Kaikki on luvallista paitsi politiikka – Valko-Venäjä ennen ja jälkeen vaalien

Kesään 2020 saakka Valko-Venäjällä ei tuntunut tapahtuvan mitään. Maa päätyi harvoin uutisotsikoihin maailmalla. Monet tuskin tiesivät sen itsenäistyneen, vaan pitivät sitä Venäjän osana. Vuosina 2010–2011 hallinto alkoi luoda maastamme myönteistä kuvaa ulkomailla: palkattiin kansainvälisiä asiantuntijoita, järjestettiin urheilun EM- ja MM-kisoja.

Itsenäisen Valko-Venäjän ensimmäiset vaalit pidettiin vuonna 1994, ja ne voitti rehellisesti, suurella äänienemmistöllä Aljaksandr Lukašenka. Vuonna 1996 oli kansanäänestys, joka laajensi presidentin valtaoikeuksia, niin että presidentillis-parlamentaarinen järjestelmä muuttui presidenttijohtoiseksi. Samalla vaihdettiin valtion symbolit vaakuna ja lippu, ja Lukašenkan valtaoikeuksia jatkettiin vuoteen 2001. Riippumattomien tarkkailijoiden mukaan kansanäänestyksessä rikottiin maan perustuslakia. Niinpä tulosta ei hyväksytty kansainvälisesti ja vuonna 1997 maahan kohdistettiin ensimmäiset sanktiot. Ne jäädyttivät käytännössä yhteistyön Brysselin ja Minskin välillä. Parlamentti asettui oppositioon Lukašenkaa vastaan.

Vuosina 1999–2000 presidentin merkittävimmät poliittiset vastustajat alkoivat kadota. Toukokuun 7. päivänä 1999 katosi sisäministeri Nikolai Zaharenko. Muutamaa kuukautta myöhemmin 16. syyskuuta katosi jäljettömiin keskusvaalilautakunnan puheenjohtaja Viktor Gontšar. Katoamisen syitä tai rikostutkinnan tuloksia ei ole julkistettu. Sitten katosi Lukašenkaa kritisoinut liikemies Anatoli Krasovski, ja kesällä 2000 kriittinen journalisti Dmitri Zavadski. Hänen murhansa tutki ja selvitti tv-toimittaja Pavel Šeremet, joka murhattiin Kiovassa vuonna 2016. Tammikuussa 2021 Valko-Venäjän erikoisjoukkojen Almazin entinen työntekijä Igor Makar julkisti videonauhoitteen, joka osoittaa kiistatta valkovenäläisten osuuden Pavel Šeremetin murhaan.

Vuonna 2003 katosi opposition nuori johtaja Juri Korban, ja elokuun 2020 presidentinvaalien jälkeen katoamiset ovat jälleen jatkuneet.

Tapahtumilla on ollut äärimmäisen kielteinen vaikutus maan poliittiseen ilmastoon, suhteisiimme EU:n kanssa ja demokratian kehitykseen Valko-Venäjällä. Ne ovat luoneet maahan ”pysyvän johtajan” sortojärjestelmän.

Vuoden 2019 lopussa Valko-Venäjän poliisin nopean reagoinnin joukkojen entinen työntekijä Juri Garavski pakeni Eurooppaan ja tunnusti, että oli huipulta tulleesta käskystä osallistunut kollegoineen Juri Zaharenkon, Viktor Gontšarin ja Anatoli Krasovskin kaappauksiin ja murhiin. Tätä vahvistavat eräät asiakirjat ja yksityiskohdat murhapaikoista ja menetelmistä. Valko-Venäjän syyttäjänvirasto on ilmoittanut, ettei oppositiotoimijoiden katoamisen rikostutkintaa ole lopetettu, mutta aktiivista tutkintaa tai kunnollisia uudelleentarkistuksia ei ole aloitettu uusien tietojen pohjalta.

Nämä faktat on muistettava sen ymmärtämiseksi, miten ja missä tilassa yhteiskuntamme valmistautui vaaleihin 2020.

Kaikkiin 2000-luvun parlamentti- ja presidentinvaaleihin on liittynyt törkeitä vaali- ja perustuslain rikkomuksia. Ne kaikki ovat vaikuttaneet kansalaisaktiivien määrään ja voimistaneet ideologista painostusta.

Vuoden 1996 jälkeen ei Valko-Venäjän parlamentissa ole ollut yhtään opposition edustajaa. Poliittiset puolueet on tuhottu, on hyväksytty poliittista mielipiteenilmaisua estäviä lakeja ja vaalilautakuntiin on koottu yksinomaan hallitukselle lojaaleja ihmisiä. Tästä syystä Lukašenkaan ja ylimpiin virkamiehiin on kohdistettu lännen sanktioita vuosina 2004, 2006, 2008 ja 2011. Lyhyt tauko sanktioihin tuli vuonna 2016, koska poliittisia vankeja oli vapautettu edellisenä vuonna. Poliittiset vastustajat olivat olleet vankilassa yli viisi vuotta presidentinvaalien 2010 jälkeen. Tällä hetkellä Valko-Venäjällä lasketaan olevan 251 poliittista vankia.

