Kitaristi Juha Björninen Tuigu-yhtyeineen haluaa kulttuurielämysten kyljessä edistää ihmisoikeuksia ja köyhyyden poistamista ja vastustaa väkivaltaa. Musiikilla hän käsittelee myös Ukrainan sodan aiheuttamia tunteita.

Kotkan Karhulassa asuva Juha Björninen, 69, on yksi Suomen eniten studiossa työskennelleitä kitaristeja. Hän sai juuri Ukrainan sodan alla valmiiksi sävellyksensä ”Hope (Song for Ukraine)”.

”Kappale syntyi myötätunnon kokemisesta ja tilanteen kauheudesta Ukrainassa. Ajattelin, että musiikin kautta täytyy jotenkin ilmaista tätä tunnetilaa. Aiemminkin olen Piirpaukkeen ja Punainen lanka -yhtyeen kanssa tehnyt kantaa ottavaa musiikkia.”

”Tämä kappale tuli mieleeni yhtenä kokonaisena melodiana suorastaan itsestään. Tein sen Tuigu-yhtyeelleni. Siinä on aika isosti soiva orkestraatio ja myös vierailijoita mukana. Saimme sen Suomen YK-liiton kautta hyväntekeväisyyslevitykseen. Teos on instrumentaali ja luonteeltaan jazz- tai pop-hymni.”

Yhteistyö nuorten kanssa tärkeää

Björninen muutti Helsingistä takaisin lapsuutensa kotikaupunkiin Kotkan Karhulaan vuonna 2013 hoitamaan ikääntyneitä vanhempiaan. Vanhemmat asuivat omakotitalossa, ja myös sen hoito vaati jo apuvoimia.
”Se oli tietyllä tavalla käytännön välttämättömyys. Muutimme uudenvuodenaattona, ja juuri tuli kymmenen vuotta täyteen. Äiti on nyt hoitokodissa ja isä on kuollut. Olemme nyt tehneet huolehtimis- ja hoito-osuutemme likimain loppuun.”

Björnisen paluu takaisin Kotkan soittopiireihin alkoi kirkon gospelkuvioissa. Nopeasti hän liittyi paikallisiin jazz- ja blues-muusikoihin. Se oli hänen mukaansa onni ja ilo.

Juha Björninen toimii mielellään nuorten muusikoiden kanssa. ”Minua ovat kehottaneet käytännön osaamisen jakamiseen esimerkiksi Kassu Halonen ja Vexi Salmi. Pitää siirtää muille sitä tietoa mitä itsellä on, ja olen yrittänyt tehdä sitä aktiivisesti.”
”Olen osallistunut myös ammattikorkeakoulun raadissa oppilastöiden päättötutkintojen arviointiin.”

Musiikki on tässä ja nyt

Björnisen mukaan musiikki on sekä konkreettista että abstraktia samaan aikaan. ”Musiikin tarpeet ovat periaatteissa värähtelyitä, ja se on oikeastaan matematiikkaa suurelta osaltaan. Sävelet ja sävellykset ovat matematiikkaa, ja improvisointikin tuottaa matemaattisia sävelkuvioita.”

”Mutta abstraktia se on sillä tavalla, että musiikin soittaminen ja kokeminen tapahtuu täsmälleen tässä hetkessä. Taulut ja kirjat ovat olleet jo aiemmin olemassa. Musiikin soittaminen ja kuunteleminen on elämys. Se tapahtuu niin, että musiikki ikään kuin juoksee korvien ohi, ja kaikki on siinä hetkessä.”

Musiikkikaupunki Kotka

Juha Björninen kertoo, että Kotka on hieno musiikkikaupunki. ”Kaikki kokemukseni ovat sellaisia. Kotkalla on vanha jazz-perinne. Luultavasti jazz tuli ensimmäisenä Suomeen merimiesten mukana Kotkan sataman kautta. Heillä oli torvia ja muita soittimia, ja he kenties soittivat jo Kotkan kuulussa satamakapakassa Kairossa.”

