infrastruktuurihankkeiden ”kulta-ajaksi”. Siinä väheksytään diktatuurin keskeisiä piirteitä, joita ovat parlamentin ja puolueiden lakkauttaminen, riippumattoman lehdistön tukahduttaminen, opposition vangitsemiset sekä tuhansien ihmisten kidutukset ja surmat. Historian muokkaus on vedonnut erityisesti nuoriin, jotka eivät olleet edes syntyneet Marcos Sr:n diktatuurin aikana.

Duterten puheet siitä, että huumerikollisuuden torjuminen oikeuttaa ihmisoikeusloukkaukset, edesauttoi osaltaan Marcosien pyrkimystä normalisoida kuvaa diktatuurin ajasta.

Vaaliliitosta verivihollisiksi

Vuoden 2022 presidentinvaaleissa Bongbong Marcos ja Sara Duterte muodostivat Team Unity -liittouman. Kyseessä oli lähinnä taktinen liitto, johon Marcosit toivat Pohjois-Filippiinien äänet ja Dutertet etelän. Klaaneilla ei ollut muuta yhteistä kuin vallanhalu. Samalla liitto varmisti, ettei liberaali Leni Robredo noussut presidentiksi.

Rodrigo Duterte olisi halunnut tyttärensä Saran tai lähimmän liittolaisensa, senaattori Bong Gon presidenttiehdokkaaksi. Sara oli kyselyissä selvästi suosituin ehdokas presidentiksi, mutta hän kuitenkin kieltäytyi ja lähti Marcosin varapresidenttiehdokkaaksi.

Ilman Dutertejen tuomia ääniä Marcos ei olisi presidentiksi päässyt. Heti vaalien jälkeen Sara Duterte ilmoitti haluavansa puolustusministeriksi. Ensimmäinen särö heidän suhteisiinsa tuli, kun Marcos ei suostunut antamaan Duterten hallintaan vallan keskiössä olevia asevoimia. Niinpä hän nimitti Duterten vain opetusministerksi.

Miljardien korruptiovyyhti

Marcosin valtakautta horjuttaa suuri korruptiovyyhti. Filippiinit kärsii toistuvasti hirmumyrskyistä ja rankkasateista. Valtio on käyttänyt miljardeja tulvansuojelun infrastruktuuriin, mutta tuhannet hankkeet on toteutettu ala-arvoisesti tai ne ovat vain paperilla näkyviä haamuhankkeita.

Senaatin korruptiotutkintaa johtaneen senaattori Panfilo Lacsonin arvion mukaan valtio on käyttänyt 15 vuoden aikana tulvansuojeluun noin 28 miljardia euroa. Hänen mukaansa jopa puolet summasta on voinut kadota korruptioon.

Korruptio on toiminut niin, että kongressiedustajat ovat voineet lisätä hankkeitaan budjettiin vasta kongressin yhteensovitusvaiheessa, jolloin budjettiministeriön valmistelu on ohitettu. Julkisten töiden ja teiden ministeriön eli DPWH:n korkeimmat virkamiehet, kongressin budjettivaliokunnat, poliitikot ja rakennusyritykset ovat muodostaneet verkoston, jossa on sovittu, kuinka suuren osuuden kukin saa. Rakennusyritys saa lahjuksilla varmistettua itselleen urakan.

Korruptiorahojen vastaanotosta syytettynä on myös edustajainhuoneen puhemiehenä toiminut Martin Romualdez, joka on Marcosin serkku. Hän joutui luopumaan syyskuussa 2025 puhemiehen tehtävästä, ja sen jälkeen hän on pysytellyt poissa julkisuudesta. Romualdez oli Marcosin klaanin vahvin ehdokas vuoden 2028 presidentinvaaleihin, mutta hänen mahdollisuutensa näyttävät romahtaneen. Klaanilla ei ainakaan vielä ole vahvaa korvaavaa ehdokasta.

Ferdinand Marcos Jr. toi itse tulvansuojelun korruption julkiseen keskusteluun ja esiintyy korruption vastustajana. Asetelmaa vaikeuttaa kuitenkin Marcosien oma historia. Perhe on kiistänyt, että Ferdinand Marcos Sr. olisi hankkinut diktatuurin aikana laittomasti 5–10 miljardin dollarien omaisuuden. Myös perheen maksamatta jääneet miljardien perintöverot ovat edelleen kiistanalaisia.