Kansantalous

Valko-Venäjä on neuvostoaikaisen suunnitelmatalouden perillinen. Valtionyritysten suuri osuus antaa hallitsevalle ryhmälle mahdollisuuden ”voittaa” kaikissa vaaleissa. Vaalilautakunnat kootaan julkisen sektorin työntekijöistä, ehdokkaat samoin. Kaikissa keskisuurissa valtion yrityksissä tulee olla päätoiminen ideologi. On vaikea tietää, mitä kaksinkertaista keskipalkkaa ansaitseva henkilö tekee, mutta ilmeisesti ideologi seuraa mielialoja työpaikalla ja presidentiltä tulevien ideologisten ohjeitten noudattamista. Maassa on yli 10 000 ideologia.

Työntekijät painostetaan liittymään valtiota tukevaan ammattiliittoon, jonka tehtävänä on suojata valtiota menetyksiltä ja selittää työntekijöille, miten ja miksi he ovat väärässä. Minskin metrolakko vuonna 1995 ajoi sosiaalisia parannuksia, mutta se lopetettiin turvallisuuspoliisin ja armeijan avulla. Siitä lähtien hallitus on vainonnut jatkuvasti Valko-Venäjän demokraattisia ammattiliittoja. Tällä hetkellä keskipalkka jää noin 400 euroon kuukaudessa ennen verotusta, maaseudulla se on vähemmän.

Tiedotus

Valko-Venäjän media on tiukasti jaettu valtiollisiin, riippumattomiin ja ulkomaisiin. Valtion televisio ja lehdet rahoitetaan maan budjetista ja niitä suositaan valtion tapahtumien tiedottajina. Ei-valtiollisilla ja ulkomaisilla tiedotusvälineillä taas on lähinnä velvollisuuksia oikeuksien sijasta, ja niillä on maan itsenäisyyden ajan ollut ongelmia päästä eri tilaisuuksiin ja tietolähteisiin.

Elokuussa 2020 Valko-Venäjän hallitus on jatkuvasti rikkonut kansalaisten oikeutta saada totuudellista informaatiota. Kansalaisilta estettiin usean vuorokauden ajan sekä mobiili- että tavallinen internetyhteys. Sen jälkeen sunnuntaisin katkaistiin nettiyhteys kaupungeissa, joissa oli protesteja. Elokuussa 2020 hallitus rajoitti pääsyä 72 riippumattomalle nettisivustolle. Näiden joukossa oli useita uutis- ja mediasivustoja.

Ulkomaisten medioiden kirjeenvaihtajien akkreditoinnit kumottiin syksyllä 2020. Nyt he eivät pysty uutisoimaan mielenosoituksista eivätkä osallistumaan oikeudenkäynteihin ja virallisiin tapahtumiin.

Helmikuussa 2021 kaikkiin riippumattomiin medioihin on tehty ”kotietsintöjä”, ja laitteet ja tallennusvälineet on takavarikoitu. Vuonna 2020 Valko-Venäjällä pidätettiin toimittaja 479 kertaa. Seitsemän toimittajaa on nyt tutkintavankeudessa syytettyinä rikoksista. Puolalaisen Belsat-tv:n naistoimittajat on tuomittu kahdeksi vuodeksi vankilaan rikollisten sekaan. Tuomiosta valitetaan, mutta toivoa sen muuttamisesta ei juuri ole.

Oikeuslaitos

Valko-Venäjällä tuomarit nimittää presidentti. Vapauttavia tuomioita saa noin 0,2 prosenttia syytetyistä. Vapautuksia ei tule koskaan poliittisissa jutuissa.

”Presidentinvaalien kampanjan aikana tuomioistuimet toimivat liukuhihnan tavoin. Vuoden 2020 loppuun mennessä annettiin ainakin 103 tuomiota tapahtumista, jotka sattuivat vaalien yhteydessä”, kertoo ihmisoikeusjärjestö Vesna. Sen sivuilla sanotaan, että presidentin vaalikampanjan oppositioaktiiveja vastaan nostettujen syytteiden määrä nousee 900:aan. Poliittisten rikosjuttujen määrä kasvaa päivittäin. Joukkopidätysten yhteydessä yhden mielenosoittajan oikeuskäsittelyyn käytettiin 2–5 minuuttia. Tuomioistuimet työskentelivät poliisipiirien tiloissa ja tutkintavankiloissa. Vuosina 2020–2021 mielenosoituksissa on pidätetty ainakin 33 000 ihmistä. YK:n mukaan 450:tä heistä on kidutettu. Noin 4 000 valkovenäläistä on valittanut rikostutkintavirastoon poliisin voimankäytöstä pidätysten ja vangitsemisten yhteydessä, mutta ainuttakaan rikossyytettä ei ole nostettu voimankäyttäjiä vastaan kidutuksista tai laittomista pidätyksistä.