Björninen sanoo, että se oli yksi alku kevyelle musiikille laajemminkin Suomessa. Kotkaan väki tuli monista suunnista. Sitä on sanottu savolaisten Amerikaksi. Osa, ehkä suurikin osa, jäi Amerikan-laivaan astumisen sijaan töihin Kotkan sahoille ja tehtaisiin. ”Kotkassa on hyvää väen, kulttuurin ja aatteiden sekoittumista. Musiikki on saanut siinä jollain tapaa positiivisen sijan.”

Björnisestä siitä kertoo parhaiten ravintola Kairon jazz-iltojen pitkä perinne, joka jatkuu edelleen. Hän mainitsee myös Kymi Sinfonietta -orkesterin, sen hyvän tason ja ohjelmistovalinnat. ”Kaikki ne konsertit, jossa minä olen onnistunut olemaan, ovat olleet lähes viimeistä paikkaa myöten täynnä.”

”Viimeksi Kymi Sinfonietta esitti Magnus Lindbergin viulukonserton, ja sen solistina oli Elina Vähälä. Konsertti oli niin huima, että se oli ihan uskomaton elämys minulle. Ensimmäisistä sekunneista alkaen upposin maagiseen maailmaan.”

”Orkesteri on myös sillä tapaa hieno, että siellä on osaamista ja kiinnostusta rytmimusiikkiin. Luulen, että Kymi Sinfonietta tulee tekemään tyylien crossoveria lisää. Se tarkoittaa myös tulemista jazzin ja popin alueelle.”

Kiinnostus musiikkiin lähti radiosta

Juha Björninen syntyi vuonna 1954. Silloin radio ja äänilevyt mahdollistivat musiikin kuuntelun nuorille. Björnisen kotona oli jazzlevyjä kuten Glen Milleriä, Duke Ellingtonia, Count Basieta ja muita. Ne olivat hänen ensimmäisiä muistikuviaan musiikista.

Sitten tuli televisio. ”Mustavalkotelevisiossa Danny Kay -ohjelmassa 1960-luvun puolivälissä soitti muistaakseni Paul Westonin orkesteri. Heillä oli jazzkitaristi solistina. Kerran he soittivat nopean biisin, jossa kitaristi soitti todella hienosti ja virtuoosimaisesti. Se oli kuin sähköisku minulle – siitä piti päästä perille.”

Björninen muutti Karhulasta kokonaan Helsinkiin 1975 keväällä. ”Sitä ennen olin jo vähän liuennut Helsinkiin keikkojen vuoksi. Kesällä 1975 alkoi Jukka Gustafssonin johdolla toimia Yksin yhdessä -oopperaproduktiobändi. Se oli minulle iso harppaus helsinkiläiseen muusikkokuntaan.” Aiemmin Björninen oli jo soittanut isojen hotellien yökerhokeikkoja Seija Simolan bändissä.

Jukka Gustafssonin bändi ja Piirpauke tulivat Björnisen kuvioihin mukaan yhtä aikaa. Niitä seurasi Kassu Halosen bändi, joka toimi monta vuotta. Seuraavina olivat Vesa-Matti Loirin ja Pekka Pohjolan bändit. Lisäksi hän vieraili monissa muissa yhtyeissä.

”Levykeikkoja tuli pikkuhiljaa vuodesta 1975 eteenpäin, ja vuonna 1976 työmäärä räjähti. Se oli minulle mieluista, koska studiossa tehtiin aktiivisesti töitä normaaliin työaikaan, eikä tarvinnut istua keikkabusseissa.”

”Päädyin soittamaan aika säännöllisesti suomalaisille iskelmälevyille ja vähän pop-levyillekin, ja sitä jatkui digiajan teknologiseen murrokseen 2000-luvun puoleenväliin.”

Soi vienosti murheeni soitto

”Piirpauke oli rinnalla studiotöiden lisäksi. Siinä tuli vastaan Oskar Merikannon biisi ’Soi vienosti murheeni soitto’. Se jäi eniten elämään materiaalista, jota äänitimme. Muistan, että sitä oli mukava tehdä Love Recordsin vanhassa studiossa Helsingin Eirassa. Kappale syntyi helposti. Meillä kaikilla oli hyvä yhteisymmärrys levyn versiosta. Olen joutunut soittamaan kappaletta edelleen aika säännöllisesti.”