Dutertejen vastaisku

Vaikka Rodrigo ja Sara Duterte istuvat syytettyjen penkeillä, he eivät nöyristele. Heillä on tukenaan fanaattinen kannattajakunta. Sara Duterte on edelleen mielipidemittauksissa vahvin suosikki presidentiksi vuonna 2028.

Heti varapresidenttikautensa aluksi Sara Duterte pyysi turvallisuustarkoituksiin ns. luottamuksellisia varoja, joiden käyttöä ei julkisesti eritellä. Seuraavaa budjettia käsiteltäessä kongressi vaati selvityksiä rahojen käytöstä. Kysymyksiä herätti myös, mihin varapresidentti tai opetusministeri tarvitsee tiedustelumäärärahoja. Vastaamisen sijaan Duterte haukkui kongressiedustajat. Vuonna 2025 edustajainhuone nosti Sara Dutertea vastaan valtakunnanoikeussyytteen, mutta korkein oikeus keskeytti prosessin menettelytapavirheen takia.

Heinäkuussa 2026 Sara Duterte oli jälleen syytettynä senaatin valtakunnanoikeudessa. Syytteet koskevat muun muassa presidentin, tämän puolison ja Martin Romualdezin uhkaamista palkkamurhalla, luottamuksellisten varojen väärinkäyttöä, selittämätöntä varallisuutta sekä korruptiota ja virkamiesten lahjomista.

Sara Duterte ei ole saapunut ainoaankaan istuntoon, ja hänen puolustuksensa on pyrkinyt kaikin tavoin jarruttamaan prosessia. Duterten kannattajat onnistuivat tilapäisesti saamaan enemmistön senaattiin. Parissa viikossa voimasuhteet palautettiin, kun Dutertea tukenut senaattori ”Bato” Dela Rosa joutui taas pakoilemaan Kansainvälisen rikostuomioistuimen ICC:n pidätystä ja senaattori Rodante Marcoleta vangittiin vaalitukien pimittämisestä.

Rodrigo Duterte Haagiin

Marcosin ja Duterten välit katkesivat lopullisesti maaliskuussa 2025, kun entinen presidentti Rodrigo Duterte pidätettiin Manilan lentokentällä hänen palatessaan Hongkongista. Hänet kuljetettiin välittömästi toisella koneella Haagiin Kansainvälisen rikostuomioistuimen säilöön odottamaan oikeudenkäyntiä, joka liittyy hänen presidenttikautensa huumesotaan.

Duterten kannattajat ovat kutsuneet pidätystä sieppaukseksi ja syyttäneet Marcosia siitä, että hän luovutti entisen presidentin ulkomaiselle vallalle.

Tämä on tarjonnut Duterteille uuden poliittisen kertomuksen: Rodrigo Duterte esitetään marttyyrina, jonka länsimainen, kansainvälinen oikeusjärjestelmä vei pois kotimaastaan. Samalla Sara Duterte voi esittää oman valtakunnanoikeusprosessinsa osana poliittista vainoa.

Vuoden 2028 vaali

Filippiinien seuraava presidentinvaali on jo poliittisen kamppailun keskiössä.

Marcosin kannatus on heikentynyt, eikä klaanilla ole tiedossa vahvaa presidenttiehdokasta. Sara Duterte on pysynyt mielipidemittausten kärjessä, mutta voi menettää valtakunnanoikeudessa vaalikelpoisuutensa. Jos hän voittaa oikeudenkäynnin, on hän entistäkin vahvempi suosikki presidentinvaaleissa.

Jos Marcosit eivät löydä uskottavaa ehdokasta ja Sara Duterte joutuu syrjään, kolmanneksi vaihtoehdoksi voisi nousta liberaalien ja demokraattisen vasemmiston yhteinen ehdokas. Jos Duterte pääsee ehdolle, hänen suosionsa tekee hänestä vaikeasti voitettavan.

Filippiinien politiikka näyttää siis jälleen kulkevan dynastioiden ehdoilla.

EDSA-vallankumouksessa vuonna 1986 kansa syrjäytti Marcosin diktatuurin ja juhli demokratian voittoa. Neljä vuosikymmentä myöhemmin Marcosit ovat palanneet presidentinlinnaan ja Dutertet ovat nousseet heidän rinnalleen vaikutusvaltaiseksi poliittiseksi dynastiaksi. Pystyykö Filippiinit irtautumaan järjestelmästä, jossa poliittinen valta periytyy, julkiset rahavirrat ruokkivat poliittisia verkostoja ja suurvaltojen välinen taistelu kaventaa maan vaihtoehtoja?

• Kirjoittanut Rauhanpuolustajat