Vaalit 2020

Presidentinvaalien 2010 jälkeen Valko-Venäjän vaalilautakunnan puheenjohtaja Lidia Jermošina siteerasi Stalinia: ”Tärkeää ei ole se, miten äänestetään, vaan se, miten lasketaan äänet”, ja hän nojautuu tähän edelleenkin.

Ilmapiiri väestön keskuudessa on kiristynyt valtiontalouden epäonnistumisten, reaalipalkkojen alenemisen, työpaikoilla vallitsevan poliittisen painostuksen ja aidon poliittisen toiminnan estämisen takia, mikä johti suurmielenosoituksiin hallitusta vastaan. Läpiviennin suhteen vuoden 2020 vaalit eivät poikenneet edellisistä, mutta maan sisäinen kriisi muutti kansalaisten asennetta julkistettuun tulokseen.

Edellisinä vuosina ei poliittisen kentän puhdistusten jäljiltä ollut vahvoja vaihtoehtoisia ehdokkaita, siksi Lukašenkan voittoa pidettiin itsestäänselvyytenä. Viime vuoden kampanja yllätti, kun vahvoja ehdokkaita ilmaantui aiemman opposition ulkopuolelta. Tämä antoi valkovenäläisille toivoa poliittisen suunnan vaihtumisesta ja elintason kohentumisesta.

Toiveet saada maahan uusi johtaja kuitenkin kaatuivat, kun päävastustaja Viktor Babariko vangittiin, ja nyt 8 kuukauden kuluttua häntä syytetään oikeudessa. Syytekirjelmä on 340 sivua pitkä ja sen lukeminen kesti viisi tuntia. Myös vloggaaja Sergei Tihanovski (Sjarhei Tsihanouski ), jonka ehdokkuus presidentinvaaleissa estettiin, on ollut vangittuna toukokuun lopusta lähtien. Kolmas johtava oppositiopoliitikko Valeri Tsepkalo joutui pakenemaan maasta säilyttääkseen vapauden.

Svetlana Tihanovskajan (Svjatlana Tsihanouskaja) hyväksyminen ehdokkaaksi oli Lukašenkalta virhe. Myös Tihanovskaja on maapaossa Liettuassa, mutta kansalaisille hän on diktatuurin vastaisten protestien ja taistelun vertauskuva.

Erimuotoiset protestit ovat jatkuneet jo yli puoli vuotta. Valkovenäläiset ovat näyttäneet koko maailmalle esimerkkiä rauhanomaisessa, järjestäytyneessä mielenosoittamisessa. Kulkueitten aikana he eivät ole vahingoittaneet ainuttakaan rakennusta tai ihmisten omaisuutta. Suurin osa kulkueista kokosi naisia, opiskelijoita, eläkeläisiä ja vammaisia. Voimankäyttäjien väkivallalla on kuitenkin ollut paljon uhreja, ja nyt joukkomielenosoitukset on lopetettu: ne ovat liian vaarallisia ihmisten hengelle ja terveydelle. Aika näyttää, alkavatko joukkoprotestit uudelleen.

Autoritaarisen hallinnon, laittoman sorron ja poliittisen terrorin takia Valko-Venäjä on pudonnut globaalissa turvallinen maa -luokituksessa sijalta 16 sijalle 114. Rauhallisiin kansalaisiin kohdistettu sorto ja liike-elämän siirtyminen ulkomaille on myös huonontanut taloudellista ilmapiiriä ja uhkaa vakavasti investointiprojekteja.

Valko-Venäjän tapaus todistaa, miten vaarallista on, jos sama ihminen juuttuu presidentiksi: Lukašenkan vallan aikana maa vajoaa päivä päivältä taloudellisesti ja sosiaalisesti yhä syvemmälle. Protestien aikana maasta on lähtenyt yli 20 000 kansalaista, yleensä IT- ym. asiantuntijoita, lääkäreitä ja sivistyneistöä. Ei voi tietää, miten kauan aivovuoto jatkuu, ei myöskään sitä, palaavatko he koskaan.

Lukašenkan politiikka on tehnyt maastamme Venäjästä riippuvaisen apuvaltion, ja huolimatta kansalaisten mielipiteistä hän päättää tänäkin päivänä (helmikuun lopussa 2021) kohtalostamme neuvottelemalla Putinin kanssa Sotšissa. Neuvottelujen todellisia tuloksia ja vaikutuksia maamme kohtaloon kykenemme vain arvailemaan.

Teksti: Volha Pavuk
Kirjoittaja on Liettuassa poliittisena pakolaisena asuva valkovenäläinen aktivisti-toimittaja.

Suomennos: Kirsti Era