”Silloin jonkin verran etsiskelin ja pohdiskelin tyyliäni. Tietyllä tavalla jouduin luomaan itselleni sellaisen soittotavan, että se toimi Piirpaukkeen etnohenkisessä musiikissa. Laitoin yhteen blueskitaran ja tangon sekä tietyn modaalisen jazzin vaikutteen.”

”Tango tulee siitä, kun nuorena soitin paljon tanssikeikkoja. Silloin tykkäsin suomalaisista tangoista ihan tolkuttomasti. Minusta kaikki Toivo Kärjen ja Unto Monosen biisit ovat edelleen valtavan hienoja.”

Huima keikka Kuubassa

Musiikki on vienyt Björnisen myös muistorikkaalle keikalle Havannaan. ”Kuuban-keikka lähti talvisesta Millbrook-studion sessiosta. Teimme Kassu Halosen kanssa jotain filmimusiikin pätkää. Silloin sanoin Kassulle, että miltähän tuntuisi, jos olisimme tämän sijaan Havannassa Maleconilla kävelemässä auringon paisteessa.”

Kun tuli äänityspäivän ilta, Kassu kertoi soittaneensa Warnerille ja sanoneensa heille, että me haluaisimme tehdä levyn Kuubassa. ”Siitä se alkoi, ja sävelsimme Kassun kanssa levyn materiaalin Puerto Ricossa Kanarialla kahden viikon aikana.”

”Itse levyn tekeminen Havannassa oli yhtä juhlaa. Meillä oli Giraldo Piloto ja Klimax-orkesteri kumppaneina. Piloto on myös yksi Kuuban parhaista orkesterinjohtajista ja hyvin arvostettu. Yhteinen soitto paikallisten muusikkojen kanssa oli aivan upeaa. Sieltä oli vaikea lähteä pois, koska yhteishenki oli valtavan hyvä.” Levyä ei silloin kuitenkaan julkaistu, mutta materiaali on olemassa digitaalisessa muodossa.

Pohjois-Amerikassakin tuli käytyä. ”Soololevyni tehtiin New Yorkissa vuonna 1997. Levy syntyi siitä, että Helsingissä olleessa Cantina West -ravintolassa oli amerikkalaisia Los Angelesin baaribändejä. Siinä joukossa oli todella hyviä soittajia. Kuuntelin heitä ja ajattelin, että eihän tämä voi olla tottakaan. Paikan omistaja halusi minut soittamaan amerikkalaisten kanssa. Näistä muusikoista tuli ystäviäni, ja heitä on mukana tällä New Yorkin -levyllä. Soololevyn materiaali on yhdessä Kassu Halosen kanssa tehtyä.”

Ukraina mielessä

”Tuigu-yhtyeen Ukrainan myötätuntokappale on nyt tärkein asia ja sen voi käydä kuuntelemassa Youtubessa. Bändimme on myös sillä lailla aatteellinen, että haluamme edistää ihmisoikeuksia ja köyhyyden poistamista ja vastustaa väkivaltaa. Samalla pidämme yllä sitä henkeä, joka oli jo Piirpaukkeella.”

”Voi olla, että Kotkan konserttitalolle päätyy vielä Vesa-Matti Loirin, Olli Ahvenlahden ja minunkin Lasihelmipeli-levyn musiikki. Siitä on olemassa isolle sinfoniaorkesterille tehty sovitus. Mukana voisi olla myös Tuigu. Siinä soittavat minun lisäkseni Otto Tikkanen pianoa, Harri Ruotjoki bassoa ja Arttu Huopainen rumpuja, ja laulaja Ella Tepponen soittaa myös kosketinsoittimia.”

Björninen kertoo myös tuottavansa Mannerheim-nimistä hevibändiä. Se aloitti jo 1980-luvulla, mutta on nyt uudessa kokoonpanossa ja hyvässä vedossa. Björninen pyrkii luomaan sille omaperäistä kotkalaista soundia.

Teksti: Erkki Kupari
Kuva: Minerva Martinoff